Avainsana-arkisto: Gino Bartali

Col d’Aspin 1950: Bartalin kimppuun hyökätään

Tour 1950

Italialaiset olivat muutaman vuoden hallinneet ranskalaisten kisaa. Gino Bartali oli voittanut sodan aiheuttaman kymmenen vuoden osallistumistauon jälkeen toisen Tourinsa vuonna 1948 ja Fausto Coppi ensimmäisen kerran seuraavana vuonna. Vuonna 1950 Coppi oli murtanut lonkkansa Girossa, joten vanha herra  Bartali (36 vuotta) sai kunnian olla Italian joukkueen ainoa kapteeni. Ranskalaisten kannalta Italian pelottavan vahvassa joukkueessa oli mukana myös muun muassa Fiorenzo Magni, joka jo edellisenä suvena piti keltapaitaa päällänsä usean päivän ajan.

Tänään (8.7.2016) Tourilla ajettava Col d’Aspinin nousu oli mukana myös vuoden 1950 kisan yhdennellätoista etapilla (Pau–Saint-Gaudens), josta tuli käänteentekevä kisan kulun kannalta. Erikoiset tapahtumat jäivät myös historiaan.

25/7/1950 Tour de France 1950. Stage 11 - PAU to ST GAUDENS. Jean Robic climbs the Col du Tourmalet. Photo: Offside / L'Equipe. sunglasses cycling
25/7/1950 Tour de France 1950.
Stage 11 – PAU to ST GAUDENS.
Jean Robic climbs the Col du Tourmalet.
Photo: Offside / L’Equipe.

Italialaiset dominoivat

Jean Robic yritti pistää italialaisille vihdoin luun kurkkuun iskemällä Aubisquen nousussa. Huipulla hän olikin saanut revittyä eroa kolmen minuutin verran, mutta alamäessä hän kaatui. Kaatuminen vaati omat veronsa, aikainen isku vielä kovemmat, joten Robic ajettiin kiinni Tourmalet’n vaativassa hors catégorie -nousussa.

Ranskalaiset alkoivat olla raivoissaan. Eikö tälläkään kertaa tulisi voittoa kotiin? Katsojat alkoivat huutaa herjauksia ajajille ja käyttäytyivät uhkaavasti, heittelivät jopa pieniä kiviä ja pullonkorkkeja heitä kohti. Chris Froomen osakseen saama ala-arvoinen kohtelu viime vuoden Tourilla ei siis valitettavasti ole suinkaan uusi piirre – ja nythän edellisestä ranskalaisvoitosta on kulunut yli 30 vuotta, tuolloin vain pari!

Meno äityi aivan hurjaksi kun kilpailijat kiipesivät Aspinin nousua. Bartali, Robic, Louison Bobet ja Belgian tähti Stan Ockers olivat melkein saavuttaneet huipun, kun joku valokuvaaja hyppäsi heidän eteensä. Edessä ajaneet Bartali ja Robic eivät pystyneet väistämään vaan kaatua mätkähtivät maahan. Robicin etukiekkokin hajosi rytäkässä.

Kansanjoukko hurjistuu

Hirveä härdelli oli valmis kun katsojat ryntäsivät auttamaan ajajia ylös. Tai siis tietenkin Robicia. Bartali sai osakseen tönimistä, ehkä jopa potkuja ja lyöntejä, italialainen mestaria estettiin nopeasti kapuamasta pyöränsä selkään. Olipa jollakin ollut veitsikin kädessä, mitä Bartali joidenkin tarinoiden mukaan olisi pelästynyt. Liekö sitten jollakin piknikillä istuneella katsojalla ollut se kädessä sattumalta juuri sinä hetkeä kun hän oli rynnännyt auttamaan ajajia? Vai oliko joku heistä ollut jo sen verran  maistissa, että oikeasti olisi Gino »Harrasta» uhkaillut? Mene ja tiedä.

Mutta kun kisan johtaja Jacques Goddet ehti autostaan tapahtumien keskipisteeseen, oli hänen jo kepillään hakattava riehuvia katsojia. Bartali pääsi vihdoin matkaan, mutta hänen oli oltava varuillaan viimeisten kahden nousun ajan. Semminkin kun liikkui huhu, että Bartali olisi aiheuttanut Robicin kaatumisen.

Jo aiemmin ranskalainen lehdistö oli lietsonut italilaisten vastaisuutta kohdistaen kritiikkinsä heidän ajotapaansa. Se olikin ollut tehokas, sillä viisi kymmenestä etappivoitosta oli mennyt italailaisten nimiin. Ranskalaisia kismitti myös se, että italialaiset ajoivat kaikki yhden johtajansa puolesta, eivätkä tuolloisen gallialaisen ideaalin mukaan tehneet herooisia yksilösuorituksia. Tosin niistä viidestä etappivoitosta vastasi neljä eri ajajaa, joten italaitaisten ylivoima oli vankalla pohjalla.

Bartali raivostuu

Bartali oli järkyttynyt ja raivostunut saamastaan vihamielisestä kohtelusta ja paineli etapin loppuun hirmuista kyytiä. Etappivoittohan siitä tuli hänelle itselleen ja mukana irtiotossa ollut Magni siirtyi kokonaiskilpailun kärkeen! Mutta tämän jälkeen italialaisia ei tuloslistalla näkynyt. He nimittäin päättivät kaikki pakata laukkunsa ja jättivät kisan kesken.

Bartali oli vimmastuksissaan heti etapin jälkeen sanonut päällikölleen Alfredo Bindalle, että nyt saa riittää! Hän ei siedä tällaista kohtelua ja lähtee kotiin. Koko Italian joukkue sekä Italian »kakkosjoukkuekin» päätti seurata suurimman tähtensä esimerkkiä. Bartali ja Binda sekä Tourin edustajat olivat koko yön jalkeilla ja yrittivät saada italialaisia pyörtämään päätöksensä. Ei auttanut vaikka järjestäjät esittivät erilaisia kompromisseja ja ratkaisuehdotuksia. Yksi oli harmaiden paitojen jakaminen ainakin Italian joukkueelle, jotta he voisivat suojautua väkijoukon vihanpurkauksilta ajamalla ingognito. Ei, Bartali piti päänsä.

Kaikki italialaiset eivät kuitenkaan ihan sataprosenttisesti halunneet jättää kisaa kesken. Etunenässä Magni, joka olisi hyvinkin saattanut ajaa Pariisiin asti johtajan paidassa ja voittaa koko kisan.

25/7/1950 Tour de France 1950. Stage 11 - Pau to St Guadens. Fiorenzo Magni splashes his face with water from a carafe. Photo: Offside / L'Equipe.
25/7/1950 Tour de France 1950.
Stage 11 – Pau to St Guadens.
Fiorenzo Magni splashes his face with water from a carafe.
Photo: Offside / L’Equipe.

Tour ei uskalla kurvata Italiaan

Eikä tässä vielä ollut skandaalia tarpeekseen. Kisan piti pari päivää myöhemmin kurvata Italian puolelle, jossa etappi loppuisi San Remon kaupunkiin. Tilanne oli poliittisesti nyt niin kuuma, että italialaisten kostotoimien pelossa kisan reittiäkin täytyi muuttaa ja jättää Italian visiitti tekemättä!

Eivät ranskalaiset sittenkään saaneet sitä voittoa, sillä heti seuraavalla etapilla keltaisen veti päälleen sveitsiläinen Ferbi Kübler, joka ei paidasta enää luopunutkaan vaan vei voiton mukanaan alppimaahan.

Lue myös:

Kun Gino Bartali Fausto Coppin roskiksia tonki

Tässä eräänä päivänä maantielenkillä kaveri kysyi niin hyvän kysymyksen, että se vaatii kirjallisen vastauksen. Kysymys koski »mestarien mestaria» Fausto Coppia ja hänen ylivoimansa. Mihin Coppin ylivertaisuus perustui?

Coppi oli valtava luonnonlahjakkuus: 1,77 m pitkä, kisapainoa 67–68 kiloa, lepopulssi 42–44, keuhkojen tilavuus 6,7 litraa.

Coppi mullisti ja modernisoi pyöräilyn. Hän on oli kaikessa kehityksen kärjessä. Hän käytti uusia harjoittelutekniikoita, hyödynsi uusia ruokavalio-oppeja, kehitti joukkuetaktiikkaa ja joukkueen organisointia.

coppi_janoisena

Sitten tulevat huonot uutiset. Coppi käytti muutakin kuin vain luonnonlahjojaan. Myös dopingin suhteen hän teki irtioton. Jo vuonna 1942 eli uransa alussa Coppi teki tunnin ajon maailmanennätyksen seitsemän amfetamiinitabletin kirittämänä.

Coppi ei suinkaan ollut ainoa ja myös kertoi käytöstä, kuten siinä kuuluisassa televisiohaastettelussa:

Haastattelija: Käyttävätkö pyöräilijät pommia (amfetamiinia)?
Coppi: Kyllä, ja niille jotka väittävät toisin, ei kannata puhua pyöräilystä.
– Entä sinä, käytitkö sinä?
– Kyllä. Aina kun oli tarpeen.
– Ja koska oli tarpeen?
– Melkein koko ajan!

Erilaiset amfetamiinivalmisteet ja niistä tehdyt erilaiset cocktailit olivat siis 1950-luvulla yleisiä ammatipyöräilijöiden pääjoukossa. Maxiton®, Pervitin®, Simpamine® ja kumppanit vauhdittivat pelotonin menoa.  Coppi oli pelotonin pomo 1950-luvulla ja hänen touhujaan oli syytä seurata tarkasti jos meinasi päästä maaliin vielä saman tunnin aikana kuin »mestarien mestari». Aineet olivat niin tehokkaita ja Coppi tiesi miten niitä käytetään.

Rik Van Steenberger, joka ajoi Coppin valtakaudella, kertoi:

»Ensimmäinen, jonka tiesin douppaavan oli verraton mestari Fausto Coppi, jota seurasi aina Valkoiseksi Naiseksi kutsuttu taitava lääkäri. Siihen aikaan tästä ei pidetty suurta ääntä. Kaikki hänen jälkeiset mestarit ovat turvautuneet dopingiin. Heidän oli pakko.»

(Lainattu teoksesta Jean-Pierre Mondenard, Tour de France: Histoires extraordinaires des géants de la route. Hugo & Compagnie, Paris 2012, s. 44.)

coppi_takeaway
Coppin takeaway-ateria.

Coppin ruokailut, heräämiset ja nukkumaanmenot olivat kuulemma lääketieteellisiä seremonioita, jossa mittavat määrät eri aineita otettiin toinen toisensa jälkeen kuin rituaalissa.

Bartali iskee ensin

Gino Bartali seurasi erityisen tarkasti häntä hieman nuoremman uuden mestarin touhuja. Toisin kuin muille, Coppi ei antanut dopingneuvojaan pahalle kilpakumppanilleen Bartalille, joten hänen täytyi ryhtyä salapoliisihommiin.

Bartali itse väittää kokeilleensa aineita vain kerran, Belgiassa vuonna 1950 järjestetyissä maailmanmestaruuskisoissa ja todenneen ne hänelle sopimattomiksi. Toisaalta, joskus kerrotaan tarinoita Bartalin voittoisalta vuoden 1948 Tourilta, jolloin Alfredo Binda, »polkupyörän Caruso», entinen mestariajaja ja Bartalin tallipäällikkö, oli antanut Alpeilla Bartalille jotain mystisiä lasipulloja.

bartali_coppi_nousu
Gino Bartali & Fausto Coppi.

Bartalin kiinnostus Coppin salaisiin aineisiin oli kuitenkin väkevä. Gino »Hurskas» kertoi kuinka hän halusi aina samaan hotelliin kuin Coppi ja pyrki saamaan huoneen mahdollisimman läheltä kilpakumppaniaan, jotta voisi vakoilla häntä. Se ei ollut helppoa, sillä olivathan he kilpailevissa talleissa. Silloinkin kun he edustivat Italian värejä Coppi halusi mielummin huonekumppaneikseen ja lähistölleensä uskollisimmat apuajajansa kuten veljensä Sergen, Mario Riccin tai Ettore Milanon.

Juuri ennen etapin alkua oli Bartalin paras aika iskeä, mutta nämä yllätysiskut kohdistuivatkin Coppin hotellihuoneeseen ja erityisesti sen roskiksiin. Bartali kyttäsi koska Coppi esikuntineen poistui huoneistaan kohti lähtöseremonioita. Silloin oli hänen aikansa toimia. Oli vain vähän aikaa. Hän syöksyi Coppin huoneeseen hyökäten roskiksen ja yöpöydän laatikon sisältöä tutkimaan. Hän nappasi mukaansa pikku pullot, tuubit, pakkaukset, rasiat, laatikot, supot, kaikki mitä hän saikaan käsiinsä salamannopean ryöstöretkensä aikana.

Aikaa Bartalilla oli vähän, sillä Coppi lähti aina melkein viime tingassa lähtöpaikalle. Kisajärjestäjät tuskailivat kun Bartali meinasi aina myöhästyä lähdöstä omituisten kiireidensä vuoksi. Bartali väitti oppineensa tulkitsemaan vihollisensa hotellihuoneen löydöksiä niin hyvin, että hän tiesi nautittujen aineiden perusteella missä kohtaa päivän etapilla Coppi tulisi iskemään.

coppi_bartali_cigars
Gino Bartali ja Fausto Coppi pistävät sikariksi.

Aina Bartalin ennakoivat vastaiskut eivät onnistuneet. Kerran hän näki Coppin kadulla ja syöksyi hänen huoneeseen tutkimuksillensa. Huoneessa olikin kaksi ihan muuta ajajaa pakkaamassa laukkujaan. Punastunut Bartali joutui pyytelemään anteeksi syöksymistään. Coppi oli vaihtanut huonetta Bartalin tietämättä.
(Jean-Pierre Mondenard, Tour de France: Histoires extraordinaires des géants de la route. Hugo & Compagnie, Paris 2012, s. 36.)

Coppi Tourilla

Mutta ei suinkaan pidä luulla, että Coppin voitot olisivat tulleet pelkästään aineiden voimalla, päin vastoin! Hänenkin aikanaan – kuten aiemminkin ja vaikka Lance Armstrongin valtakaudella – oli muillakin mahdollisuus hankkia sama tietämys ja samat lääkkeet.

Toisaalta myös pätee: Eri ajat, eri aineet, ajat muuttuvat, kamat muuttuvat. Coppin aineilla ei enää olisi kymmenen vuotta myöhemmin oltukaan ylivoimaisia, kuten hänen perintöprinssinsä (niin hyvässä kuin näissä pahoissakin asioissa) Jacques Anquetil myöhemmin arvioi.

Viisinkertainen Giron voittaja oli huikea myös Tourilla. Coppi osallistui Tourille vain kolme kertaa, mutta voitti niistä kaksi. Hän voitti samoin kaksi parhaan mäkikiehen palkintoa (Grand Prix de la Montaigne), yhdeksän etappia ja 19 keltaista paitaa.

coppi_style
Tyyliniekka Fausto.

Coppin pitkän uran (ammattilaisena 1940–1959) katkoi toinen maailmansota muutamaksi vuodeksi. Ranskalaisille sota sotki pyöräilykisakuviot pitkäksi aikaa, eikä Touriakaan päästy ajamaan Coppin ammattilaisuran alkuvuosina 1940–1946. Kahdelta ensimmäiseltä sodan jälkeiseltä Tourilta Coppi oli poissa, mutta heti ensimmäisellä osallistumiskerrallaan vuonna 1949 hän nappasi alkuvaikeuksien jälkeen voiton liki näytöstyyliin. Toinen ylivoimainen voitto tuli vuonna 1952, jolloin kakkoseksi tullut Stan Ockers jäi Coppille 28 minuuttia ja 17 sekuntia.

Vuotta aiemmin »Il Campionissimo» oli kuitenkin ollut poissa tolaltaan ja jäi vuoden 1951 Tourin kokonaiskilpailun kymmenenneksi voittaen vain yhden etapin. Mestarien mestarin pikkuveli Serse Coppi (19.3.1928–29.6.1951) oli menehtynyt hänen käsivarsilleen pari päivää ennen Tourin alkua.

lapide_serse_coppi

Serse oli myös ammattipyöräilijä ja ajoi Fauston kanssa Bianchi-tallissa. Fausto ja Serse olivat osallistuneet Giro del Piemonte -kisaan, jossa he kilometriä ennen maalia olivat ajaneet rinta rinnan pääjoukossa. Kunnes yksi amatöörikisailija kaatui ratikkakiskoihin ja keilasi kaksi muuta ajajaa mukanaan; toinen heistä oli Serge. Serge löi päänsä, mutta pystyi lopulta kuitenkin ajamaan kisan loppuun. Hotellille päästyään hän ei kuitenkaan voinut hyvin ja valitti päänsärkyä. Hänen tilansa alkoi heiketä, ensin kutsutiin lääkäri paikalle, sitten jo ambulanssi. Serse Coppi ehti kuolla ennen sairaalan leikkauspöydälle pääsyä.

Vaikka tämän dramaattisen tapahtuman jälkeen mikään ei olisi oleva Fauston elämässä kuten ennen, hän asettui neljä päivää myöhemmin Tourin lähtöviivalle. Sersen oli ollut tarkoitus ajaa hänen tukenaan.

***

Aiheeseen liittyen lue myös:
• Gino Bartali, Gino Oikeamielinen
• Pyöräilyn dopingslangi

Gino Bartali, Gino Oikeamielinen

Gino Bartali (1914–2000) on yksi suurimmista pyöräilijöistä kautta aikojen. Kaksinkertainen Tourin ja kolminkertainen Giron voittaja, nelinkertainen Italian mestari, neljä kertaa ykkönen Milano–San Remossa ja kolme kertaa Lombardian ympäriajossa sekä lukematon määrä muita saavutuksia. Mutta yksi saavutus on aivan ylivertainen verrattuna kehenkään muuhun ketjunpyörityksen suurmestariin, mikä nostaa hänen aivan omaan kategoriaansa. Bartali on todellinen poikkeusyksilö, todellinen Gino Oikeamielinen. Gino Bartali näet pelasti toisen maailmansodan aikana yli 800 juutalaista!

Gino Harras

Ginon veli Giulio Bartali kuoli vuonna 1936. Gino koki tämän hyvin raskaasti ja koki voimakkaan uskonnollisen kääntymyksen. Hän liittyi karmeliittamaallikkoihin (Ordo Carmelitarum Discalceatorum Saecularis), joka on katolilainen kontemplatiivinen, rukoukselle omistautunut sääntökunta. Vuoden 1937 Touriin osallistuessaan hän saikin lempinimen »Gino Harras» (Gino le Pieux), sillä hän rukoili aina iltaisin etapin jälkeen sekä kävi messussa ympäriajon lepopäivinä.

Fasistien noustessa valtaan Italiassa Bartali monien muiden katolilaisten tapaan kiinnitti pukuunsa ristinmerkin osoittaakseen kuuluvansa kirkon joukkoihin eikä fasisteihin. Hän uhmasi usein fasisteja eikä koskaan suostunut heidän mannekiinikseen. Vuonna 1943 Firenzen kardinaali Elia Dalla Costa, joka johti maanalaista juutalaispakolaisia avustavaa verkostoa (Delasem), kysyi Bartalia auttamaan vaarallisessa tehtävässä. Kardinaali ehdotti Bartalia osallistumaan dokumenttien ja kuvien salakuljettamisessa, jotta juutalaisille pakolaisille voitaisiin tehdä väärennettyjä papereita. Näiden paperien avulla he pääsisivät pakenemaan ja välttymään tuhoamisleireille lähettämiseltä. Bartali suostui.

gino_bartali_anton_welley_tour_de_france_1950

Bartali oli kansallisankari ja laajasti tunnettu henkilö, joten hän pystyi lähtemään pitkillekin lenkeille, mukamas harjoittelulenkeille, mutta itse asiassa hän salakuljettikin pyöränsä runkoon kätkettynä dokumentteja, joiden avulla säästettiin satoja ihmishenkiä. Hän ajeli harjoituslenkkejään Firenzestä Genovaan, josta juutalaisten sallittiin tiettyjen paperien turvin lähteä Yhdysvaltoihin turvaan. Tarkistuspisteillä Bartali tunnistettiin usein ja häneltä pyydettiin mielummin nimikirjoituksia kuin alettiin tutkimaan hänen pyöränsä putkien sisuksia. Jos hän olisi jäänyt kiinni dokumenttien salakuljetuksesta, olisi hänet voitu ampua siihen paikkaan.

800 pelastettua

Bartali myös piilotti yhteen asuntoonsa juutalaisperheen ja vei heille salaa ruokaa, usein yöllä ulkonaliikkumiskieltoa uhmaten. Tarinoita on monia, mutta vasta 2013 ne alkoivat nousta päivänvaloon, sillä:

»Isäni pelasti yli 800 juutalaista, mutta hän ei koskaan halunnut puhua siitä, ei edes äidilleni.»
Andrea Bartali (Gino Bartalin poika)

Bartali sanoi aikoinaan: »Hyvä on jotain mitä teet, ei mistä puhut.»

Bartalin ura oli huomattavan pitkä, liki kaksikymmentävuotta vuotta. Hänen kaksi Tourin voittoaan tulivat (sodan vuoksi) pisimmällä erolla eli kymmenen vuoden erolla toisistaan (1938 ja 1948). Hän osallistui Tourille kaikkiaan kahdeksan kertaa ollen aina yhdentoista parhaan joukossa, paitsi niillä kahdella kerralla kun hän joutui keskeyttämään.

gino_bartali_1945

Bartali oli Tourin vuorietappien valtias. Tourin luoja Henri Desgranges ylisti häntä: »En ole ikinä nähnyt mitään niin kaunista kuin Bartali kiipeämässä Le Ballon d’Alsacea.»

Gino Bartali, mestarien mestari, primus inter pares! Jollei pyöräilijöillä jo olisi suojeluspyhimistä (Madonna del Ghisallo), Bartali olisi todellakin sellaiseksi sopiva. Näinä yhä synkentyviä aikoina, kun kaikenlainen vihapuhe ja vihanteot toisia ihmisiä kohtaan sekä kaikenlainen halpahintainen muukalaisviha ja rasismi taas nostavat päätään, on meidän ketjunpyörittäjien ainakin syytä pitää Gino Bartalin esimerkillinen ja korkeamoraalinen hahmo mielessämme!


Gino Bartalin Tourit:

1937: keskeytti 12. etapilla, 7. etapin voitto ja kaksi päivää keltaisessa paidassa
1938: 1. (kokonaiskilpailun voittaja), vuoriston Grand Prix -voitto, 11. ja 14. etapin voitto, 8 päivää keltaisessa paidassa
1948: 1. (kokonaiskilpailun voittaja), vuoriston Grand Prix -voitto, voitti etapit 1, 7, 8, 13, 14, 15 ja 19 ja 9 päivää keltaisessa paidassa
1949: 2. (kokonaiskilpailun kakkonen), voitti yhden etapin, 1 päivä keltaisessa paidassa
1950: keskeytti 12. etapilla, voitti yhden etapin
1951: 4. kokonaiskilpailussa
1952: 4. kokonaiskilpailussa
1953: 11. kokonaiskilpailussa


Bartalin uroteoista katso esim:

Le Monde
Le coureur italien Gino Bartali reconnu ”Juste parmi les nations”

BBC:
Gino Bartali: The cyclist who saved Jews in wartime Italy

CNN:
Gino Bartali: The man who helped save Italy’s Jews

Vélo Magazine, Décembre 2013–Janvier 2014, n°514, s. 65–67.

My Italian Secret, uusi leffa juutalaisten pelastamisesta Italiassa kertoo myös Bartalin roolista