André Leducq – Miehittäjäkin kunnioitti Tour-voittajaa

André Leducq 27.2.1904–18.6.1980

Sarjassa unohdettuja Tour-voittajia vuorossa on päivälleen 26 vuotta sitten kuollut ranskalainen André Leducq. Leducq oli monipuolinen ajaja: voimakas sprintteri, mutta myös hyvä tasamaan kiitäjä (rouleur) eikä yhtään hullumpi kiipijäkään (grimpeur). Leducq voitti etapin heti ensimmäisellä Tourillaan vuonna 1927, ja oli parhaana ranskalaisena kisan neljäs. Itse asiassa hän voitti vähintään etapin jokaisella yhdeksällä osallistumiskerrallaan. Hänen kahdenkymmenenviiden etapin voiton ennätyksensä kesti todella pitkään, peräti 36 vuotta.

alcyon_leducq

Iloinen Dédé voittaa kansallisväreissä 1930

Leducqin ensimmäinen kokonaiskilpailun voitto tuli merkittävänä vuonna 1930, sillä kisa ajettiin tuolloin ensimmäistä kertaa kansallisjoukkueittain. Tourin johtaja Henri Desgrange oli kyllästynyt Alcyon-tallin ylivoimaan ja pisti kisasysteemin uusiksi. Kaikille ajajille annettiin järjestäjien puolesta samanlaiset pyörät, mutta sen sijaan Desgrange takasi kisan sponsoreille näkyvyyttä antaen heidän mainosautojen ajaa kilpailijoiden edellä. Mainoskaravaani alkoi saada muotoansa.

Vuoden 1930 kisassa oli viisi kansallisjoukkuetta: Ranska, Belgia, Italia, Espanja ja Saksa, jotka kaikki olivat mukana kahdeksanmiehisillä joukkueilla. Lisäksi matkaan lähti 60 kansallisjoukkueiden ulkopuolista niin kutsuttua touriste-routier-ajajaa, jotka itse maksoivat kulunsa. Nämä kuusikymmentä ajajaa oli valittu etukäteen, 40 paikkaa oli varattu jo edellisinä vuosina kisaan osallistuneille, 20 pääsi mukaan kauden aikana annettujen näyttöjen perusteella.

Ranskalainen Charles Pélissier, kuulun ajajaveljeskolmikon nuorimmainen, voitti peräti kahdeksan etappia. Ranska voitti kansallisten joukkueiden kisan, joten kisan kansansuosio oli taattu. Ranskan joukkue auttoi myös Leducqin voittoon, vaikka tämä kaatui pahasti Galibierin laskussa tehden tuplavoltin ja loukaten polvensa. Ranskalaiset saivat kuitenkin ajetttua menetetyt minuutit kiinni tunteja kestäneessä kiinniotossa, jonka päätteeksi verta vuotava Leducq nappasi vielä etappivoiton.

leducq1

Tämä episodi ja sitä seurannut Tourin voitto oli »Iloinen Dédé» -lempinimen saaneen ajajan uran käännekohta. Sympaattisesta ajajasta tuli todellinen tähti, jonka hyväntuulisuutta, loistavaa kuntoa, ajamisen elegenassia ja rohkeutta ihailtiin laajasti.

Bonukset mukaan 1932

Toinen voitto Leducqille tuli vuonna 1932, jolloin Desgrange oli keksinyt aikabonukset etappien kolmelle parhaalle. Ne olivatkin toista luokka kuin nykyään, sillä etapin voittaja sai neljän minuutin bonuksen, toinen kahden ja kolmas minuutin. Irtiottoihin kannustettiin vielä silläkin, että jos etapin voittaja tulisi maaliin yli kolme minuuttia ennen muita, hän saisi vielä kolme bonusminuuttia lisää.

Leducq johti kisaa kolmannelta etapilta alkaen ja ryyditti voittoaan kaikkiaan kuudella etappivoitolla. Hän voitti kisan lopulta kolme sekuntia yli 24:n minuutin erolla. Bonuksina hänen ajastaan vähennettiin 31 minuuttia, mutta toiseksi tullut saksalainen Kurt Stöpel keräsi vain 7 bonusminuuttia. Vaivaiset kolme sekuntia olisivat erottaneet ajajia ilman bonuslaskelmia.

Taistelupari Leducq & Magne rinta rinnan

Viimeistä kertaa Tourille Leducq osallistui vuonna 1938, jolloin hän vielä kerran puki keltapaidan päällensä ja voitti yhä yhden etapin. Tuo kisa oli oleva viimeinen kahdelle kaksinkertaiselle Tour-voittajalle, sillä Leducqin lisäksi Antonin Magne ajoi viimeistä Touriaan. Magne oli voittanut vuosien 1931 ja 1934 editiot.

mange_pelisier_leducq
Antonin Magne (vas.), Charles Pélissier (kesk.) ja André Leducq (oik.).

Nämä kaksi kilpakumppania iskivät yllättäen yhdessä viimeisellä etapilla ja ajoivat Parc de Princesin velodromille rinta rinnan, maaliviivalla kädet toistensa olkapäille laittaen. Kilpailun järjestäjät päättivät jakaa etapin ensimmäisen sijan näiden suosittujen ajajien kesken, kunnioittaakseen heidän komeita uriaan.

Gino Bartali muuten nappasi ensimmäisen kokonaiskilpailun voittonsa tuolloin.

Tour-voitto pelasti hengen?

Saksalaismiehityksen aikana Leducq pidätettiin vastarintaliikkeen lentolehtisten kuljettamisesta. Saksalaisupseeri virkkoi kuulustelussa: »Minä tunnen teidät, herra Leducq, minä onnittelen teitä saavutuksistanne. Te voititte maamieheni Kurt Stöpelin vuonna 1932 ja seurasin teidän taisteluanne intohimoisesti.»

Vuosia myöhemmin Leducq kertoi Raymond Poulidorille: »Katsos, Raymond, siitä voi aina olla hyötyä, että on voittanut Tour de Francen.» Poulidor ei ikinä pääsyt kokemaan Tour-voittoa.

Leducq kuoli 76-vuotiaana Marseillessa sukellusonnettomuuden seurauksiin. Pariisin seudulla Saint-Ouenissa syntynyt Leducq on haudattu Pariisiin Bagneux’n hautausmaalle.

andre_leducq_1931_1

André Leducq & Tour

  • Yhdeksän osallistumista
  • kaksi kokonaiskilpailun voittoa: 1930 & 1932
  • 25 etappivoittoa (neljä joukkueittain)
  • 35 päivää keltapaidassa (1929, 1930, 1932, 1938)

1927: kokonaiskilpailun neljäs, kolme etappivoittoa (6., 23. ja 24.)
1928: kokonaiskilpailun toinen, neljä etappivoittoa (2., 10., 11. ja 16.)
1929: kokonaiskilpailun yhdestoista, neljä etappivoittoa (2., 11., 17. ja 18. etappi)
1930: kokonaiskilpailun voitto, kaksi etappivoittoa (5. ja 16. etappi)
1931: kokonaiskilpailun kymmenes, etappivoitto (20.)
1932: kokonaiskilpailun voitto, kuusi etappivoittoa (3., 11., 13., 15., 20. ja 21.)
1933: kokonaiskilpailun 31., kaksi etappivoittoa (13. ja 14.)
1935: kokonaiskilpailun 17., etappivoitto (18b., aika-ajo)
1938: kokonaiskilpailun 30., etappivoitto (21.)

Lähteitä

Jacques Augendre, Abécédaire insolite du tour. Solar, 2011. (Kindle-editio.)

Philippe Bouvet, Frédérique Galametz & Serge Laget, La grande encyclopédie du Maillot Jaune. L’Equipe, Paris 2012.

Marguerite Lazell, Tour De France: The Complete History of the World’s Greatest Cycle Race. Carlton Books, 2014.

Pascal Sergent, Maillots jaunes: Dictionnaire des grands coureurs du Tour de France. Éditions Jacob Duvernet, 2013.