2016 Tour de Francen onnistujat

Vuoden 2016 Tour de Francen onnistujat

Sky & Froome

Sky-talli onnistui erinomaisesti tavoitteessaan eli Christopher Froome sai keltapaidan suvereenilla tavalla. Kaikki tallissa tekivät työtään eleettömän tehokkaasti ja ammattimaisesti, mutta erityisesti mäissä loistanut Wouter Poels pelasti Froomen moneen kertaan. Yllättävää ehkä on Froomen voittoja vertaillessa se, että kun hän viime vuonna voitti myös pallopaidan, nyt hän on mäkikirikilpalussa vasta 18. Mutta Froome sai tällä voitolla varmasti paljon uusia faneja, olihan hän keksinyt uusia metkuja: iskut alamäessä uudella tyylillä ja kova irtiotto kirimiehille povatulla etapilla. Hän myös esiintyi varsin nöyrästi tiedotusvälineiden edessä ja Ranskan televisiossa häntä monesti suorastaan ylistettiin, koska hän vastasi aina kysymyksiin ystävällisesti ja Tourin omalla kielellä, joten ranskaa on selvästi opeteltu siinä kuin mäenlaskuakin. Chapeau ! Ja kyllähän Froome tulee nyt jäämään Tourin historiaan yhtenä suurista, sillä harva on kolmen Tourin voittoon pystynyt saati Mont Ventoux’n rinnettä ylös juossut keltapaidassa ja ilman pyörää. Kaksi etappivoittoa kruunaavat kokonaiskisan voiton. Keltapaitojen määrässäkin Froome nousi jo kaikkien aikojen kuudenneksi, heti Jacques Anquetilin perään:

  1. Merckx 106
  2. Armstrong 96
  3. Hinault 74
  4. Indurain 55
  5. Anquetil 47
  6. Froome 41

Tinkoffin Sagan & Majka

Tinkoffilla oli monta korttia pelattavaksi kisan alussa. Kun Alberto Contador loukkaantui epäonnisten kaatumisten takia, toiset pelit sentään onnistuivat: väriläiskä Peter Saganille viides perättäinen vihreä paita täysin ylivoimaisesti (sekä kolme komeaa etappivoittoa) ja Rafal Majkalle pallopaita myös selkeällä erolla. Erinomainen saavutus! Ja Alberton suhteen jäi vielä jossiteltavaa, mutta kokonaiskilpailun kortiksi noussut Roman Kreuziger nousi lopulta kokonaiskilpailun kymmenenneksi, mikä ei sekään ollut huono suoritus.

Mark Cavendish ja Dimension Data

Mutta ei pidä unohtaa alkukisaa ja Mark Cavendishin huimaa paluuta tämän vuoden ykköskirimieheksi ja noususta todellisten Tourin legendojen joukkoon. Cavendishillä on nyt tämän kesän neljän etappivoiton jälkeen yhteensä 30 etappivoittoa, joten hän on jo kakkosena kaikkien aikojen Tour-etappivoittojen määrässä heti Eddy Merckxin jälkeen ja Tourin kirimiehistä kaikkien aikojen paras (sillä Kannibaalihan otti voittoja myös aika-ajossa, kuten Cavendishin ohittama Bernard Hinault). Cavin sarja on muutenkin aivan käsittämätön: 30 etapin ykköspaikkaa, mutta vain 3 kakkossijaa ja 4 kolmossijaa! Cavendishin suorituksen arvoa nostaa myös se, että hänellä ei ollut voitoissaan mitään ylivoimaista vetojunaa (à la Kittel viime vuosina) vaan hän ratkaisi kisat ylivertaisella taidolla, kokemuksella ja ajoituituksella! Tänä vuonna ei minkään tallin vetojunat olleet ylivertaisia, joten kirit olivatkin tämän Tourin yksi suola, harvoin jos koskaan on nähty näin tiukkoja kisoja, jossa maalikameroilla jouduttiin tarkastamaan muutaman millimetrin eroja. Kaikkiaan peräti viisi etappivoittoa Team Dimension Datalle, joten se oli voitoissa ykkönen! Kuka olisi uskonut ennen kisaa?

Yates, Meintjes, Pantano…

Kisan sensaatio oli (ainakin minulle) Adam Yates (Orica-BikeExchange), joka nappasi nuorten kisan valkoisen paidan kokonaiskisan neljännen sijan! Muita onnistujia olivat nuoren kisan kakkonen Louis Meintjes (Lampre-Merida), joka oli myös kokonaiskisan kahdeksas! Näistä herroista tultaneen vielä kuulemaan. Myös Julian Alaphilippe (Etixx-Quick Step) oli vahvasti esillä melkein missä maastossa vaan, joten kun vielä tasaisuus kasvaa ja onneakin on enemmän mukana kuin tänä vuonna, niin mahdollisuuksia on vaikka mihin. Kolumbialainen Jarlinson Pantano lopettavasta IAM Cycling -joukkueesta oli myös loppukisan valopilkku ja yllättäjä. Tom Dumoulin (Giant-Alpecin) voitti kaksi etappia, kunkkuvuorietapin sekä aika-ajon, mutta joutui valitettavasti kaatumisen jälkeen keskeyttämään 19. etapilla.

Ja tietenkin Bardet!

Ranskalaiset ovat tunnetusti olleet ilman voittoa omassa kisassaan vuodesta 1985 asti, mutta Romain Bardet (AG2R la Mondiale) pelasti heidän kunniansa ja nousi kansansuosikiksi tämän Tourin huikean nousunsa avulla. Vielä 14. etapin jälkeen hän oli seitsemäntenä, kunnes aikoi komea viimeisen viikon kiri. Toinen sija Tourilla on kova suoritus, joten hän kyllä onnistui erinomaisesti!

Vielä viimeinen etappi ajamatta, joten joku/jotkut vielä voivat nousta onnistujien joukkoon, onhan viimeisen etapin voitto myös todella kova sulka hattuun. Kuka voittaa?

Entä sitten epäonniset…

Kilpailu on kovaa ja ratsuväki raakaa. Aina ei voi kaikkia onnistaa, fortuna ei hymyillyt tällä kertaa mm. seuraaville ajajille: Alberto Contador (kaatumisia ja sairastuminen), Thibaut Pinot (sairastuminen), Pierre Rolland (kaatumisia), Julian Alaphilippe (kaatuminen ja tekninen ongelma), Tom Dumoulin (kaatuminen), Richie Porte (rengasrikko ja hidas korjaaminen).

Epäonnistujat

Otetaan vain muutamia silmäänpistäviä epäonnistumisia tämän vuoden Tourilla:

Fabio Aru: mahdollisuudet oli viiden sakkiin, mutta viimeiset mäet tiputtivat kolmanneksitoista.

Tejay Van Garderen: ei edelleenkään huippuonnistumista Tourilla, viime vuonna oli paljon lähempänä.

Marcel Kittel: yksi voitto ei varmaan viime vuosina loistanutta tyydytä.

Bauke Mollema oli pitkään kiinni kakkospaikassa, mutta pari viimeistä päivää oli liikaa, vaikka hän kuinka taisteli – eikä Trek-Segafredo-talli pystynyt tekemään mitään kapteeninsa auttamiseksi!

Nuoresta Wilco Keldermanista ei oikein ollut vielä tällä kertaa Robert Gesinkin korvaajaksi LottoNL-Jumbo joukkueen kapteenina.

Onhan varmasti moni muukin pettynyt, mutta ainakin näin katsojan näkökulmasta Movistar-talli voidaan laskea epäonnistujiin. Ei Nairo Quintanan kolmas sija huono sijoitus tietenkään ole, mutta hänen tavoite oli todellakin voittaa ja siihen nähden esitys oli ponneton (tosin myös huhuja jostakin parhaimman terän vieneestä sairaudesta on liikkunut). Eikä Alejandro Valverden kuudes sijakaan huono ole, mutta oli hänkin yllättävän vaisu, vaikka olisi voinut pystyä toki myös parempaankin, jos talli olisi ajanutkin Quintanan sijaan hänelle. Joukkuekilpailun voitto tosin heitä varmasti lämmittää sekä yksi etappivoitto (Ion Izaguirre) vihdoin toiseksi viimeisenä päivänä, mutta kyllä Sky jyräsi erityisesti Movistarin odotetun mäkivoiman yli kuin höyryjuna. Ne parhaat herkut eli mano a mano -taistelut vuorilla jäivät tänä vuonna aika laimeiksi.

Astanalle jäi varmasti myös hampaankoloon Fabio Arun romahdettua viimeisenä mäkipäivänä kolmanneksitoista, varsinkin kun Vincenzo Nibalinkaan ei onnistunut nappaamaan etappivoittoa.

Pari pettynyttä on jo suunnannut katseensa Espanjan ympäriajoon, Vueltaan. Tai ensi vuoden Tour de Franceen!

Col de Joux Plane

Vuoden 2016 Tour de Francen viimeisen vuoripäivän vaikein nousu Col de Joux Plane ansaitsee oman esittelynsäkin 20. etapin yleisen esittelyn lisäksi. Tästäkin vuoresta näkee – kuten monista muistakin mäistä – myös väliviivalla kirjoitettavaa versiota Joux-Plane.

Maagisia lukuja

TDF16_PP_JOUX PLANE_A

• korkeus 1 691 m
• nousumetrejä 987 m
• 11,6 km ylämäkeä
• keskijyrkkyys 8,5 %
• jyrkin kohta 12,5 %
• luokitus: hors catégorie

Kovia lukuja, mutta monien mielestä mäki on vielä lukujaan paljon ilkeämpi. Yksi vaikeuttava tekijä on se, että mäessä ei ole esimerkiksi Alpe d’Huezin mäestä tuttuja, nousua helpottavia neulansilmäkaarteita.

2016 on 12. kerta Tourilla

Tour de France on kiivennyt ennen vuotta 2016 Joux Planelle 11 kertaa. Ensimmäinen kerta ei ole ollut hirveän kauan aikaa sitten, vasta vuonna 1978. Tässä lista vuoren huipulle ensimmäisenä päässeistä:

Vuoden 2006 editiossa Floyd Landis teki aivan hämmästyttävän suorituksen kuroen kiinni seitsemän minuutin eron Oscar Pereiroon. Se olikin liian hyvää ollakseen totta, sillä Landis jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä vain pari päivää Pariisin voittoseremonioidensa jälkeen. Pereiro sai jälkikäteen kokonaiskilpailun voiton ja Carlos Sastre Joux Planen nousun ykkössijan.

Kolme kuolemaa

Muutakin dramatiikkaa liittyy Joux Planen voittajiin. Marco Pantanin traagisen kohtalon muistaa moni.

Mäen kuningas vuonna 1991 oli Thierry Claveyrolat, joka oli edellisenä vuonna voittanut koko Tourin mäkikirikilpailun pallopaidan. Claveyrolat, »Vizillen kotka», teki itsemurhan vain 40-vuotiaana. Pari viikkoa aiemmin hän oli aiheuttanut kolarin, jossa neljä ihmistä oli loukkaantunut.

Vuonna 1984 Tourin 19. etapilla italialainen Carlo Tonon törmäsi rajusti Joux Planen alamäessä vastavirtaan ajajeen harrastelijapyöräilijän kanssa. Hän oli useita päiviä koomassa sekä kärsi lopun ikäänsä onnettomuuden aiheuttamista vammoista. Hänen pyöräilyuransa loppui tuohon onnettomuuteen. Hänkin päätti itse päivänsä 41-vuotiaana.

Pomo meinaa poksahtaa

Vuoden 2000 Tourilla itse Lance Armstrong oli vaikeuksissa Joux Planen raatelevassa nousussa. Se taisi olla ainoa kerta kun hän oli todella vaikeuksissa seitsemän hallintavuotensa aikana. Armstrong sanoi etapin jälkeen: »Se oli epäilemättä surkein päiväni pyörän päällä koskaan.»

Youtubesta löytyy muidenkin vuosien Joux Plane -etapeista materiaalia, Marco Pantania ja muita…

Huikeita maisemia

Tässä The Col Collectiven ja Mike Cottyn hieno esittelyvideo vaikka niille, jotka himoavat itsekin lähteä vuorta huiputtamaan:

Tässä videolla näkyy se alamäki Joux Planen huipulta Morzineen, vauhtia riittää:

Joux Plane on todellinen klassikko, joka varmasti on monien kukkuloiden mestästäjien »jonakin näistä päivistä minäkin» -listalla. Se ei ole kaikkein vaikein, mutta petollisen hankala. Erityisesti kova alkurinne pitää malttaa ottaa rauhallisesti, jos meinaa huipulle asti jaksaa nousta.

* * *

Lue myös:
—> Mont Ventoux – Tourin jättiläinen numero 1
—> Col du Tourmalet
—> Tourin mäet – Kirjavinkit mäkimiehille
—> Marco Pantanin ylämäki
—> Federico Bahamontes – Toledon kotkan jäätelötuutti

20. etappi esikatselussa – Tour de France 2016

Tour de France 2016
20. etappi: Megève —> Morzine

Päivä: Lauantai 23.7.2016
Lähtö: Megève
Maali: Morzine
Pituus: 146,5 km
Etapin laji: Vuoristoetappi
Nousumetrejä: 3421 m

20_etappi_kartta_2016_Tour

Megève on tätä vuonna ollut Tourin järjestäjien suosikki, sillä 18. etappi päättyi sinne ja nyt 20. etappi lähtee sieltä matkaan. Etapin maali Morzine on ollut Tourin isäntäkaupunki jo 19 kertaa ennen tätä kesää. Siitä edellistä maalikertaa ei ehkä niin mielellään muistella, sillä vuonna 2006 voittaja oli pian testosteronihuijariksi paljastunut Floyd Landis. Historiankirjoissa lukeekin tuon etapin voittajana Carlos Sastre, joka pari vuotta myöhemmin voitti koko Tourin. 1997 voiton Morzinessa vei Marco Pantani, 2000 ja 2003 Richard Virenque.

20_etappi_profiili_2016_Tour

Tourin viime vuosien trendi on ollut tällaiset viimeisten päivien ’lyhennetyt’ vuoristoetapit, siis alle parinsadan kilometrin etapit. 20. etappikin on ’vain’ 146,5 km pitkä. Etapit ovat toimineet halutulla tavalla eli  jännitystä on ollut tarjolla enemmän – pidemmät vuoristoetapit tässä vaiheessa kisaa tuppasivat usein olemaan etappien alkupäästä aikas turhaa väsyneiden miesten ajelua.

Nytkin asetelma on 19. etapin jälkeen hyvin mielenkiintoinen. Jos haavoittunut Chris Froome pitänee paikkansa, hänen takanaan tullaan vielä kamppailemaan kovaa. Isäntämaan kunnian pelastaja Romain Bardet nousi etappivoittonsa myötä jo kakkoseksi, Bauke Mollema valui taas siltä paikalta melkein kympin sakista ulos. Kakkosen ja seiskana olevan Alejandro Valverden ero on vain hieman tuli kaksi minuuttia. Kisan yllättäjä Adam Yates osoitti hieman väsyminen merkkejä, onko hän seuraava joka tullaan tiputtamaan?

Myös tällä etapilla on neljä vuorta, kasvavassa järjestyksessä:

  • Km 21,0 • Col des Aravis (1 487 m) • 6,7 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 7 % • catégorie 2
  • Km 45,5 • Col de la Colombière (1 618 m) • 11,7 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,8 % • catégorie 1
  • Km 93,5 • Col de la Ramaz (1 619 m) • 13,9 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 7,1 % • catégorie 1
  • Km 134,5 • Col de Joux Plane (1 691 m) • 11,6 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 8,5 % • hors catégorie

Jos Col des Aravis (2. kat.) ajellaan vielä rauhallisesti, Col de la Colombièren (1. kat.) usein ajettu mäki innostanee jo iskuihin. Col de Ramaz on vielä vaikeampi, punaisia kilometrejä on liki kymmenen ja mustan puolella (kymmenen prosentin molemmin puolin) mennään parin kilometrin ajan.

20_etappi_Ramaz_2016_Tour

Tämän heinäkuun kokonaiskisan loppuhuipentuma nähdään Col de Jeux Planen rinteillä. 11,6 kilometriä keskijyrkkyydellä 8,5 %. Hors catégorie. Pelkkää punaista ja pitkään mustaa. Moni sanoo, että Mont Ventoux’n lisäksi Jeux Plane on tämän Tourin vaikein mäki: koko ajan jyrkkä ja vaihteleva nousuprosentti ei anna hetkenkään helpotusta. Harrastajien nähdään mäessä monesti tuuppaavan pyöriään vaikeimmissa kohdissa. Pystyykö kukaan uhmaamaan yhä Marco Pantanin nimissä olevaa ennätystä 32 min 50 sek vuodelta 1997.

 

20_etappi_JouxPlane_2016_Tour

 

The Col Collective on tehnyt tästäkin noususta hienon esittelyvideon. Tosin Mike Cotty saa tämänkin mäen näyttämään hieman liian helpolta. Maisemat ovat taas kerran huikeat!

Eikä ylämäen jälkeen sovi vielä herpaantua, sillä alamäki on jyrkkä ja tekninen. Viimeinen kilometri on tasaisempi.

20_etappi_loppu_2016_Tour

Tästä rääkistä selvinneet ajajat pääsevät tämän Tourin ainoalla lentokoneella tehtävällä siirtymällä Pariisiin viimeistä etappia ja loppujuhlallisuuksia varten.

19. etappi esikatselussa – Tour de France 2016

Tour de France 2016
19. etappi: Albertville —> Saint-Gervais Mont Blanc

Päivä: Perjantai 22.7.2016
Lähtö: Albertville
Maali: Saint-Gervais Mont Blanc – Le Bettex
Pituus: 146 km
Etapin laji: Vuoristoetappi
Nousumetrejä: 3743 m

19_etappi_kartta_2016_Tour

Etappi on lyhyt, vain 146 kilometriä, mutta nousumetrejä (3743) on kolmanneksi eniten tämän vuoden Tourilla. Talviolympialaisten isäntäkaupunki Albertville on isännöinyt Tourin etappia vain kaksi kertaa aiemmin. Maalimäki Le Bettex on taas ollut ohjelmistossa vain kerran aiemmin, vuonna 1990.

19_etappi_profiili_2016_Tour

Matkalla on neljä mäkeä, joista kaksi ensimmäistä poljetaan alkuverryttelynä  kahdelle viimeiselle, jotka ovat sitten kovia haasteita.

  • Km 42,5 • Col de la Forclaz de Montmin (1 157 m) • 9,8 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 6,9 % • catégorie 1
  • Km 73,5 • Col de la Forclaz de Queige (870 m) • 5,6 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 7,8 % • catégorie 2
  • Km 96,5 • Montée de Bisanne (1 723 m) • 12,4 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 8,2 % • hors catégorie
  • Km 146,0 • Le Bettex (1 372 m) • 9,8 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 8 % • catégorie 1

Montée de Bisanne

19_etappi_Bisanne_2016_Tour

Montée de Bisanne on päivän ainoa ja ehkä tämän vuoden kisan tuntemattomin hors catégorie -nousu. Mittaa on kuitenkin 12,4 km eikä jyrkkyyskään ole pieni (8,2 %). Huipulta (1723 m) lasketaan alas pitkään ja hartaasti (melkein 40 kilometriä), mennäänpä edellispäivän aika-ajon reitin mäkikin (Côte de Domancy) alaspäin. Sitten tulee seinä vastaan.

Le Bettex

19_etappi_MontBlanc_2016_Tour

Le Bettex’n nousu alkaa julmasti: ensimmäinen kilometri on kaikkein jyrkin. Se onkin keskijyrkkyydeltään 12,9 %. Pari seuraavaa kilometriä eivät ole paljoa helpompia, mutta sitten on muutama helpompi, kunnes taas luvassa on vaikeampaa. Jos alkukilometreillä saadaan apuajajat tiputettua, on kokonaiskilpailun pääpukareilla pitkä mäki edessään sitä todellista välienselvittelyä varten. Nyt kannattaa ottaa riski ja tehdä isku ajoissa? Jos se jää taas vain viimeiselle kolmelle kovalle kilometrille, sillä ei kovin montaa sijaa pysty kokonaiskisassa nousemaan.

Kuka vielä jaksaa nousta?

Chris Froomen takana seuraavat kymmenen ovat vain hieman yli neljän minuutin sisällä, joten loppumäessä tämä porukka laitetaan uuteen järjestykseen. Aikaa parannella sijoitusta on enää kaksi vuoristopäivää. Kenen jalat jaksavat vielä kolmannella viikolla? Jatkavatko Romain BardetRichie Porte ja Fabio Aru viime päivien hyvää menoaan? Onnistuessaan kaikilla heistä on vielä mahdollisuudet nousta podiumille Pariisissa.

Entä se historiallinen tilanne, että tänä vuonna ei ole vieläkään yhtään ranskalaista, italialaista tai espanjalaista etappivoittajaa… Luulisi yritystä ja jännitystä vielä riittävän, vaikka kokonaiskilpailun johtajaa on enää vaikea horjuttaa. Niin vakuuttavaa on Froomen ja koko Sky-joukkueen ajo ollut – eikä onneksi aina niin tylsää kuin aiemmin. Tylsyyteen ovat valitettavasti vaipuneet tällä kertaa ihan toiset joukkueet, joilla olisikin myös kasvoja pestäväksi jäljellä olevien kahden vuoristoetapin aikana.

18. etappi esikatselussa – Tour de France 2016

Tour de France 2016
18. etappi: Sallanches —> Megève

Päivä: Torstai 21.7.2016
Lähtö: Sallanches
Maali:  Megève
Pituus: 17 km
Etapin laji: Henkilökohtainen aika-ajo
Nousumetrejä: 668 m

18_etappi_kartta_2016_Tour

Tänään on luvassa CLM, contre-la-montre, sananmukaisesti »kelloa vastaan» eli aika-ajo, joka sekin on vielä alalajia individuel eli henkilökohtainen. Eikä siinä vielä kaikki, vaan vielä henkilökohtaisenkin alalajia en monté tai en bosse eli mäkeen. Tämän vuoden Tourilla ei sitä toista aika-ajon lajityyppiä eli joukkueaika-ajoa ole valitettavasti tarjolla ollenkaan. Lontoon murteella viitataan henkilökohtaiseen aika-ajoon lyhenteellä ITT eli Individual Time Trial, joukkueaika-ajo taas on TTT eli Team Time Trial.

Henkilökohtaisia aika-ajoja ylämäkeen ei ole Tourilla kovin usein ajettu. Viimeksi sellainen oli vuonna 2004, kun poljettiin Alpe d’Huezin raateleva mäki ylös. Voittaja oli silloin Lance Armstrong. Sitä edellinen ylämäkitempo oli Tourilla vuonna 1996, jolloin viipurilainen Jevgeni Berzin oli ykkönen.

Côte de Domancy & Bernard Hinault

Sallanches on ranskalaisille merkittävä pyöräilypitäjä, sillä Bernard Hinault voitti täällä maailmanmestaruuden vuonna 1980 iskiessään ratkaisevasti Côte de Domancyn nousussa. Reitti kiersi tuolloin 20 kierrosta, jolloin myös Côte de Domancy tuli noustua yhtä monta kertaa. Mäki on 2,5 kilometriä pitkä, mutta sillä noustaan melkein 250 metriä, joten jyrkkyys on liki 10 % (9,4 %). Tour kunnioittaa pikään organisaatiossaan työskennellyttä maailmanmestaria jakamalla Bernard Hinault erikoispalkinnon ajajalle, joka selviytyy mäestä nopeimmin.

On Sallanches ollut maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskisojen näyttämönä aiemminkin kuin tuolloin 1980. Vuonna 1964 siellä järjestettiin maailmanmestaruuskisat, joissa oli vielä tuolloin omat sarjat ammattilaisille ja  amatööreille. Ammattilaisten voittaja oli hollantilainen Jan Janssen ja amatöörien nuori Eddy Merckx.

18_etappi_profiili_2016_Tour

Kaikkiaan reitti sisältää 17:sta kilometrin matkalla jopa 668 nousumetriä kiipeämistä. Nousemista vaikeuttaa myös mäen epäsäännöllisyys ja jyrkkyys. Taas pärjäävät ne mäkimiehet, jotka osaavat vaihtaa rytmiä sekä rytmittää myös voimansa oikein.

Myös kaluston valitseminen on ratkaisevaa. Vaikka kyseessä on aika-ajo, aivan täysiverisiä aika-ajo eli tempopyöriä tuskin reitillä läheskään kaikkien käytössä nähdään, sillä nyt on kiivettävä jopa yli yhdentoista prosentin mäkeä. Välityksetkin on valittava oikein, 39 x 23 tai 39 x 25 on ainakin hyvä pyörään laittaa, jotta vaikeimmat kohdat nousee optimaalisesti.

 

18_etappi_CLM_2016_Tour

Ensimmäiset neljä kilometria ovat »tasaista», sitten hyökätään Côte de Domancyn kimppuun. Sen jälkeen nousu loivenee hetkeksi, sitten tulee kolmisen kilometriä neljän–viiden prosentin nousua kunnes taas jyrkkenee yli kahdeksaan prosenttiin. Yksi kilometri tasaista, kilometri yli kahdeksaa prosenttia, pätkä loivempaa kunnes ollaan mäen huipulla 1219 metrin korkeudessa. Lähtöviiva oli 659 metriä alempana.

Lopussa on vielä parin kilometrin nopevaihtinen alamäki, jossa varmaan monet liukuvat kolminumeroisella vaihdilla.

Bernard Hinault esittelee etapin (ranskaksi):

Repeääkö kokonaiskisa

Chris Froome on nyt pitänyt koko urallaan jo 40 päivää keltapaitaa. 18. etappi sopinee hänelle oikein hyvin, onhan hän erinomainen aika-ajaja sekä mäkimies. Tämän etapin jälkeen voi hyvinkin olla niin, että hänellä on jo melko turvallisen tuntuinen yli viiden minuutin ero kokonaiskilpailun kakkosmieheen.

Hyvinkin voi siis käydä myös siten, miksi ylämäkitempoja ei niin usein järjestetä Tourilla eikä ainakaan kisan alkupuolella: erojen pelätään ratkeavan liian isoiksi.

Girossakin on ylämäkitempoa viime vuosina ajettu ja kolmella viime kerralla rosapaidan voittaja on voittanut myös mäkitempon.

Mutta Tour de France on täynnä yllätyksiä…

17. etappi esikatselussa – Tour de France 2016

Tour de France 2016
17. etappi: Berne —> Finhaut-Émosson

Päivä: Keskiviikko 20.7.2016
Lähtö: Berne
Maali:  Finhaut-Emosson
Pituus: 184,5 km
Etapin laji: Vuoristoetappi
Nousumetrejä: 3343 m

17_etappi_kartta_2016_Tour

Toisen lepopäivän jälkeen on jäljellä vielä neljä vuorietappia (joista yksi on henkiläkohtainen aika-ajo ylämäkeen) ja viimeisen päivän Pariisiin päättyvä etappi. Ensimmäinen kolmannen jakson etappi ajetaan kokonaan Sveitsin puolella, jossa matkaa taitetaan kolmen kantonin halki: Bern, Vaud ja Valais.

Nyt on vuorossa yksi niistä viidestä tämän vuoden mäkietapista, jotka myös päättyvät vuoren huipulle. Nousumetrejä kertyy mukavat 3343 metriä, joista suurin osa viimeisen kolmenkympin aikana. Kaksi kolmoskategorian nyppylää on etapin puolivälissä, sitten laskeudutaan UCI:n päämajan nurkille Aiglen kaupunkiin ja ajellaan kolmisenkymmentä kilometriä laakson pohjalla, kunnes saavutaan etapin päänäyttämölle.

17_etappi_profiili_2016_Tour

  • Km 72,5 • Côte de Saanenmöser • 6,6 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 4,8 % • catégorie 3
  • Km 105,0 • Col des Mosses • 6,4 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 4,4 % • catégorie 3
  • Km 166,5 • Col de la Forclaz (1 527 m) • 13 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 7,9 % – catégorie 1
  • Km 184,5 • FINHAUT-EMOSSON (1 960 m) • 10,4 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 8,4 % – hors catégorie

Forclaz-nimisiä vuoria on Ranskassa ainakin neljä ja sitten ainakin tämä yksi Sveitsin puolella. Kahden päivän päästä 19:sta etapilla on luvassa kaksi Col de Forclaz -kukkulaa Ranskan puolella, mutta tämä Sveitsin puolelta löytyvä on kovin näistä kolmesta. 13 kilometriä keskijyrkkyydellä 7,9 %, joten 1023 nousumetriä jo tästä ykköskategorian nousustakin kertyy. Tien pinta on erinomainen ja mäki on säännöllinen profiililtaan.

17_etappi_loppumäet_2016_Tour

Maalimäki Finhaut-Émosson on kolmanneksi jyrkin kaikista tämän suven HC-mäistä (tyngäksi jääneen Ventoux’n ja Joux-Planen jälkeen), joten jyrkkyyttä ja pituutta löytyy  riittävästi kaikille, jotka mielivät sijoitustaan parantaa kokonaiskilpailussa. Lepopäivänä moni varmasti on miettinyt, että nyt se kolmas ja ratkaiseva viikko alkaa, joten on aika tarttua tilaisuuteen ja pakko yrittää iskeä.

Finhaut-Émosson onkin sitten jo kapeampi ränni eikä ollenkaan niin tasainen nousuprosentiltaan. Kun Forclazin pystyi ajamaan tasaisella kaasulla, tässä joutuu koko ajan vaihtamaan rytmiä. Kokonaan mustia kilometrejä on kaikkiaan kuusi: viisi viimeistä kilometriä kieppuvat keskijyrkkyydeltään yhdeksän prosentin nurkilla, toiseksi viimeinen kilometri on jo kymmenen prosentia. Sitten viimeiset sadat metrit (n. 800 m) ovat jotain 12 %:n luokkaa, joten tämä tulee tekemään kipeää ja repimään aikaerojakin. Maalissa ollaankin jo 1960:n metrin korkeudessa.

Sveitsissä tiet ovat monesti paremmassa kunnossa kuin Ranskan puolella, joten rakeinen tienpintakaan ei ole hidaste. Väistämättä tästä etapista tulee mieleen vuoden 2009 Tour, jossa läheisessä Verbierin nousussa nähtiin kun Alberto Contador antoi Lance Armstrongin maistaa omaa lääkettään. »El Pistolero» katsoi taakseen »The Bossia», kuten Lance aikoinaan Jan Ullrichia, ja sitten Alberto teki todella rajun ja pitkän iskun, johon kukaan ei pystynyt vastaamaan. Contador voitti etapin, otti keltapaidan ja piti sen Pariisiin asti.

Contador kuritti Froomeakin täällä pari vuotta sitten Dauphiné-kisassa, joten harmi kun hän ei enää ole mukana. Nyt sitä ilotulitusta kaivataan muilta.

 

 

 

16. etappi esikatselussa – Tour de France 2016

Tour de France 2016
16. etappi: Moirans-en-Montagne —> Berne

Päivä: Maanantai 18.7.2016
Lähtö: Moirans-en-Montagne
Maali: Berne
Pituus: 209 km
Etapin laji: Tasamaan etappi
Nousumetrejä: 838 m

16_etappi_kartta_2016_Tour

Toisen jakson viimeinen etappi vie Tourin karavaanin Sveitsin pääkaupunkiin Berniin. Kuinka ollakaan, Sveitsistä on löytynyt näinkin tasainen reitti. Vaikka matkataan yli 200 kilometriä, vertikaalisia nousumetrejä kertyy vaivaiset 838.

Tour on vieraillut Sveitsissä 21 kertaa. Ensimmäinen kerta oli jo vuoden 1913 editiossa, jolloin etappi päättyi Geneveen. Tämä on ensimmäinen visiitti Berniin.

16_etappi_profiili_2016_Tour

Vaikka etappi näyttää helpolta, seuraavana odottava lepopäivä tekee siitä helposti hermostuneen, voidaanpa mennä jopa kaoottisen puolelle. Irtiottoon halajavia voi olla ryysikseksi asti.

16_etappi_loppu_2016_Tour

Viimeinen kilometri on tasainen, mutta sitä ennen on pari nousua. Niistä ensimmäinen on mukulakiveä ja paikoitellen jopa 8–10 %. Toinen on hieman pidempi (noin 600 m) mutta loivempi. Loppu ei kuulemma ole helppo, vaan todella erikoinen, sanoo Fabian Cancellara, joka asustaa neljän kilometrin päässä maalista.

Cancellara tuntee siis nurkat kuin ajopaitansa taskut.  Hän on hienon uransa aikana pitänyt keltapaitaa peräti 29 päivää ja voittanut seitsemän etappia, joista kuusi on ollut aika-ajoa. Onko nyt sen toisen maantie-etapin paikka – hänen viimeisellä Tourillaan? Missä kohtaa Spartacus iskee klassikkokisamaisen iskunsa? Voittaa hän huomenna tai ei, hän on oleva huomion keskiössä.

15. etappi esikatselussa – Tour de France 2016

Tour de France 2016
15. etappi: Bourg-en-Bresse —> Culoz

Päivä: Sunnuntai 17.7.2016
Lähtö: Bourg-en-Bresse
Maali: Culoz
Pituus: 160 km
Etapin laji: Vuoristoetappi
Nousumetrejä: 3317 m

15_etappi_kartta_2016_Tour

Ykkönen, kakkonen, kolmonen, kolmonen, hors catégorie, ykkönen. Kuusi kategorisoitua mäkeä! Tänä vuonna ainoastaan etapilla viisi oli yhtä monta, mutta nämä ovat kovempia. Jos lähtökaupungissa on nautittu kuuluisaa Bressen kanaa, näissä mäissä se kyllä sulaa.

15_etappi_profiili_2016_Tour

  • Km 23,0 • Col du Berthiand 780 m • 6 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä  8,1 % • catégorie 1
  • Km 52,0 • Col du Sappel 794 m • 8,8 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,6 % • catégorie 2
  • Km 63,5 • Col de Pisseloup • 4,9 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,8 % • catégorie 3
  • Km 79,0 • Col de la Rochette • 5,1 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,4 % • catégorie 3
  • Km 113,0 • Grand Colombier 1 501 m • 12,8 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 6,8 % • hors catégorie
  • Km 146,0 • Lacets du Grand Colombier 891 m • 8,4 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 7,6 % • catégorie 1

Suurin herkku on Grand Colombier, joka on ajettu Tourilla vain kerran aiemmin, neljä vuotta sitten. Silloin se oli Thomas Voecklerin. 12,8 kilometriä keskijyrkkydellä 6,8 % ei kuulosta ylitsepääsemättömältä, mutta mäki on hyvin epätasainen. Paikoitellen siinä on jopa yli 20 %:n kohtia. Mäkeä pääsee ylös neljästä suunnasta ja nyt kavuttava (Artemaren kautta) on se pahin. Vuoden 2012 Tourilta muistamme kuinka komeista maisemista pääsemme Colombierilla nauttimaan.

Tour de l’Avenir kävi täällä jo 1978, jolloin mäki yllätti monet jyrkkyydellään, sillä moni joutui työntämään pyöräänsä pahimmissa paikoissa. Sittemmin Tour de l’Ain -kisassa mäki on saanut lisää mainetta. Maine on niin kova, että edes monet nurkilla asuvat ammattilaiset eivät uskaltaudu Grand Colombierille treenaamaan. Maxim Bouet, Etixx-Quick Stepin näiltä nurkilta kotoisin oleva ammattiajaja, suosittelee tähän mäkeen jopa 39 x 32 välitystä.

 

15_etappi_Colombier_2016_Tour

Kun päästään vuoren paljaalle huipuille (1501 m), sukelletaan alas hankalaa ja paikoitellen kapeaa tietä, pyörähdetään Culozin kaupungissa ja lähdetään ylös kohti samaa huippua uudelleen. Ihan ylös asti ei tällä kertaa kiivetä, ainoastaan 891 metrin korkeuteen. Mäen nimi on nyt Lacets de Grand Colombier. Näille Ison Colombierin lenksuille kertyy pituutta 8,4 kilometriä keskijyrkkyydellä 7,6 %.

Sitten taas samat mutkat alas ja muutaman kilometrin tasainen loppukiito maalikaupunkiin. Kun Coloz on saavutettu, kisamittarissa on 160 kilometriä ja nousumetrejä koko etapilla on 3317.

Daniel Friebe, joka on Pete Godingin kanssa kirjoittanut mainion kirjan Pyöräilyn klassikkonousut (WSOY 2013), uskoo kovasti, että tänään on Romain Bardet’n etappi:

Muutenkin nyt alkaa taas mäet, joten on aika kaivaa mäkikirjat esille:

14. etappi esikatselussa – Tour de France 2016

Tour de France 2016
14. etappi: Montélimar —> Villars-les-Dombes Parc des Oiseaux

Päivä: Lauantai 16.7.2016
Lähtö: Montélimar
Maali: Villars-les-Dombes Parc des Oiseaux
Pituus: 208,5 km
Etapin laji: Tasamaan etappi
Nousumetrejä: 961 m

14_etappi_kartta_2016_Tour

Nougat taskuun ja matkaan

14. etapin lähtökaupunki on nougat-pääkaupunki Montélimar, josta lähdetään pitkälle marssille kohti pohjoista. Reitti kulkee Rhônen laaksossa, ei ihan joen vieressä eli laakson pohjalla vaan vähän etäämpänä. Laaksossa tuulee usein kovaa. Molemmin puolin laaksoa on vuoret, idässä Alpit ja lännessä Ranskan keskiylänkö, joten laakso muodostaa satoja kilometrejä pitkän kourun. Näin ollen laaksossa tuulee usein joko etelästä, nostaen kosteaa Välimeren ilmaa kohti pohjoista tai sitten pohjoisesta kuivaa mannerilmaa.

14. etapin lähtökaupunki on Montélimar, nougat-kaupunki.
14. etapin lähtökaupunki on Montélimar, nougat-kaupunki.

Tuuli sekoittaa?

Periaatteessa tämän pitäisi olla kirimiesten seitsemästä mahdollisuudesta se viimeinen ennen viimeistä loppusuoraa Champs-Élysées -bulevardilla. Yksi ennuste näytti lupaavan 9 metriä vastatuulta, joka muovaa etapin luonnetta vaikeuttaen mahdollisia irtiottoja. Toisaalta kirimiehet eivät hekään ole enää tässä vaiheessa kisaa kaikki kovin tuoreilla jaloilla liikkeellä, joten jos on kova vastatuuli, eivät kaikki kirimiehet pysy porukoissa loppukiriin asti.

14_etappi_profiili_2016_Tour

Muutama neljännen kategorian nyppylä on reitillä, jolla on muuten kaikkiaan vain 961 nousumetriä.

  • Km 20,5 • Côte de Puy-Saint-Martin • 3,6 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,2 % • catégorie 4
  • Km 93,5 • Côte du Four-à-Chaux • 3,9 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 4,2 % • catégorie 4
  • Km 101,5 • Côte d’Hauterives • 2,1 km  ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,5 % • catégorie 4

No, tämän Tourin aikana olemme nähneet kaikenlaisia yllätyksiä, kuten keltapaidan ja vihreäpaidan irtiotossa massakiriksi ennakoidulla etapilla, joten nähtäväksi jää mitä vielä on varastossa tälle etapille. Tour de France ei anna kenellekään mitään lahjoja, joten tälläkään etapilla ei päästä helpolla.

13. etappi esikatselussa – Tour 2016

Tour de France 2016
13. etappi: Bourg-Saint-Andéol —> La Caverne du Pont-d’Arc

Päivä: Perjantai 15.7.2016
Lähtö: Bourg-Saint-Andéol
Maali: La Caverne du Pont-d’Arc
Pituus: 37,5 km
Etapin laji: Henkilökohtainen aika-ajo

13_etappi_kartta_2016_Tour

Taas ollaan henkilökohtaisesti tutuilla seuduilla, sillä asuin tästä muutamia kymmeniä kilometrejä pohjoiseen. Osa päivän etapista on tullut ajettua pyörällä, osa autolla. Le Pont d’Arcin merkillinen luonnonsilta on hieno nähtävyys ja koko Ardèche-joen laakso Vallon Pont-d-Arcista Rhône-jokeen yhtymiseen asti on kaunista seutua. Luvassa on taas komeita helikopterikuvia. Varsin suosittua on vuokrata kanootti ja laskea Le Pont d’Arcilta Ardèche-jokea alas.

Tammikuussa 2013 oli 13. etapin reitillä hieman sumuisempaa ja kylmempää. Alhaalla virtaa Ardèche-joki.
Tammikuussa 2013 oli 13. etapin reitillä hieman sumuisempaa ja kylmempää. Alhaalla virtaa Ardèche-joki.

Pyörällä on komeata ajaa joen vieressä kiemurtelevaa D290-tietä kumpaan suuntaan vaan. Nyt tuota tietä ajetaan joen virtaussuuntaan nähden ylöspäin muutaman kilometrin pätkä. Upea tie kulkee pitkän matkaa joen kanjonin yläreunalla ja laskeutuu aika jyrkästi joen tasolle juuri ennen Le Pont-d-Arc-luonnonsillan viereen saapumista. Siinä laskussa saa aika-ajopyörällä olla varuillaan.

 

13_etappi_profiili_2016_Tour

Etappi alkaa seitsemän kilometriä pitkällä ylämäellä (329 nousumetriä) ja myös lopussa noustaan melkein parisataa nousumetriä. Koko reitti ajetaan pienillä mutkittelevilla teillä, joten mennään ylös ja alas sekä jatkuvasti sivuille. Reitti ei sovi ihan kaikille puhtaan aika-ajon voimamiehille tyyllin Tony Martin, vaan tässä täytyy osata vaihtaa rytmiä jatkuvasti. Reitti on myöskin aika tekninen. Tuulikin voi taas vaikeuttaa kisaa, erityisesti jos ja kun käytetään korkealaippaisia kiekkoja.

Kenelle reitti voisi sopia? Nyt on kyllä paha enää ennustaa mitään, niin paljon tämän vuoden Tour on tarjonnut yllätyksiä. Ja hyvä niin! Luulisi, että tuore Ranskan mestari aika-ajossa, Thibaut Pinot, olisi käynyt reittiin tutustumassa ja voisi tuoda ranskalaisille ensimmäisen etappivoiton. (Lisäys: Pinot on joutunut sairastumisen vuoksi keskeyttämään kisan eikä lähde aika-ajoon.) Vai olisiko nyt Tejay Van Garderenin päivä? Tom Dumoulin? Ja  keltapaita Froome!

Joka tapauksessa, jos nyt vielä kolmentoista parhaan eroa on vaivaiset 2’36”, niin tämän etapin jälkeen pakka on paljon enemmän hajallaan ja erot suurempia. Todella mielenkiintoinen päivä tulossa, ja yllätyksiähän on tätä vuonna saatu jo nähdä roppakaupalla.

13. etapin reittiä on joskus tullut tutkittua myös pienkoneen kyydistä.
13. etapin reittiä on joskus tullut tutkittua myös pienkoneen kyydistä.

Etapin reitin liepeillä viljellään myös viiniä, sieltä löytyy monia varsin kelvollisia tuottajia, jotka ainakin vielä pari vuotta sitten myivät perusviinejään suoraan tilalta omaan kanisteriin täytettynä halvempaan litrahintaan kuin tuolloin bensan litrahinta oli. Eikä ne pullotettunakaan montaa euroa pullo olleet. Niihin viineihin mahtuu ihan ok perusviinejä niin punaisina, valkoisina kuin roséviineinäkin.

Ardèche on departementtina sellainen, johon soisi suomalaisen matkahenkilönkin eksyvän. Lukuisat suomalaiset tuttavani, jotka siellä ovat käyneet, ovat seutuun ihastuneet. Itse menetin seudulle sydämeni ikuisesti.

Etapin tulokset:

Kokonaiskilpailun tulos etapin jälkeen:

Tarkemmat tulokset ja sijoitukset:

http://www.letour.fr/le-tour/2016/fr/classements.html

12. etappi esikatselussa – Tour 2016

Tour de France 2016
12. etappi: Montpellier —> Mont Ventoux (Le châlet Reynard)

Päivä: Torstai 14.7.2016, Ranskan kansallispäivä
Lähtö: Montpellier
Maali: Mont Ventoux (maali siirretty Le châlet Reynardin kohdalle)
Pituus: (piti olla 184 km) lyhennettynä 178 km
Etapin laji: Vuoristoetappi

12_etappi_kartta_2016_Tour

Nyt mennään minulle tutuimmilla seuduilla Ranskassa, joten kisan   kiinnostavuus kasvaa vielä huimemmille tasoille. Olen asunut lähtökaupungissa Montpellierissä yhden syksyn ja käynyt siellä muutenkin monesti. Kolme vuotta taas asuin niin, että Mont Ventoux näkyi kirkkaalla ilmalla kotini kkunasta, siinsi siellä sadan kilometrin päässä.

12_etappi_profiili_Tour_2016

Etappia edeltävä päivänä järjestäjät joutuivat valitettavasti lyhentämään reittiä. Maali on profiilikartassakin näkyvässä kohdassa Châlet Reynard, joka on korkeudella 1435 m. Liki viisisataa korkeusmetriä jää siis nousematta. Tämä on kova pettymys meille kaikille, joille myyttinen Mont Ventoux on kisan kohokohta.

Tuulen on ennustettu olevan etappin aikana noin 110 km/h, joten on ymmärrettävää, että kisaa on lyhennetty. Vuori on todellakin niin tuulinen, että me sen päälle yrittäneet harrastajatkin joudumme usein siirtämään yritystä toiseen päivään. Tuuli on myös arvaamaton, se voi puhaltaa todella kovaa niin talvella (jolloin muutenkaan maantiepyörällä ei huipulle ole asiaa) kuin keskikesälläkin. Muista vain kerran olleeni huipulla niin, että siellä ei tuullut yhtään. Yleensä tuuli on niin kova, että pää meinaa irrota. Aja siinä sitten vielä maantiepyörällä mäen viimeisten kilometrien yli yhdeksän prosentin keskijyrkkyistä mäkeä.

Etapin luonne muuttuu kovasti, kun viimeiset ja tuulisimmat ja muutenkin kovat kilometrit jäävät pois. Profiili piti olla tämä:

Mont_Ventoux_profil_Bedoin

Nyt se näyttää tältä:

12_etappi_Mont_Reynard

Kova nousu se on näinkin: yli yhdeksän kilometriä nousua, 899 nousumetriä. Mutta se paljas ja erikoislaatuisin osuus alkaa vasta juuri tuosta mihin nyt lopetetaan, kisasta jää samalla pois ainakin 16–18 minuuttia armotonta kilvanajoa toisia, mäkeä ja tuulta vastaan. Tämä torso versio tuskin tulee jäämään historiankirjoihin, kuriositeettinä tietenkin. Kokonaiskilpailun miesten yhteenotosta tuskin tulee ihan niin timanttinen kuin olisi voinut, ainakaan lavasteen puolesta. Mutta vuori tuulineen on niin arvaamaton, että hyväksyttävä tämä on ja nautitaan tästäkin herkusta kaikin tavoin.

Kyseessä on kuitenkin Ranskan kansallispäivä, joten varmasti etappivoitto kiinnostaa ranskalaisia ja muut haluavat pilata heidän juhlansa. Luvassa on kova kisa, vaikka pasmat menivätkin sekasin.

Vive la France ! Vive le Tour ! Vive Mont Ventoux !

* * *

Katso laajempi esittely vuoresta ja sen historiasta:

Muista myös erinomainen kirja L’Équipe-lehden kustantama Tour de France – Le Ventoux: Sommet de la folie (2010) sekä vuoren esittely mainiossa kirjassa Daniel Friebe & Pete Goding: Pyöräilyn klassikkonousut (WSOY 2013, s. 100–105).

Katso myös:

11. etappi esikatselussa – Tour 2016

Tour de France 2016
11. etappi: Carcassonne —> Montpellier

Päivä: Keskiviikko 13.7.2016
Lähtö: Carcassonne
Maali: Montpellier
Pituus: 162,5 km
Etapin laji: Tasamaan etappi

11_etappi_kartta_2016_Tour

Myrskyä vai tuulta tulossa?

Tyyntä myrskyn edellä? 11. etappi on siirtymäetappi kohti sitä seuraavan päivän hirmuista koitosta. Toki ei pidä yhtään vähätellä mitään etappia. Jokaisella etapilla voi Tourin hävitä, mutta tällä sitä on vaikea voittaa. Tosin jokainen metri on ajettava ja yllätyksiä voi tapahtua. Tourin historia on täynnä näitä yllätyksiä.

Pari pientä neljännen kategorian nousua on alkumatkalla, muut nyppylät eivät ole luokituksia saaneet.

  • Km 38,0 • Côte de Minerve • 2,4 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,4 % • catégorie 4
  • Km 57,0 • Côte de Villespassans • 2,3 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 4,5 % • catégorie 4
Tuuli voi tehdä tepposensa näillä main, erityisesti pohjoisesta tai kaakosta puhaltaa välillä todella vihaisesti. Alle neljän tunnin etapin 162,5 kilometriä varmaan ratsastetaan.

11_etappi_profiili_2016_Tour

Kirimiesten suosikkipaikka

Maalikaupunki Montpellier on todella mukava kaupunki, vanha yliopistokaupunki (70 000 opiskelijaa), joka on modernisoitunut viime vuosikymmeninä kovalla vauhdilla. Kaupungissa on myös monipuolinen urheiluelämä, joten ei ole ihme, että Tourikin on siellä käynyt 30 kertaa.

Viimeisimmät voittajat ovat André Greipel (2013), Mark Cavendish (2011), Alberto Contadorin ja Lance Armstrongin Astana voitti täällä joukkueaika-ajon (2009), Robbie Hunter (2007) ja Robbie McEwen (2005). Kaksi ensiksi mainittua ovat huomenna varmasti loppukahinassa mukana, mutta koska kirimiehille ei ole enää luvassa kovin montaa tilaisuutta tämän vuoden Tourilla, on moni muukin halukas kirjoittamaan nimensä historiaan.

Huominen on niin hyvä tilaisuus kirimiesten talleille, että irtiotot kurottaneen kiinni vaikka väkisin. Viimeiset kerrat kun Montpellierissä on käyty, on tuloksena aina ollut massakiri.

11_etappi_loppu_2016_Tour

 

Sitten tämän etapin jälkeen onkin vastassa Provencen jättiläinen. Moni haluaisi varmaan ottaa aika iisisti ennen sitä, mutta sitä ei varmasti kaikille suoda…

 

Anquetil väistää kuoleman – Port d’Envalira 1964

Legendaarinen Envalira

Harmi kun tänään Tour de Francen 10. etapin televisiointi ei alkanut alusta – ei Eurosportilla eikä France TV:n 2 kanavalla – sillä heti alkuun oli kiintoisa nousu Port d’Envalira. Tuo Andorran puolella sijaitseva vuori on tämän vuoden Tourin korkein kohta: 2408 metriä. Tourin historiassa tuolla etapilla on ollut merkitystä ennenkin, oikein kuolemanvakava merkitys. Vuosi oli 1964, paikka siis Envaliran nousu, ja tarinan päähenkilö Jacques Anquetil, jo tuolloin ennätyksellisen neljän Tour de Francen voiton mies, aikansa suurin pyöräilijä.

Kuten tänäkin vuonna, myös vuoden 1964 Tourin yksi lepopäivä vietettiin Andorrassa. Anquetil oli kisan kakkosena minuutin ja yhden sekuntin perässä keltapaitaa Georges Groussardia. Kolmantena oli Raymond Poulidor 41 sekuntia Anquetilin takana.

Anquetil ei Tourin lepopäivänä ajanut. Ei koskaan. »Minun mielestäni lepopäivä on lepoa varten. […] Ei puhettakaan. Lepopäivä on lepopäivä. Ei missään tapauksessa ajoa.»

Kuolema tulee!

Mutta tällä kertaa oli hänellä yksi suuri huoli, joka oli tuota normaalisti niin rautahermoista kilpailijaa vaivannut jo usean päivän ajan. Marcel Belline, kuuluisa ennustaja oli ennustanut, että Anquetil tulee kuolemaan seuraavalla etapilla Andorra–Toulouse. Mestari Jacques oli kauhuissaan.

Hänen sporttipäällikkönsä Raphaël Géminiani yritti kuumeisesti keksiä miten saisi Anquetilin ajattelemaan jotakin muuta. Ensin hän kutsui Anquetilin Jeannine-vaimon Hän vei suojattinsa Radio Andorran järjestämään méchoui-juhlaan. Méchoui on vartaassa nuotion päällä paistettu kokonaisena lammas tai karitsa, tämä valmistustapa on yleinen Pohjois-Afrikassa. Aterialle kuului lampaan lisäksi sangriaa, eikä elämästä nauttimisen kyvyistään tunnettu Anquetil sylkenyt lasiin tälläkään kertaa.

Anquetil_méchoui

5.7.1964: Anquetilin tuomionpäivä

Seuraavan päivän etapilla Anquetil oli vaikeuksissa. Vastustajat, jotka olivat toki ajaneet lenkkiä välipäiväivänäkin, olivat kuin yhteisestä sopimuksesta päättäneet näyttää epikurolaiselle Anquetillille. He iskivät heti etapin alussa Envaliran nousussa rajusti.

Méchoui_Gem_Anquetiljpg

Anquetilista levinneet lehtikuvat syömässä ja juomassa ovat levittäneet tulkintaa, että hän olisi ryypiskellyt liikaa ja kärsinyt siksi seuraavan päivän etapilla. Todellisuudessa hän taisi enemmän pelätä ennustajan julistamaa kuolemaa. Géminianin mukaan hän oli aivan pelosta jäykkänä. Anquetil jäi muiden kärkimiesten kyydistä Envaliran nousussa. Hän oli ottamassa jo neljä minuuttia takkiin ja häviämässä Tourin.

Taas »Gem» tiesi mistä narusta piti vetää, jotta Anquetil saataisiin tolalleen ja mestarimaiselle tasolleen. Hän ajoi autonsa Anquetilin rinnalle ennen huippua ja huusi: »Jacques, jos sun täytyy kuolla, tee se kärjessä!»

Täysiä sumuun

Envaliralta alas laskiessa oli kova sumu, joten ajajat olivat pakotettuja ottamaan alamäen varovasti. Paitsi Anquetil. Hän hurjistui, jos hänen pitäisi kuolla, tehtäköön se kunnialla ja kunnolla. Hän laski kuolemaa halveksien mäen ala hirmuista vauhtia ja sai kuin saikin kärkimiehet kiinni.

Mestari Jacquesin Tour ja henki oli pelastettu, hän pääsi etapin maaliin eikä kuollut matkalle. Lopulta Anquetil voitti taas Tourin, vaikka joutui todellakin taistelemaan myyttiseksi nousseessa kamppailussa Poulidoria vastaan Puy de Dômen nousussa ja viimeisessä Pariisiin päättyneessä aika-ajossa. Tällä kertaa Poulidor hävisi lopulta vain 55 sekuntia.

Vuosisadan Tour de France

Monet ranskalaiset pitävät tätä vuoden 1964 kilpailua vuosisadan Tourina, niin kova oli kisa ja kansa jakautunut näiden kahden mestarin kannattavien leireihin. Anquetil hän nosti nyt Tour-voittojensa määrän viiteen, siihen ei ollut kukaan ennen häntä pystynyt. Eikä sen jälkeenkään hänen lisäkseen kuin toiset suurmestarit Eddy Merckx, Bernard Hinault ja Miguel Indurain.


Le méchoui andorran de Jacques Anquetil

1960-lukua koskien lue myös:

10. etappi esikatselussa – Tour 2016

Tour de France 2016
10. etappi: Escaldes-Engordany —> Revel

Päivä: Tiistai 12.7.2016
Lähtö: Escaldes-Engordany
Maali: Revel
Pituus: 197  km
Etapin laji: Keskivaikea vuoristoetappi

10_etappi_kartta_2016_Tour

Tourin katolle kiivetään

Lähtökaupunki Escaldes-Engordany Andorrassa on mukana Tourilla ensi kertaa. Kaupunki sijaitsee 1200:n metrin korkeudessa, mutta sieltä lähdetään suoraan ylämäkeen, jolloin 24 kilometriä myöhemmin päädytään vielä tuplasti korkeammalle. Luvassa on tämän vuoden Tourin kovin etapin aloitus. Port d’Envalira on tämän vuoden Tourin korkein kohta, 2408 metriä, joten sinne ensimmäisenä kiipeävälle jaetaan myös Tourin perustanluojan Henri Desgrangesin muistopalkinto.

  • Km 24,0 • Port d’Envalira (2 408 m) • Souvenir Henri Desgrange • 22,6 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,5 % • catégorie 1

10_etappi_profiili_2016_Tour

Envaliran jälkeen lasketellaan alas noin 60 kilometriä, eikä loppureitin kumpuilevalle osuudelle osu kuin yksi kolmannen kategorian mäki seitsemisen kilometriä ennen maalia.

  • Km 190.0 • Côte de Saint-Ferréol • 1,8 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 6,6 % • catégorie 3

Pari viimeistä kilometriä ovat tasaista.

10_etappi_loppu_2016_Tour

Revelin kaupunki on lähtö/maalikaupunkina nyt kymmenettä kertaa. Täällä voittoa ovat tuulettaneet Rudi Altig (1966), Joaquim Agostinho ja Eddy Merckx (1971, joilloin kaupunkiin päättyi yksi etappi ja seuraavanä päivänä siellä oli aika-ajo), Charly Mottet (1990), Sergei Outschakov (1995), Erik Dekker (2000), Paolo Savordelli (2005) ja Alexander Vinokourov (2010).

Raju alku lepopäivän jälkeen

Lepopäivän jälkeinen etappi on aina vähän arvaamaton ja voi tarjota suuria yllätyksiä, niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt etappi alkaa vielä suoraan ylämäkeen, joten joidenkin voi olla vaikea löytää jalkojaan ja saada ne toimimaan halutulla tavalla. Vaikka etappi vaikuttaa siirtymäetapilta ja kirimiesten etapilta, voi joku hyvä iskijä yrittää päästä karkuun vielä etapin loppukilometreilläkin.

Kokonaiskilpailun miehet saavat toki olla hereillä, mutta huomenna taistellaan aluksi pallopaidan pisteistä ja sitten vihreästä paidasta kiinnostuneet miehet vetävät ensin välikirin ja sitten loppukirin.

Kokonaiskilpailussa palkintopallillekin tavoitellut FDJ-tallin kapteeni Thibault Pinot on yllättäen jo liki 16 minuttia kilpailua johtavan Christopher Froomen perässä, joten hänen tavoittena on varmasti pitää kiinni pallopaidastaan ja iskeä Envaliralla.

Lopun kirikisassa on paljon lisää pisteitä mieleviä: Mark Cavendish, Peter Sagan, Marcel Kittel, Bryan Coquard

9. etappi esikatselussa – Tour 2016

Tour de France 2016
9. etappi: Vielha Val d’Aran —> Andorra Arcalis

Päivä: Sunnuntai 10.7.2016
Lähtö: Vielha Val d’Aran
Maali: Andorra Arcalis
Pituus: 184,5  km
Etapin laji: Vuoristoetappi

9_etappi_kartta_2016_Tour

Yhdeksäs etappi jatkaa matkaa Pyreneillä, mutta nyt ollaankin koko päivän ajan ulkomailla, ensin Espanjassa, sitten Andorrassa.

Jos kahdeksas etappi oli sentään alkupäästään helppo (tosin sen ensimmäinen tunti ajettiin sitten 51 km/h keskinopeudella), niin yhdeksäs ei ole helppo edes alusta. Se nimittäin alkaa suoraan ensimmäisen kategorian ylämäkeen. Luvassa on viisi luokiteltua nousua: 1 X 2 kat., 3 X 1. kat ja yksi hors catégorie eli kaikkein kovinta sorttia oleva vuori.

9_etappi_profiili_2016_Tour

  • Km 19,0 • Port de la Bonaigua (2 072 m) • 13,7 km ylämäkeä 6,1 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
  • Km 87,5 Port del Cantò (1 721 m) • 19 km ylämäkeä 5,4 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
  • Km 143,0 • Côte de la Comella (1 347 m) • 4,2 km de montée à 8,2 % keskijyrkkyydellä • catégorie 2
  • Km 157,0 • Col de Beixalis (1 796 m) (CS210-CS310) • 6,4 km de montée à 8,5 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
  • Km 184,5 • ANDORRE ARCALIS (2 240m) • 10,1 km de montée à 7,2 % keskijyrkkyydellä • hors catégorie

9_etappi_loppumäet_2016_Tour

Maalimäki Andorran Arcalis on ajettu kahdesti: vuonna 1997 voittaja oli Saksan Jan Ullrich ja vuonna 2009 ranskalainen Brice Feillu. Feillu oli tuolloin ensimmäisen kauden ammattilainen, mutta tuo komea etappivoitto ei  ole oikein saanut jatkoa hänen urallaan. Feillu on Fortuneo–Vital Concept -tallin väreissä taas kisaamassa, joten nyt olisi paikka kääntää ura uuteen nousuun.

Molemmat Arcaliksen voittajat olivat nuoria. Ullrich oli 24-vuotias, kun hän vuoden 1997 Tourin 10. etapilla 9,5 kilometriä ennen maalia teki tuhoisan iskunsa, joka jätti kaikki mäkikuninkaatkin taakse. Marco Pantani ja Richard Virenque jäivät yli minuutin. Ullrich otti keltaisen paidan ja piti sen loppuun asti. Virenque oli kokonaiskisan kakkonen sekä voitti pallopaidan, Pantani oli kokonaiskisan kolmas.

Vuoden 2009 kisassa 23-vuotias Feillu iski irtiottoporukasta rajusti 6 kilometriä ennen Arcaliksen huippua. Palkinnoksi hän sai etappivoiton lisäksi pallopaidan, josta hän tosin ei saanut nauttia kuin seuraavan päivän. Jussi Veikkanen oli muuten aiemmin saman vuoden Tourilla ollut pallopaidassa neljän päivän ajan, mikä oli historiallinen teko suomalaisessa pyöräilyssä.

Pysyykö Froome keltaisessa?

Nyt on kisan ensimmäinen etappi jossa maali sijaitsee mäen huipulla. Arcalis ei ole mikään äärimmäisen kova nousu, mutta pitkä se on. Kokonaiskilpailun miesten voimankoitosta odotetaan viimeisten kilometrien aikana. Sitten heille on luvassa yksi lepopäivä, se ensimmäinen Tourin kahdesta lepopäivästä.

Jos Arcaliksen taika nuorten miesten vuorena pitää, niin tässä olisi ollut vaikka Julian Alaphilippen paikka, mutta onko hän toipunut kahdeksannen etapin romahduksestaan. Warren Barguil, Wilko Kelderman, Louis Meintjes tai vaikka Antoine Duchesne sitten? Ehkä ei taika pidäkkään enää kolmatta kertaa.

Muille kuin mäkimiehille tulee koko etapin kestävä aika-ajo maaliin, jos mielii päästä aikarajojen sisällä maaliin.

8. etappi esikatselussa – Tour 2016

Tour de France 2016
8. etappi: Pau —> Bagnères-de-Luchon

Päivä: Lauantai 9.7.2016
Lähtö: Pau
Maali: Bagnères-de-Luchon
Pituus: 184  km
Etapin laji: Vuoristoetappi

8_etappi_kartta_2016_Tour

Lähtökaupunki Pau on Tour-faneille vanha kaveri, onhan täältä lähdetty liikkeelle tai tänne kiritty yhteensä peräti 67 kertaa. Enemmän etappeja on nähty vain Bordeaux’ssa (80)  ja Pariisissa (105).

Maalikaupunki Bagnères-de-Luchonin seutu on Tourilta myös hyvin tuttu. Hieman hämäävästi paikasta käytetään myös sen epävirallista nimeä eli lyhyempää muotoa Luchon, joten esimerkiksi Tour de Francen omassa historiikissa viitataan molempiin nimiin: Luchon on esiintynyt lähtö/maalikaupunkina 49 kertaa, Bagnères-de-Luchon 4 kertaa.  Thomas Voeckler on muuten voittanut täällä kaksi kertaa (2010 ja 2012), joten ei kahta ilman…? Kaksi vuotta sitten voittaja oli Michael Rogers, joka ei ole puolustamassa voittoaan.

Kannattaa muuten tämä kisaorganisaation itsensä tekemä, ilmainen 192-sivuinen tilastopainotteinen Tourin historiikki pdf-muodossa koneelleen ladata. Nyt en löytänyt tätä uutta tämän vuoden editiota (jossa on siis mukana kisat viime vuoteen asti) kuin ranskaksi, aiemmista versioista oli myös englanninkielinen saatavilla, ehkä käännökset on tulossa piakkoin.

 

8_etappi_profiili_2016_Tour

Tällaiset herkut on meille katettuna:

  • Km 86,0 • Col du Tourmalet (2 115 m, Souvenir Jacques Goddet) • 19 km ylämäkeä 7,4 % keskijyrkkyydellä • catégorie HC
  • Km 120,0 • Hourquette d’Ancizan (1 564 m) • 8, 2 km ylämäkeä 4,9 % keskijyrkkyydellä • catégorie 2
  • Km 148,0 • Col de Val Louron-Azet (1 580 m) • 10,7 km ylämäkeä 6,8 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
  • Km 168,5 • Col de Peyresourde (1 569 m) • 7,1 km ylämäkeä 7,8 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1

Ei ihan kuoleman kierros

Ihan perinteinen Pyreneiden »Kuoleman kierros» (Peyresourde, Aspin, Tourmalet, Aubisque) ei siis ole tällä kertaa tarjolla, vaan variaatio teemasta. Alkunuotit ovat ne kovimmat, sillä päivän menun ainoa HC-mäki tulee täältä päin ajettuna vastaan ensimmäisenä.

Col_du_Tourmalet_Luz-Saint-Sauveur
Col du Tourmalet (2 115 m, Souvenir Jacques Goddet) • 19 km ylämäkeä 7,4 % keskijyrkkyydellä • catégorie HC

Tourmalet on Tourin useimmiten ajettu vuori, sillä nyt on 103. Tour ja Tourmalet on ollut ohjelmassa peräti 84 kertaa. Velofilokin ehti yhden Tourmalet-esittelyn raapustaa jo viime kesänä.

Tourmalet on korkeudeltaan 2115 metriä, mutta kyllä ne kolme sen jälkeenkin tulevaa ovat kaikki liki 1600-metrisiä. Tourmaletin jälkeen ei käännytäkään takaisin Aspinille (siellä kun käytiin jo) vaan nyt suuntana on Hoquette d’Ancizan, joka on saanut vain toisen kategorian luokituksen, mutta ei se kaukana ykkösestäkään ole. Lopuksi nautitaan kaksi ykkösen mäkeä,  joista Peyresourde on monille tuttu.

Louron-Azet_profiili
Col de Val Louron-Azet (1 580 m) • 10,7 km ylämäkeä 6,8 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
Col_de_Peyresourde_profil
Col de Peyresourde (1 569 m) • 7,1 km ylämäkeä 7,8 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1

Ei huolta huomisesta?

Hengästyttävä etappi on siinä mielessä kinkkinen, että sitä ei oikein voi ajaa kantamatta huolta huomisesta. Sunnuntaina on vihdoin viimeinen päivä ennen lepopäivää ja silloinkin on luvassa myös hirmuista höykyytystä: 1 x 2. kat. mäki, 3 x 1. kat. mäki + maalimäkenä HC-mäki!

Tai toisaalta nyt on vahvaksi itsensä tuntevilla erinomainen yllätyksen paikka, jos on pokkaa keltapaitaa sovittaa jo näin aikaisessa vaiheessa. Torstaina on tulossa sitten Mont Ventoux, jota kaikki osaavat jo pelätä ja siihen on syytä valmistautua myös. Kokonaiskilpailun pääpurakeiden on altava ainakin hereillä, jos joku muu heistä päättää toimia jo nyt.

Mutta miten käy Greg Van Avermaetin keltaisen paidan? Jos hän hyytyy, jonkun on paita otettava vaikka ei vielä haluaisikaan. Sitten taas löytynee niitäkin, jotka ovat yöllä miettineet, että nyt on se minun urani mahdollisuus vaikka sen yhden ainoan päivän olla maillot jaune. Sellaiset miehet voivat huomenna lähteä hatkaan.

Hatkaan kannattaa myös lähteä jo ennen ensimmäistä nousua niiden, joiden mieleen olisi kokeilla pallopaitaa.

Vieläkään ei muuten tällä tietoa kukaan ole kisaa keskeyttänyt, ennätyksellistä sekin.

 

Col d’Aspin 1950: Bartalin kimppuun hyökätään

Tour 1950

Italialaiset olivat muutaman vuoden hallinneet ranskalaisten kisaa. Gino Bartali oli voittanut sodan aiheuttaman kymmenen vuoden tauon jälkeen toisen Tourinsa vuonna 1948 ja Fausto Coppi ensimmäisen kerran seuraavana vuonna. Vuonna 1950 Coppi oli murtanut lonkkansa Girossa, joten vanha herra (36) Bartali sai kunnian olla Italian joukkueen ainoa kapteeni. Ranskalaisten kannalta Italian pelottavan vahvassa joukkueessa oli myös muun muassa Fiorenzo Magni, joka jo edellisenä suvena piti keltapaitaa päällänsä usean päivän ajan.

Tänään Tourilla ajettava Col d’Aspinin nousu oli mukana myös vuoden 1950 kisan yhdennellätoista etapilla (Pau–Saint-Gaudens), josta tuli käänteentekevä kisan kulun kannalta. Erikoiset tapahtumat jäivät myös historiaan.

25/7/1950 Tour de France 1950. Stage 11 - PAU to ST GAUDENS. Jean Robic climbs the Col du Tourmalet. Photo: Offside / L'Equipe. sunglasses cycling
25/7/1950 Tour de France 1950. Etappi 11 (Pau–St Gaudens).
Jean Robic irtiotossa Col du Tourmalet’n nousussa. Photo: Offside / L’Equipe.

Italialaiset dominoivat

Jean Robic yritti pistää italialaisille vihdoin luun kurkkuun iskemällä Aubisquen nousussa. Huipulla hän olikin saanut revittyä eroa kolmen minuutin verran, mutta alamäessä hän kaatui. Kaatuminen vei omat veronsa, aikainen isku vielä kovemmat, joten Robic ajettiin kiinni Tourmalet’n vaativassa hors catégorie -nousussa.

Ranskalaiset alkoivat olla raivoissaan. Eikö tälläkään kertaa tulisi voittoa kotiin? Katsojat alkoivat huutaa herjauksia ajajille ja käyttäytyivät uhkaavasti, heittelivät jopa pieniä kiviä ja pullonkorkkeja heitä kohti. Chris Froomen osakseen saama ala-arvoinen kohtelu viime vuoden Tourilla ei siis valitettavasti ole suinkaan uusi piirre – ja nythän edellisestä ranskalaisvoitosta on kulunut yli 30 vuotta, tuolloin vain pari!

Meno äityi aivan hurjaksi kun kilpailijat kiipesivät Aspinin nousua. Bartali, Robic, Louison Bobet ja Belgian tähti Stan Ockers olivat melkein saavuttaneet huipun, kun joku valokuvaaja hyppäsi heidän eteensä. Edessä ajaneet Bartali ja Robic eivät pystyneet väistämään vaan kaatua mätkähtivät maahan. Robicin etukiekkokin hajosi rytäkässä.

Kansanjoukko hurjistuu

Hirveä härdelli oli valmis kun katsojat ryntäsivät auttamaan ajajia ylös. Tai siis tietenkin Robicia, Bartali sai osakseen tönimistä, kerrotaan jopa potkuista ja lyönneistä, ettei italialainen mestari vaan pääsyt nopeasti kapuamaan pyöränsä selkään. Olipa jollakin ollut veitsikin kädessä, mitä Bartali joiden tarinoiden mukaan olisi pelästynyt. Liekö sitten sattumalta jollakin piknikillä istuneella katsojalla ollut se kädessä sattumalta juuri sinä hetkeä kun hän oli rynnännyt auttamaan ajajia vai oliko joku heistä ollut jo sen verran  maistissa, että oikeasti olisi Gino »Harrasta» uhkaillut? Mene ja tiedä.

Mutta kun kisan johtaja Jacques Goddet ehti autostaan tapahtumien keskipisteeseen, oli hänen jo kepillään hakattava riehuvia katsojia. Bartali pääsi vihdoin matkaan, mutta hänen oli oltava varuillaan viimeisten kahden nousun ajan. Semminkin kun huhu liikkui, että Bartali olisi aiheuttanut Robicin kaatumisen.

Jo aiemmin lehdistö oli lietsonut italilaistenvastaisuutta kohdistaen kritiikkinsä heidän ajotapaansa, joka olikin ollut tehokas, sillä viisi kymmenestä etappivoitosta oli mennyt italailaisten nimiin. Ranskalaisia kismitti se, että italialaiset ajoivat kaikki yhden johtajansa puolesta, eivätkä tuolloisen gallialaisen ideaalin mukaan tehneet herooisia yksilösuorituksia. Tosin niistä viidestä etappivoittajasta vastasi neljä eri ajajaa, joten italaitaisten ylivoima oli vankalla pohjalla.

Bartali raivostuu

Bartali oli järkyttynyt ja raivostunut saamastaan vihamielisestä kohtelusta ja paineli etapin loppuun hirmuista kyytiä. Etappivoittohan siitä tuli hänelle itselleen ja mukana irtiotossa ollut Magni siirtyi kokonaiskilpailun kärkeen! Mutta tämän jälkeen italialaisia ei tuloslistalla näkynyt. He nimittäin päättivät kaikki pakata laukkunsa ja jättivät kisan kesken.

Bartali oli vimmastuksissaan heti kisan jälkeen sanonut päällikölleen Alfredo Bindalle että nyt saa riittää. Hän ei siedä tällaista kohtelua ja lähtee kotiin. Koko Italian joukkue sekä Italian »kakkosjoukkuekin» päätti seurata suurimman tähtensä esimerkkiä. Bartali ja Binda sekä Tourin edustajat olivat koko yön jalkeilla ja yrittivät saada italialaisia pyörtämään päätöksensä. Ei auttanut, vaikka järjestäjät esittivät erilaisia kompromisseja ja ratkaisuehdotuksia, kuten harmaiden paitojen jakamista ainakin Italian joukkueelle, jotta he voisivat suojautua väkijoukon vihanpurkauksilta ajamalla ingognito. Ei, Bartali piti päänsä.

Kaikki italialaiset eivät kuitenkaan ihan sataprosenttisesti halunneet jättää kisaa kesken. Etunenässä Magni, joka olisi hyvinkin voinut ajaa Pariisiin asti johtajan paidassa.

25/7/1950 Tour de France 1950. Stage 11 - Pau to St Guadens. Fiorenzo Magni splashes his face with water from a carafe. Photo: Offside / L'Equipe.
25/7/1950 Tour de France 1950. Etappi 11  (Pau– St Guadens) Photo: Offside / L’Equipe.

Tour ei uskalla kurvata Italiaan

Eikä tässä vielä ollut skandaalia tarpeekseen. Kisan piti pari päivää myöhemmin kurvata Italian puolelle, jossa etappi loppuisi San Remon kaupunkiin. Tilanne oli poliittisesti nyt niin kuuma, että italialaisten kostotoimien pelossa kisan reittiäkin täytyi muuttaa ja jättää Italian visiitti tekemättä!

Eivät ranskalaiset sittenkään saaneet sitä voittoa, sillä heti seuraavalla etapilla keltaisen veti päälleen sveitsiläinen Ferbi Kübler,  joka ei paidasta enää luopunutkaan vaan vei voiton mukanaan.

Lue myös:

7. etappi esikatselussa – Tour 2016

Tour de France 2016
6. etappi: Arpajon-sur-Cère —> Montauban

Kuudes etappi toi kunniaa Mark Cavendishille: nyt hän on voittanut 29 etappia Tourilla! Näin hän nousee Bernard Hinault’n ohi toiseksi kaikkien aikojen etappivoittojen määrässä. Cavendishin sarja on ällistyttävä: vain 3 kakkossijaa ja 4 kolmossijaa.

Samalla hän nousi pistekilpailun kärkipaikalle.

1. CAVENDISH Mark GBR 101 TEAM DIMENSION DATA 204 p
2.  KITTEL Marcel GER 181 ETIXX-QUICK STEP 182 p
3. SAGAN Peter SVK 32 TINKOFF 175 p
4.  COQUARD Bryan FRA 171 DIRECT ENERGIE 112 p
5. GREIPEL André GER 161 LOTTO SOUDAL 89 p
6. KRISTOFF Alexander NOR 144 TEAM KATUSHA 74 p

Peter Sagan menetti tänään myös vihreän paitansa ja Marcel Kittelkin nousi pistekilpailussa edelle, joten huomenna Sagan voi vetää päälle maailmanmestarin paitaansa. Julian Alaphilippe pysyi valkoisessa, mutta belgialainen Thomas De Gendt pallopaidassa.

 Greg Van Avermaet (Belgia)
 Mark Cavendish (Iso-Britannia)

Pallopaita  Thomas De Gendt (Belgia)
 Julian Alaphilippe (Ranska)

Tour de France 2016
7. etappi: L’Isle-Jourdain —> Lac de Payolle

Päivä: Perjantai 8.7.2016
Lähtö: L’Isle-Jourdain
Maali: Lac de Payolle
Pituus: 162,5  km
Etapin laji: Vuoristoetappi

7_etappi_CARTE_2016_Tour

Tourin järjestäjillä on vielä nykyäänkin vähän samanlaista sadistista luonnetta kun myyttisellä kisan ensimmäisellä johtajalla Henri Desgranges’llaTämän vuoden kilpailussa on yhdeksän vuoristoetappia, joista jo neljä on ladattu kisan alkuun ennen ensimmäistäkään lepopäivää.

Nyt alkaa kolmen päivän setti Pyreneillä. Tämä ensimmäinen päivä on helpoin, sille on katettuna vain yksi 1. kategorian nousu. Mutta ei sekään mitään helppoa heinää ole, sillä kyseessä on Col d’Aspin, yksi Tourin klassikkomäistä.

7_etappi_PROFIL_2016_Tour

Col d’Aspin nousee 12 km matkan keskijyrkkyydellä 6,5 %. Huippu on 1490 metrin korkeudessa ja mäki alkaa 705 metrin korkeudesta, joten korkeuseroa on 785 metriä. Toisin todellisuudessa mäki alkaa paljon kauempaa kuin Tourin laskelmissa, kuten koko etapin profiilista huomaa.

Nyt kun Aspin on yksistään, ei harvennusta ehkä tapahdu kauheasti (ainakaan kärkimiesten joukossa), vaikka jotkut riviajajat voivat hyvin jäädä grupettoon, joka voi jäädä etapin voittajista helposti 10–15 minuuttia.

7_etappi_Aspin_2016_Tour

Km 155,5 • Col d’Aspin (1 490 m) • 12 km ylämäkeä 6,5 %  keskijyrkkyydellä • catégorie 1

Etappi ei pääty huipuille, vaan korkeimman kohdan jälkeen lasketellaan kovaa kuutisen kilometriä ja sitten pieni vähän yli kilometrin maalinyppylä ylös.

Edessä on pitkä viikonloppu Pyreneillä, joten uskaltaako kukaan kokonaiskilpailun kovimmista ennakkosuosikeista iskeä jo Col’Aspenin yksittäisessä nousussa? Joku kotimainen jalkapallomenestyksen siivittämänä? Hyvää lämmittelyä ainakin on uvassa lauantain ja sunnuntain jättietapeille.

Vai olisiko tänään Alejandro Valverden tai Dan Martinin paikka voittaa kärkijoukon kiri? Vai onko Sky-tallin sporttipäällikkö Nicolas Portal miettinyt jotain metkuja? Hän on Gers-departementin poikia, joten reitti kulkee tänään hänen »hoodeilla».

 

6. etappi esikatselussa – Tour 2016

Tour de France 2016
5. etappi: Limoges —> Le Lioran

1. Greg Van Avermaet (Belgia) BMC Racing Team 5:31:36
2. Thomas De Gendt (Belgia) Lotto Soudal 0:02:34
3. Rafal Majka (Puola) Tinkoff Team 0:05:04
4. Joaquim Rodriguez (Espanja) Team Katusha
5. Daniel Martin (Irlanti) Etixx – Quick-Step 0:05:07
6. Bartosz Huzarski (Puola) Bora-Argon 18
7. Julian Alaphilippe (Ranska) Etixx – Quick-Step
8. Adam Yates (Iso-Britannia) Orica-BikeExchange
9. Christopher Froome (Iso-Britannia) Team Sky
10. Tejay Van Garderen (USA) BMC Racing Team

Komeat olivat maisemat tänään ja komea sekä yllättävä oli etapin ratkaisukin. On aina hienoa kun joku irtiottoon osallistuneista jaksaa loppuun asti. Greg Van Avermaet ajoi todella vahvasti ja veti yli viiden minuutin kaulan seuraaviin kokonaiskisassakin. Sen turvin hän selviää pitkälle Pyreneille asti keltaisessa tunikassa.

Peter Saganin taipuminen päivän mäissä ei ollut suuri yllätys, mutta Vincenzo Nibali tipahtaminen sellaisesta kyllä kävi. Hän jäi tänään niin paljon (liki 9 min muiden kokonaiskilpailun miesten takana), että hän ei enää pysty kokonaiskilpailussa kärkisijoista taistelemaan, jos Fabio Arulle kävisi jotenkin huonosti. Myös Alberto Contadorin asema huononi yhä vaan, nyt hän on esimerkiksi 1 min 21 sec Chris Froomen takana. Richie Porte on jäänyt vielä Contadorista 24 sekuntia.

 

6_7_2016_tilanne_CG_Tour

Sagan menetti keltaisen paitansa mutta piti vihreän, joten vieläkään ei tarvi maailmanmestarin paitaansa liata. Julian Alaphilippe pysyi valkoisessa, mutta belgialainen Thomas De Gendt nappasi pallopaidan maamieheltään  Jasper Stuyveniltä.

Greg Van Avermaet
 Peter Sagan

Pallopaita  Thomas De Gendt (Belgia)
 Julian Alaphilippe (Ranska)

 

Tour de France 2016
6. etappi: Arpajon-sur-Cère —> Montauban

 

Päivä: Torstai 7.7.2016
Lähtö: Arpajon-sur-Cère
Maali: Montauban
Pituus: 190,5  km
Nousumetrejä: 1720 m
Etapin laji: Tasamaan etappi

6_etappi_kartta_2016_Tour

Yksi päivä kiivettiin Ranskan keskiylängölle, nyt yksi päivä kiidetään sieltä alas. Vaikka etappi on merkitty tasamaan etapiksi, matkalla on myös vastamäkiä, joista kaksi on saanut kolmannen kategorian luokituksen, yksi neljännen. Nousumetrejä kertyy 1720, laskumetrejä paljon enemmän.

6_etappi_PROFIL_2016_Tour

Irtiottoyrityksiä tullaan varmasti näkemään, mutta niiden täytyy todella vahvoja, jotta kirimiesten junat eivät saisi niitä kiinni. Viimeinen 30 km tullaan menemään todella kovaa.

6_etappi_PROFILKMS_2016_Tour

Onnistuuko Marcel Kittelin Ettix-QuickStep nappaamaan toisen voiton? Veikkaa Twitteriin kuka voittaa:

Kokonaiskilpailun miehet säästelevät itseään, sillä koko viikonloppu riehutaan Pyreneillä. Niitähän me kaikki odotamme, sillä silloin alkaa taistelu oikein todella.

Keltapaita Henry Anglade

Tänään on synttärit keltapaidalla numero 102. Ranskalainen Henry Anglade (s. 6.7.1933) puki arvokkaimman paidan vuoden 1960 Tourilla.

Angladen paras vuosi oli 1959, jolloin hän voitti arvostetun Super Prestige Pernod -kisan, Dauphiné libérén ja Ranskan maantiepyöräilyn mestaruuden. Myös Sveitsin ympäriajossa hän tuli toiseksi kuten myös Ranskan ympäriajossa, jonka voitti ensimmäisenä espanjalaisena Federico »Toledon Kotka» Bahamontes. Anglade nappasi ensimmäisen etappivoittonsa Tourilla myös tuona vuonna, mutta keltaiseen paidan hän sai vasta seuraavana vuonna.

Vuonna 1959 Anglade ajoi, ei Ranskan maajoukkueessa vaan Centre-Midi-aluejoukkueessa. Maajoukkueessa taas oli peräti neljä tuon ajan huippumiestä: jo yhden Tour-voiton Jacques Anquetil (1957), kolmen peräkkäisen voiton Louison Bobet, nouseva tähti Roger Rivière ja Raphaël Géminiani. Nämä herrat eivät löytäneet yhteistä säveltä eivätkä halunneet auttaa aluejoukkueen Angladea, vaikka tällä olisi ollut mahdollisuus nousta jopa Bahamontesin edelle voittoon.

Henry_ANGLADE1

Vuoden 1960 Tourilla Anglade oli valittu Ranskan juokkueeseen. Hän nappasi keltaisen paidan neljännen etapin jälkeen ja puolusti sitä vielä seuraavan päivän. Sen jälkeen hän tyytyi ajamaan Ranskan joukkueen ykkösmiehen Roger Rivière’in hyväksi. Rivière oli kuitenkin yksi Tourin kaikkien aikojen huono-onnisista ajajista. Hän ajoi vimmatusti col du Perjuretin alamäessä kiinni Gastone Nenciniä ja kaatui niin pahasti että melkein henki lähti. Rivièren kisa ja koko ura oli ohi, hän ei enää ikinä pystynyt ajamaan pyörällä. Tourin voittoon ajoi Nencini, Anglade oli lopulta kokonaiskisan kahdeksas.

Vuoden 1960 Tourilla ajajat pysähtyivät myös hetkeksi tervehtimään presidentti Charles de Gaullea.

Seuraavana kolmena vuonna Anglade tippui kymmenen parhaan huonommalle puolelle. Vuosien 1964 (voittaja Anquetil) ja 1965 (voittaja Felice Gimondi) Toureilla Anglade oli vielä neljäs, viimeisellä yrityksellään 1967 hän joutui keskeyttämään.

1976 Anglade tekee paluun ammattipyöräilyyn kun hänestä tulee Lejeune-joukkueen sporttipäällikkö. Hänen alaisuudessaan ajoi mm. Lucien Van Impe, Tourin ehkä kaikkien aikojen paras mäkimies.

Henry_Anglade_4

Henry Anglade & Tour de France

1957: 28.
1958: 17.
1959: kokonaiskilpailun toinen, 13. etapin voitto
1960: 8. keltapaidassa kaksi päivää
1961: 18.
1962: 12.
1963: 11.
1964: 4.
1965: 4.
1967: keskeytys (kuudennella etapilla)

* * *

Keltaisen paidan kantaja numero 103. olikin saksalainen Rudi Altig, joka kuoli juuri äskettäin.