Avainsana-arkisto: Pyöräilykirjat

Keskiviikon kirjavinkit Tour de France -faneille

Velofilo-blogin Facebook-sivuilla
http://www.facebook.com/velofiloblogi/
on maaliskuusta lähtien keskiviikkoisin vinkattu joku hyvä Tour de France -kirja. (Tunnustetaan, on jäänyt viikkoja väliinkin.) Nyt nämä keskiviikon kirjavinkit on kerätty myös tälle sivulle ja uudet vinkit tullaan jatkossa lisäämään aina tähän sivun alkuun.

* * *

22.2.2017. Keskiviikon kirjavinkin kirjoittaja on myös päivänsankarimme. Jean Bobet (s. 22.2.1930) saa tänään puhaltaa 87 kynttilää. Hän on kolme perättäistä (1953–1955) Touria voittaneen Louison Bobet’n (1925–1983) pikkuveli. Myös Jean oli kelpo ammattiajaja, joka loisti ajouransa jälkeen pyöräilykirjoittajana. Hän kirjoitti artikkeleita moniin lehtiin ja laati komean nipun pyöräilykirjoja. Päivän kirjamme hän omisti isoveljelleen. Louison Bobet – Une vélobiographie on kirjoitettu kausien 1957 ja 1958 välissä, mestarin uran vielä jatkuessa. Teoksesta on otettu useita uusia painoksia ja onpa kirjoittaja kynäillyt siihen uuden esipuheenkin vielä vuonna 2003. Veljensä lisäksi Jean Bobet piirtää henkilöhahmot myös muista aikakauden mahtimiehistä (Bartali, Robic, Kübler, Koblet, Géminiani…) Kirjan lopussa on myös hauska ja kompakti sanasto pyöräilyyn vihkiytymättömälle lukijalle. Uusin editio: La Table Ronde, Paris 2016. 228 s. 8,70 €.

* * *

La grande encyclopédie du Maillot Jaune

1.2.2017. Keltaiselle paidalle on omistettu useita kirjoja. Yksi helmistä on L’Équipe-lehden kustantama isokokoinen La grande encyclopédie du Maillot Jaune vuodelta 2012. Kirjan mukana tulee myös jättimäinen juliste, josta siitäkin löytyy kaikki 255 keltapaidan kantajaa (2011 on viimeinen mukaan ehtinyt Tour). Kirjasta löytyy tietoa, statistiikkaa ja tarinoita moneen lähtöön, mutta jo ansiokkaan kuvituksen vuoksi kirja kannattaa hankkia. L’Équipe, 2012. 172 sivua + juliste.

* * *

Jean-François Mignon, Histoire du Tour de France

25.1.2017. Miksi Tour de France on niin suosittu ja jopa suurimmaksi vuosittain järjestettäväksi urheilukilpailuksi tituleerattu? Syyt eivät ole niinkään urheilulliset, kyllähän niitä kovia pyöräilykisoja riittää. Vastaus löytyy läpi Tourin historian tapahtuneesta kehitystyöstä sekä ekonomisista, sosiaalisista ja kulttuurillisista tekijöistä, jotka ovat likeisessä suhteessa ranskalaisen yhteiskunnan laajempaan historialliseen kehitykseen. Ranskan ympäriajo on alusta asti ollut hyvin kaupallinen tapahtuma, onhan se perustettu lehden mainostempauksena. Tour ollut mukana yhteiskunnan kehityksessä ja on aina osannut hyödyntää niin massakulttuurin nousun ja kaikkien uusien tiedotusvälineiden (radio, televisio, internet, some) esiinmarssien tuoman hyödyn, sekä rahassa että huomioarvossa. 

Sosiologi Jean-François Mignot avaa Ranskan ympäriajon historiassaan Histoire du Tour de France tilastotietoihin perustuen monia mielenkiintoisia ulottuvuuksia kisaan: esimerkiksi miksi kilpailijoiden palkkiot kymmenkertaistuivat 1980-luvulla ja miksi kolmasosa ranskalaisista Tour-voittajista on bretagnelaisia. Entä miten kilpailijoiden määrä on kehittynyt vuosien saatossa, miten kisa on kansainvälistynyt, minkälainen sosiaalinen tausta ajajilla on ollut, minkälainen spektaakkeli Tour on jne. Todella tärkeä kirja Tourin monien ulottuvuuksien ymmärtämiseksi.

Éditions La Découverte, Paris 2014. 122 sivua. 10 €.

* * *

4.1.2017. Infografiat ovat olleet nosteessa viime vuosia, joten pyöräilystäkin on tehty ainakin pari kokonaista kirjaa infograafien avulla. Esitystapa sopii hyvin kaikenlaisen nippelitiedon esittämiseen mielenkiintoisemmassa ja havainnollisessa muodossa.

Pariisilaisesta kirjakaupasta mukaani tarttui ranskalainen versio aiheesta eli Jean-Luc Gatellierin teos Le cyclisme en infographies vuodelta 2015 (Éditions du Chêne, 144 s., hinta 19,90 €). Kirjassa kuvataan mm. entisaikojen ja nykyajan polkupyörän ominaisuuksia sekä varusteita, eri ajajatyyppejä, tallien henkilökuntaa, kisakaravaanin eri toimijoita, esitellään kisakauden 2015 joukkueet, mutta pääosassa ovat Tour de Francen historian erilaiset ennätykset, historia sekä klassikkomäkien esittely. Tourin aiheet saavat yli puolet kirjan laajuudesta, mutta myös Giro, Vuelta ja klassikkokisat sekä maailmanmestaruuskisat saavat oman käsittelynsä, kuten myös olympialaiset ja tunnin ajon ennätykset.

Jean-Luc Catellier on laatinut monta pyöräilyteosta, muun muassa monena vuonna vuosikirjan Le livre d’or du cyclisme.

* * *

14.12.2016. Alasdair Fotheringham, The End of the Road – The Festina Affair and the Tour that Almost Wrecked Cycling. Bloomsbury 2016. 344 s.

Ennen vuoden 1998 Tourin alkua Festina-tallin soigneur Willy Voet pysäytetään Ranskan ja Belgian rajalla tullitarkastukseen. Hänen hallustaan löytyy suuri määrä dopingaineita. Karu totuus tuon ajan pyöräilyn dopingkulttuurista alkoi viimein paljastua. Myöhemmin testit osoittivat, että ainakin neljäsosa kesän 1998 Tourin ajajista oli doupattu. Fotheringham kertoo tarkasti tuon Tourin tapahtumat kaikkine jälkipuinteineen ja seurauksineen tähän päivään asti. Tämä tuore kirja on hurjaa luettavaa vielä melkein parikymmentä vuotta päätapahtumien jälkeen.

Alasdair Fotheringham on freelance pyöräilytoimittaja, joka on kirjoittanut mm. Independent, Cyclingnews ja Procycling-lehtiin. Aiemmin hän on kirjoittanut mainiot elämäkerrat espanjalaisista Tour-voittajista Federico Bahamontesista (The Eagle of Toledo) ja Luis Ocañasta (Reckless: The Life and Times of Luis Ocaña).

* * *

Vihdoinkin on ilmestynyt ensimmäinen suomenkielinen Tour de France -kirja! Tapio Keskitalo, Tour de France – Enemmän kuin pyöräilykilpailu. Fitra 2016. 260 s. Keskitalo on tehnyt kulttuurityön kirjoittaessaan pikkutarkan ja huolellisen Tourin historiikin, jossa esitellään historian jokaisen Tourin kisatapahtumien kulku ja aikakauden tähdet. Lisäksi erityiskäsittelyn saavat Tourin suomalaiset sankarit Joona Laukka, Kjell Carlström ja Jussi Veikkanen. Kirjasta löytyy myös selvitystä dopingtapauksista, listaus Tourin legendaarisimmista vuorista ja Tourin ennätyksistä sekä kaikkien kisojen kokonaikilpailujen kärkikolmikot. Mukana on myös 32-sivuinen kuvaliite. Huolellisesti laadittu urheilutietokirja! Chapeau !

* * *

fotheringham_simpson

30.11.2016. Tänään on Tom Simpsonin synttärit, joten keskiviikon kirjavinkki on William Fotheringhamin Put Me Back on my Bike – In Search of Tom Simpson. (Yellow Jersey Press, 2002 & uudistettu laitos 2007. 254 s.) Brittien suuri toivo, jo maailmanmestarin tittelin ja olympiamitalin saavuttanut sekä Tourin keltaista johtajan paitaakin kantanut Tom Simpson lyhistyi vuoden 1967 Tourin kolmannellatoista etapilla, Mont Ventoux’n raatelevassa nousussa vain pari sataa metriä ennen huippua. Mitä kaikkia kamoja hän oli vetänyt? Tämä ja muut myyttisen tarinan ainesosat saavat Fotheringhamilta kunnon käsittelyn.

* * *

ned_boulting_boultings_velosaurus

16.11.2016. Ned Boulting: Boulting’s Vélosaurus – A Linguistic Tour de France. (Yellow Jersey Press, London 2016. 238 s.) Jotta pitää tästä kirjasta, täytyy täyttää kaksi ehtoa. 1. Olla Tourin ystävä. 2. Pitää brittihuumorista. Yksi ehto eri riitä, sillä jos ei ole pyöräilyn ystävä, tuskin ymmärtää Boultingin vitsejä. Jos taas brittihuumori ei uppoa, kirja on yhtälailla täysin käsittämätön. Jos ehdot täytyy, saa varmasti ainakin muutamat hyvät naurut.

Mikään tavanomainen Tour-sanakirja ei siis ole kysessä, vaikka ranskankielisiä sanoja esitellään hurja määrä. Jotkut selitykset ovat pidempiä, jopa muutaman sivun mittaisia, jotkut taas hyvinkin nasevia. Esimerkki lyhyestä: »Britannique: infernaalisen arrogantti, mahdollisesti douppaa.»

Kirja on hyvä esimerkki siitä, että Tourista kirjoitetaan niin ranskaksi kuin englanniksikin jos jonkinmoisia kirjoja, ryppyotsaisista sosiologisista analyyseistä aina tällaisiin kieli poskella kirjoitettuihin huumorisanakirjoihin.

Ned Boulting on toiminut Tour-kommentaattorina televisiossa kirjoittanut aiemmin suositut hupikirjat How I Won the Yellow Jumber ja 101 Damnations.

* * *

grahamhealy_the_shattered_peloton

11.11. on Ranskassa tärkeä pyhäpäivä: L’armistice eli aselevon päivä, sillä 11.11.1918 päättyi ensimmäinen maailmansota. Tuo sota, jota ranskalaiset kutsuvat myös »suureksi sodaksi», vaati suhteellisesti eniten uhreja juuri Ranskassa. Kaatuneiden joukossa oli monia Tour de Francen ajajiakin, mm. kolme Tour-voittajaa. Tourin johtaja Henri Desgrange oli sodan alkaessa jo yli viisikymmentä vuotta, mutta silti hän halusi lähteä vapaaehtoisena mukaan rintamalle ja kehotti pyöräilijöitä tekemään samoin.

Aselevon päivän kunniaksi ylimääräinen kirjavinkki ensimmäisen maailmansodan vaikutuksista Ranskan ympäriajoon. Graham Healy: The Shattered Peloton: The Devastating Impact of World War I on the Tour de France. (Breakaway Books, New York 2014.)

* * *

alasdair_fotheringham_reckless_ocana
9.11.2016. Alasdair Fotheringham: Reckless – The Life and Times of Luis Ocaña. Espanjalainen huikea mäkimies Luis Ocaña koki saman kovan kohtalon kuin moni muukin 1960-luvun loppupuolen ja 1970-luvun alkupuolen ajaja: he jäivät kaikkien aikojen suurimman pyöräilijän eli Eddy Merckxin varjoon.
Mutta tämän kirjan päähenkilö on ansaitusti Ocaña, jota Merckx itse piti kovimpana vastustajanaan. Ja Voittihan Ocaña vihdoin yhden Tourinkin, kun vuonna 1973 Kannibaali ei ollut lähtöviivalla. Mutta kyllä hänestä olisi ollut enempäänkin, jollei hän olisi ollut kaikessa epäonnessaan kuin kirottu.
Alisdair Fotheringham on kuuluisamman pyöräilykirjailijan William Fotheringhamin veli, mutta tässä kirjassa hän ei jää veljensä varjoon. Alisdair Fotheringham kertoo hienosti Ocañan lopulta itsemurhaan päättyneen tarinan ja valottaa kiinnostavasti espanjalaisen särmikästä ja kiehtovaa persoonaa.
* * *

lucien_aimar_memoires

2.11.2016. Lucien Aimar, Les Temps des champions. Lucien Aimar oli vuoden 1966 Tour de Francen yllätysvoittaja, jonka muistelmat julkaistiin viime kesänä hänen voittonsa 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Mukana kirjan kirjoittamisessa oli Jean-Paul Vespini, tuo armoitettu ja palkittu pyöräilykirjailija parinkymmenen kirjan kokemuksellaan.

Lucien Aimar oli ammatilaisuransan alkupuolella Jacques Anquetilin luotettu adjutantti ja huonetoveri, jolle suurmestari Jacques petasi Tour-voiton. Kirjassa on paljon mielenkiintoista muisteloa koskien Anquetiliä, mutta toki aikakauden muut mestarit ovat seikkailuissa mukana: Raymond Poulidor, Felice Gimondi, Roger Pingeon, Luis Ocaña, Gianni Motta, Rudi Altig ja uusi suurmestari Eddy Merckx.

Kirjassa kerrotaan kuinka Tourin johtaja Félix Lévitan ei olisi halunnut Aimarin voittavan Touria, paljastetaan salaisuus Altigin vuoden 1966 maailmanmestaruuden takaa, kerrotaan aikakauden amfetamiinin käytöstä ja Tom Simpsonin kuolemasta Mont Ventoux’n huipulla … ja vaikka siitä kuinka aikoinaan ammattilaiset saattoivat ajaa 220 kisapäivää vuodessa. Aimarin muistelmat ovat todellinen aarreaitta 1960-luvun pyöräilystä kiinnostuneille.

Mareuil Éditions, kesäkuu 2016, 272 sivua (+ kuvasivuliite), 19 €.

* * *

pickering_the_yellow_jersey_club

5.10.2016. Syksyn pimenevien iltojen piristeeksi Velofilo suosittelee tällä kertaa seuraavaa kovaa ainetta: Edward Pickeringin kirjaa The Yellow Jersey Club – Inside the Minds of the Tour de France Winners (Transworld Books 2015, 307 sivua).

Kirjoittaja Edward Pickering on myös mainion Procycling-lehden päätoimittaja. Keltapaitakerho-kirjan idea on tarkastella viimeisen neljänkymmenen vuoden Tour-voittajia ja miettiä heidän kauttaan mitä keltapaidan voittaminen vaatii? Fyysisesti, mentaalisesti, taktisesti, teknisesti, ajoituksellisesti ja onnen suhteen. Entä mitä ikonisen paidan voittajilla on yhteistä?

Jokainen 21:sta käsitellystä keltapaidasta saa hieman alle parinkymmenen sivun mielenkiintoisesti kirjoitetun esittelyn, jotka voi hyvin lukea erikseenkin, vaikka suosikeistaan toiseen hypellen. Tai parantaakseen tietojaan jo hieman unohtuneista mestareista. Kirja alkaa vuoden 1975 (ja 1977) voittajasta Bernard Thévenet’stä ja viimeinen esitelty keltapaitakerholainen on Vincenzo Nibali (2014). Itse asiassa kirjan ilmestymisen jälkeen ei voittajien klubiin olekaan tullut uusia jäseniä, sillä vuoden 2013 voittaja Chris Froome on voittanut myös kirjan ilmestymisen jälkeen ajetut kaksi Touria.

Pickeringin analyysit ovat teräviä ja asiantuntevia sekä usein oivaltavia, sillä hän ei tyydy selostamaan kisatapahtumia vaan pyrkii keltapaitojen päiden sisään ja tempaa lukijansa hyvin mukaansa näille tutkimusmatkoillensa.

The Yellow Jersey Club on saatavilla sekä kovakantisena että pokkarina. Tässä kohtaa muistutan taas, että isojen kielialueiden kirjoja saa usein ostettua netistä ns. käytettyinä varsin edullisesti ja kirjat ovat usein itse asiassa täysin uutta vastaavassa kunnossa.

* * *

laborde_dictionnaire_amoureux_du_tour_de_france

28.9.2016. Tourille on kotimaassaan omistettu myös kokonaisia sanakirjoja, joista tänään esittelyssä Christian Laborden Dictionnaire amoureux du Tour de France, jonka voisi yrittää suomentaa vaikka muotoon »Rakastava sanakirja Ranskan ympäriajoon». Rakastava sanakirja, tuo hieman poikkeuksellinen yhdistelmä, on Plon-kustantamon jo satakunta paksua osaa saanut kirjasarja, jonka kohteena ovat olleet vaikka Pariisi tai Kiina, Islam, paavit, nykytaide, ooppera tai rikokset jne. Vuonna 2007 julkaistu Tour-sanakirja on 426-sivuinen tietopaketti ei pelkästään Touriin liittyvistä sanoista vaan myös Tourin sankareista. Jotkut sanat saadaan selvitettyä parilla rivillä, toiset saavat useamman sivun esittelyn. Jacques Anquetil esimerkiksi on niin rakastettu hahmo, että häntä käsitellään parinkymmenen sivun verran.

Tämänkin kirjan kohdalla ilmentyy kuinka Tour on kirjailijoiden suosiossa. Näin on ollut koko kisan historian ajan. Kirjailijoiden ja muiden kynämiesten kiinnostus ympäriajoa kohtaan on  ollut myös luomassa Tourin tarinoita, myyttejä, ja sankareita sekä mainetta kaikkein suurimpana ja mahtavimpana pyöräilykisana. Pyreneitten vuoristosta, muutaman kilometrin päästä Tourmalet-vuorelta kotoisin oleva Christian Laborde (s. 1955) on tuottelias romaanikirjailija ja runoilija. Hän on kynäillyt useampia pyöräilykirjoja sekä kolumneja Tourista. Hänen rakastava sanakirjansa on lennokasta tarinaa pullollaan.

* * *

rey_eugene_christophe

14.9.2016. Tour de Francen historian yksi traagisimmista hahmoista on pariisilainen Eugène Christophe (1885–1970). Tourin voitto lipesi häneltä käsistä kolme kertaa samaan onnettomuuteen eli hänen pyöränsä etuhaarukan hajoamiseen! Le Vieux Gaulois, »Vanha gallialainen» teki todella pitkän uran ammattipyöräilijänä: vuodesta 1903 (ensimmäisen Tourin järjestämisvuosi) aina vuoteen 1926 asti. Kolmen Tour-voiton sijaan hänen oli tyytyminen kolmeen etappivoittoon ja yhteen kokonaiskilpailun toiseen sijaan. Jean-Paul Reyn parin vuoden takainen kirja Eugène Christophe – le damné de la route (Éditions Cairn, 2013) kertoo tämän poikkeuksellisen miehen tarinan, erityisesti mitä herralle etuhaarukkoineen tapahtui vuonna 1913 Sainte-Marie de Campanissa, 1919 Raismes’ssa ja 1922 Valloiressa. Tyylikkäässä 250-sivuisessa kirjassa on hienoja kuvia. Kirjan tekijä Jean-Paul Rey on kokenut urheilukirjoittaja, joka on perehtynyt kohteeseensa pikkutarkasti.

* * *

leonard_lanterne_rouge

10.8.2016. Urheilussa valokeilassa paistattelevat voittajat ja usein vain heidät muistetaan. Tour de Francen historiassa myös kisan viimeinen on pitkään saanut oman huomionsa ja oman ilmaisunsakin. Lanterne rouge, punainen lyhty, tarkoitti aikoinaan junan perässä palavaa punaista varoituslyhtyä, mutta pitkään Tourin kokonaiskilpailun viimeistä on kutsuttu samalla ilmaisulla. Max Leonard kertoo kirjassaan Lanterne Rouge – The Last Man on the Tour de France kahdentoista kiinnostavan punalyhdyn tarinan. Ensimmäisenä on historian ensimmäinen kisan viimeiseksi jäänyt Arsène Millochau, joka selvisi kuitenkin vuoden 1903 kisassa takaisin Pariisiin keskinopeudella 15,24 km/h (voittaja Maurice Garinin keskinopeus oli 25,68). Näiden viimeisten miesten tarinat ovat usein kovin inhimillisiä ja kiinnostavampiakin kuin monen voittajan. Elämä on kuin pyöräkilpailu, voitto osuu harvoin kohdalle.
Yellow Jersey Press, London 2014.

* * *

slaying_the_badger

29.6.2016. Keskiviikon kirjavikki liittyy tällä kertaa tuoreeseen kirjoitukseen koskien Greg LeMondia. Richard Mooren kirja Slaying the Badger – LeMond, Hinault and the Greatest ever Tour de France. Yellow Jersey Press, 2011. 296 s. Yhdestä Touristakin saa vetävän kirjan kun asialla on hyvä kirjoittaja. Oli toki vuoden 1986 Tour melko erikoinen, kun La Vie Claire -tallilla olikin kaksi kapteenia, vanha mestari Bernard Hinault ja uusi kultainen poika Greg LeMond. Kirjasta on otettu useita painoksia, joten sitä on löytyy hyvin uutena ja käytettynä.

* * *

tour_is_won_alpe

23.6.2016. Kuten näistä kirjavinkeistäkin huomaa, kaikkea Tourin kannalta keskeistä kirjallisuutta ei tietenkään ole käännetty englanniksi. Toki erinomaista Tour-kirjallisuutta löytyy paljon englanniksi, ja on joitakin ranskalaisia kirjojakin käännetty, joista esimerkkinä vaikka tämä Jean-Paul Vespinin Alpe d’Huez -kirja. The Tour is Won on the Alpe kertoo Alpe d’Huezilla käydyt kamppailut Fausto Coppin ensimmäisestä voitosta vuonna 1952 aina Armstrongiin ja Landisiin asti (2006). Kirjassa tulee myös selviteltyä miten noususta tuli »hollantilainen» ja kuinka Pollentier huijasi dopingtestissä. Tänä vuonna l’Alpe ei ole mukana, mutta josko jo taas ensi vuonna, joten sitä ennen on hyvin aikaa kerrata myyttisen vuoren Tour-historia. Sopii l’Alpe-fanien lisäksi myös kaikkien Tour-harrastajien kirjahyllyyn. VeloPress, 2008, 208 sivua. Löytyy hyvin ja edullisesti nettidivareista. (Alkuteos: Jean-Paul Vespini: Tour se gagne à l’Alpe. Éditions Mango, 2003.)

* * *

bernard_face_a_hinault

16.6.2016 Keskiviikon kirjavinkki on tällä kertaa aivan uunituore kirja: Bernard Hinault & Jean Cléder, Bernard face à Hinault – Analyse d’un légende (Mareuil Éditions, 2016. 240 s. 22 €). Ennen Touria Ranskassa julkaistaan joka vuosi useita Touriin liittyviä kirjoja. Hinault on viimeisin ranskalainen Tour-voittaja, josta on jo kirjoitettu nippu kirjoja. Noista muista tämä Bernard face à Hinault pyrkii erottautumaan sillä, että »Mäyrä» pääsee itse ääneen kommentoimaan uransa tärkeimpiä hetkiä. Hinault’n yleisen uran kuvailemisen lisäksi käsitellään hänen harjoitusmenetelmiään, esikuviaan ja vastustajiaan, suuria taistelujaan, välineiden kehitystä, ajajatyyppejä… Liiteenä on listaus Hinault’n saavutuksista (melkoinen lista ykkössijoituksia). Kirjassa on runsaasti valokuvia (220 kpl) ja erikoisuutena QR-koodeja, jotka linkittävät kirjaan liittyvään nettimateriaaliin. Kun aloin lukemaan kirjaa ihmettelin sen hienostuneita ja monipuolisia sanavalintoja sekä mukavaa tyyliä, mutta tähän löytyi syy kun tarkistin kuka on miehiään kirjan Hinault’n kanssa tehnyt Jean Cléder. Hän on vertailevan kirjallisuuden dosentti (Université Rennes 2), joten kirja on tyylikäs myös tältä osin.
Linkki kirjan nettisivuille:
http://www.bernard-face-a-hinault.fr

* * *

sex_lies_2

8.6.2016. Jacques Anquetil, ensimmäinen viisinkertainen Tour-voittaja, kuuluu ranskalaisen pyöräilyyn jumaltarustoon ja hänestä on kotimaassaan kirjoitettu aimo nippu kirjoja. Yksi erinomainen löytyy myös englanniksi: Sex, Lies and Handlebar Tape. Paul Howardin vuonna 2008 ilmestyneestä kirjasta on otettu useita uusintapainoksia. Anquetil oli huikea persoona niin urheilusuorituksiltaan kuin yksityiselämänsä käänteiltäänkin. Howard on tutkinut Anquetilin elämän perusteellisesti ja kirjoittaa hyvin. Mainstream Publishing / Transworld Publishers, London 2008. 317 s.

* * *

fotheringham_fallen_angel

1.6.2016. Keskiviikon kirjavinkin päätähti on tällä kertaa sama kuin tämänpäiväisessä bloggauksessakin: Fausto Coppi. Ansioitunut pyöräilykirjailija William Fotheringham on kirjoittanut loisteliaan elämäkerran myös Coppista: Fallen Angel – The Passion of Fausto Coppi (Yellow Jersey Press, 2009. 283 sivua). Kirjassa käydään läpi Coppin voitot ja sankariteot kuten myös yksityiselämän draamat ja tappiot aina liian aikaiseen kuolemaan asti. Coppi on äänestetty Italian 1900-luvun merkittävämmäksi urheilijaksi ja hänen vaikutuksensa ulottuu kauas ammattipyöräilyn ulkopuolelle. Fotheringham kirjoittaa sujuvasti ja asiantuntevasti, kuten aina.
Tätäkin kirjaa löytyy hyvin nettiantikvariaateista, pehmeäkantista versiota saa parilla punnalla/eurolla.

* * *

pedalarepedalare

25.5.2016. Giron loppuhuipennuksen kunniaksi viikon vinkki käsittelee italialaisen pyöräilyn kunniakasta historiaa. John Foot on kirjoittanut mainion kirjan Pedalare! Pedalare! A History of Italian Cycling (Bloomsbury 2011 ja paperback-editio myös 2012. 372 sivua). Kirja valistaa lukijaansa Giron syntyhistoriasta, Ottavio Bottecchian mystisestä kuolemasta, »Diktaattori» Alfredo Pindasta, Biagio »Guru» Cavannasta, Gino Bartalin myytistä, Fausto Coppin ja Bartalin kisailusta, Gastone »Leijona» Nencinistä ja Felice Gimondista aina Marco Pantanin kuolemasta sekä monesta muusta asiasta. Tästä kirjasta on hyvä aloittaa sukeltaminen italialaisen pyöräilyn mielenkiintoiseen maailmaan. Tour de France on tietenkin läsnä läpi koko kirjan. Uutena kirja maksaa noin kymmen puntaa, e-kirjana muutaman punnan vähemmän ja hyväkuntoisia käytettyjä saa parilla punnalla + postikulut.

* * *

tdffordummies

18.5.2016. Suositusta For Dummies -sarjasta löytyy tietenkin myös Tour de France for Dummies. Jos pitää tästä tyylistä, on kirjassa sarjan formaatin mukaisesti paljon kiinnostavaa tietoa erityisesti aloitteleijoille, mutta voi sieltä myös pidemmälle ehtineet löytää uutta tai tarkistella vanhoja tietojaan. Yhtenä kirjan tekijänä on »Pyöräilyn äänenä» tunnettu pyöräilyjournalistilegenda Phil Liggett. Liggett on ollut hyvää pataa Lance Armstrongin kanssa, joten ainakin tässä käsilläni olevassa vuoden 2005 painoksessa on hänen esipuheensa. Vuoden 2009 jälkeen kirjasta ei liene otettu uusia painoksia, mutta näitä vanhempia löytyy nettiantikvaariaateista hyvinkin edullisesti. Omani maksoi peräti £ 0,01 + postimaksut £ 4,02.

* * *

thompson_tour_de_france_cultural_history

11.5.2016. Christopher S. Thompson, The Tour de France – A Cultural History (University of California Press 2006 & 2008). Jotkut Tour de Francen historiat kertovat vain kisan historian urheilusuoritusten kautta, mutta tämä kirja on laajempi kulttuurihistoria. Liittämällä Tourin Ranskan historian laajempaan kontekstiin Thompson tulkitsee kisaa paljon mielenkiintoisemmin kuin moni muu Tour-historioitsija. Tour on niin paljon muutakin kuin vain urheilukilpailu. Jos ei pelkää akateemisempaa otetta, tämä kirja avaa monia mielenkiintoisia näkökulmia Tourin ja Ranskan historiaan sekä urheilun ja yhteiskunnan suhteisiin laajemminkin. Thompson on tehnyt hienon ja akateemisestikin pätevän kirjan, joka on samalla myös vetävästi kirjoitettu tarina.

* * *

mondenard_33

4.5.2016. Jean-Pierre de Mondenard, Tour de France – 33 Vainqueurs face au dopage entre 1947 et 2010. Hugo&Cie 2011. 306 sivua. Jos dopingin historia kiinnostaa, tämä on ohittamaton teos. de Mondenard on johtava doping-tutkija ja kelpo Tour-historioitsija, joka on myös toiminut Tourin lääkärinä. Tässä kirjassaan hän käy läpi kaikki toisen maailmansodan jälkeiset Tour-voittajat ja heidän suhteensa dopingiin, mahdolliset käryt ja jos jonkinmoista muuta aiheeseen liittyvää dokumentaatiota. Kiinnostavaa ja kylmäävää luettavaa. Voisin joku kerta esittää kirjan tärkeimmät löydökset velofilossa. Ennakkotietona voin valitettavasti paljastaa, että monikaan ei saa puhtaita papereita.

* * *

sidwells_tour_records

27.4.2016. Chris Sidwells, The Official Tour de France Records (Carlton Books 2012 & 2014). Ei pidä antaa kannen tai otsikon pelästyttää, sillä tämä kirja ei ole pelkkä ennätystenkirja. Tilastoista ja kaikenlaisista erilaisista näkökulmista ja pikkutiedosta piirtyy itse asiassa mielenkiintoinen näkymä tähän monitahoiseen ilmiöön nimeltä Tour de France. Kirja jakautuu neljään eri osaan: 1. Tourin kaikkien aikojen ennätykset 2. Suuret pyöräilymaat 3. Legendaariset ajajat 4. Mahtavat nousut. Näin 204-sivuinen teos tarjoaa trivian lisäksi minitarinoita ja paljon muuta hauskaa luettavaa sekä roimasti kuvamateriaalia Tourin koko historian ajalta.

* * *

fotheringham_hinault

13.4.2016. Keskiviikon kirjavinkki käsittelee viimeisimmän bloggauksen kohdetta eli Bernard Hinault’ta, jota väitin Tourin kovimmaksi kisailijaksi. »Mäyrästä» on yksi hyvä ja tuore kirja englanniksikin. Kirjoittaja on armoitettu pyöräilykirjailija William Fotheringham, useiden hyvien opuksien tekijä. Hänen Hinault-kirjansa on hieman hämäävästi julkaistu kahdella eri nimellä. Brittikustantajalla (Yellow Press, 2015) se on nimellä Bernard Hinault and the Fall and Rise of French Cycling, mutta Yhdysvalloissa kirja on julkaistu nimellä The Badger: The Life of Bernard Hinault and the Legacy of French Cycling (Chicago Review Press, 2015.)

* * *

12974275_1716959035251965_7495066153165069142_n

6.4.2016. Keskiviikon kirjavinkki. Tämän viikon kirja olisi kuulunut Mäkimiesten kirjavinkit -kirjoitukseeni, mutta sain sen vasta eilen käsiini. Chris Sidwells: Tour Climbs – The Complete Guide to Every Tour de France Mountain Climb (Collins 2008 & paperback-versio 2009). Kirja väittää esittelevänsä kaikki Tourin historiassa ajetut mäet. Tärkeämmät mäet saavat aukeaman verran tilaa, pienempiä esitellään viisikin aukeamalla.

Varsin kattava (256 melko suurikokoista sivua) ja kiinnostava kirja, joka lienee ajateltu auttamaan niitä, jotka itse haluavat lähteä kyseisiä mäkiä valloittamaan. Tähän tarkoitukseen kirja onkin oikein hyvä, mutta ei toki täydellinen tämäkään.

Itse jäin kaipaamaan Tourin grafiikoista tuttuja kilometrikohtaisia tietoja, joista näkee mm. jokaisen kilomertrin keskijyrkkyyden. Mäkien valintaan, valmistautumiseen, itsensä motivoimiseen ja voimiensa jakamiseen tämä tieto olisi tuiki tarpeellista, sillä mäen luonteesta ja vaativuudesta ei kerro riittävästi pelkät perustiedot: pituus, nousumetrit, keskijyrkkyys ja suurin jyrkkyysprosentti. Sidwells arvioi toki vaikeuttakin ja antaa vinkkejä, mutta grafiikka olisi hyvä ainakin klassikkomäistä.

Nousut on esitelty alueittain, esim. Itäiset Pyreneet, mutta alueista olisi voinut olla kartat, joihin mäet olisi sijoittettu. Näin kirja olisi palvellut myös majapaikkojen miettimisessä sekä myös paremmin lenkkien suunnittelussa.

Yhtä kaikki, varsin kiinnostava kirja mäkien ystäville. Omani tilasin taas nettidivarista. Uudenveroiselle pehmytkantiselle tuli hintaa postikuluineen sellaiset kuusi euroa. Myös vuoden 2008 kovakantista editiota näytää olevan hyvin saatavilla.

* * *

woodland

30.3. Keskiviikon kirjavinkki. Les Woodland (toim.) The Yellow Jersey Companion to the Tour de France (Yellow Jersey Press 2003 ja 2007). Esittelee näpsäkästi ja napakasti Tour de Francen keskeiset ajajat, ennätykset, tapahtumat ja tapahtumapaikat, mutta hakusanojen joukosta löytyy myös vaikka ’pussaavat tytöt’, agentit, mekaanikot, prologit jne. Hakusanojen selitykset ovat puolensivun tai sivun mittaisia, korkeintaan pari sivua. Mukava 414-sivuinen hakuteos pokkarimuodossa.

* * *

51ve9nhrcxl-_sx336_bo1204203200_

23.3.2016. Tour de Francen historiasta on monta hyvää opusta ranskaksi ja englanniksi. Aloitetaan näiden vinkkaus siitä parhaasta eli alan ehdottomasta referenssistä. Legendaaristen pyöräilytoimittajien Pierre Chanyn ja Thierry Cazeneuven La Fabuleuse Histoire du Tour de France on järkälemäinen, yli tuhatsivuinen historiikki. Jokaisen vuoden kilpailutapahtumat käydään läpi keskimäärin kymmenen sivun verran per kilpailu ja kirjan lopusta löytyy jokaisen Tourin statistiikkaa. Ranskantaitoisille Tourin historiasta kiinnostuneille ehdoton hankinta.

* * *

516c0h6ahnl-_sx352_bo1204203200_

Tänään tuli brittien Amatsoonien marketplacesta ostamani kirja Indurain: A Tempered Passion (joka maksoi kokonaista 0,01 puntaa + postimaksut 4,02 puntaa), kirjoittajana Javier Garcia Sanchez. Miguel Indurainin valtakausi oli Tourilla kilpailullisesti tylsää katseltavaa kahdestakin syystä: ensinnäkin hänen ajonsa oli yllätyksetöntä ja laskelmoivaa sekä toisekseen hänen ylivoimansa murskaavaa. Mutta toisaalta hänen ajonsa, eritoten aika-ajonsa oli komeaa katsottavaa.

Muistuu mieleen se Lancen haastattelu, kun hän oli ihan lyöty aika-ajon jälkeen: Indurain oli painanut ohi kuin suihkukone, siis samaan tyyliin kuin se 1960-luvun Caravelle eli Jacques Anquetil Raymond Poulidorin ohi aikoinaan. Ranskassa on hauska ilmaisu tälle, »tartuttaa flunssa» (enrhumer), siis kaveri painaa ohi niin kovaa, että toinen vilustuu ilmavirrasta.

Indurainin ansioksi laskettakoon huikean kunnonajoituksen – hän oli todellinen heinäkuun mies – lisäksi myös se, että hänelle ei tainnut koskaan nousta menestys hattuun, vaan hän oli vaatimaton ja viileä mestari. Ehkä siksi vähän turhaankin unohdettu, vaikka oli sentään ensimmäinen viisi kertaa Tourin putkeen voittanut.

Hyvää viikonloppua ja hyvää syntymäpäivää Fabian Cancellaralle, joka täyttää tänään 35 vuotta!

* * *

155022

16.3.2016 Valopilkku suomalaisessa, valitettavan vähälukuisessa pyöräilykirjallisuudessa on Jukka Pakkasen Raateleva nousu – Johdatus ammattipyöräilyyn (Kirjapaja 2009). Kirjailija Pakkanen on armoitettu pyöräilyntuntija ja pitkän linjan ketjunpyörittäjä. Häneltä lukisi mielellään lisää pyöräilystä, eritoten Girosta ja italialaisesta pyöräilystä, tunteehan hän italialaista kulttuuria laajasti.

* * *

61doanflyil-_sx415_bo1204203200_

9.3.2016. Tourin historiasta kiinnostuneille. Ellis Baconin kirja Mapping Le Tour (Collins 2014) sisältää jokaisen Tourin reittikartan vuodesta 1903 vuoteen 2014 asti. Kukin Tour esitellään yhdellä aukeamalla, jossa kartan lisäksi sivun mittainen yleiskuvaus vuoden kisan kulusta sekä tärkeimmät tiedot (paitojen voittajat, kisan pituus jne.). Mukana paljon klassikkokuvia ja kauniita koko aukeman kuvia. Kirjan lopussa esitellään myös Tourin legendaarisimpia paikkoja, mukana toki klassikkonousut.

Tämä on hyvä hakuteos, josta tulee paljon tarkasteltua juttuja ja kisakin hahmottuu ihan eri tavalla kun katsoo kartalta. Ehdoton hankinta Tourista ja Ranskan maantieteestä kiinnostuneille. Löytyy nettikirjakaupoista, itse löysin tämänkin edullisemmin nettidivarista.

* * *

412fwg7qu-l-_sx363_bo1204203200_

2.3.2016. Keskiviikon kirjavinkki Tour-diggareille. Tourin historia sarjakuvan muodossa? Kyllä vain, toimii oikein hyvin. Kirjan 160:lla sivulla esitellään hienosti monet Tourin legendaariset tapahtumat. Jan Cleijnen teos Legends of the Tour on vuodelta 2014, joten sitä löytyy hyvin nettikirjakaupoista. Omani löysin melko edullisesti nettidivarista.

* * *

Lue myös:
• Pyöreän tarinan ritarit – Tour de Francen kirjailijat
• William Fotheringham Pyöreän Tarinan Ritarikuntaan
• Tourin mäet – Kirjavinkit mäkimiehille

Tourin mäet – Kirjavinkit mäkimiehille

Monille meille Tour de France -faneille suurinta herkkua kisassa ovat mäkietapit. Monissa muissa lajeissa harrastelija ei ikinä voi päästä samoille areenoille kuin lajin tähdet. Pyöräilyssä voi. Itseänsä voi käydä rääkkäämässä samoissa raatelevissa nousuissa, joissa ammattilaiset mittelevät kisojen voitoista. Näin talvella moni ajaa Suomessakin harjoitusvastuksellansa virtuaalitreenejä Keski-Euroopan klassikkomäissä. Mutta voimme me mäkien miehet ja naiset tutustua näihin huimiin maisemiin myös kirjojen avulla. Tällä kertaa pieni kirjakatsaus mäkimiehille.

Pyöräilykirjoja on suomeksi valitettavan vähän. Siksi mäkien ystävää ilahduttaa, että ainakin yksi hyvä mäille omistettu kirja on saatu suomennettu. Kaikkien huippujen rakastajien on syytä hankkia hyllyynsä Daniel Frieben ja Pete Godingin Pyöräilyn klassikkonousut (WSOY 2013), joka esittelee asiantuntevasti ja vetävästi legendaarisia nousuja ei pelkästään Tourilta, siis Ranskasta, vaan myös Espanjasta, Italiasta, Sveitsin ja Itävallan Alpeilta sekä lisäksi Belgian pienet mutta vihaiset klassikot. Mukana on tarinoita historian saatosta mutta myös mäkien strategiset mitat ja havainnolliset profiilikuvat. Tämän kanssa on kiva haaveilla talvet minkä nousun kimppuun seuraavaksi hyökkäisi, mutta matkalle kannattaa tämän ison ja komean kuvakirjan sijaan ottaa englanninkielinen satulalaukkueditio Mountain High: Europe’s Greatest Cycle Climbs (Saddlebag edition).

Tour-friikeille suosittelisin seuraavaksi Giles Belbinin kirjaa Mountain Kings: Agony and Euphoria on the Peaks of the Tour de France (2013). Kirjoittaja kertoo omia kokemuksiaan 25:stä Tourin klassikkomäen noususta ja sekä tarjoaa näistä hyvän setin tietoa ja historiaa. Keskeinen osa kirjaa on parin sivun esittelyt kaikista Tourin kovimmista mäkimiehistä. Mukana myös hienoja värikuvia ja historiallisia mustavalko-otoksia. Oikein sympaattinen kirja!

makikirjoja2

Vähän samanlainen kirja on Pascal Sergentin Grimpeurs: Le dico (2011). Sergent on pyöräilyn historian spesialisti, joka on kirjoittanut parikymmentä kirjaa aiheesta. Tässä teoksessa hän sanakirjamaisesti esittelee lyhyesti Tourin mäet ja mäkimiehet. Kirjan kuvitus on mustavalkoinen. Tästä on helppo tarkistella asioita, mikäli osaa ranskaa.

Ja kyllähän jokaisen HC-luokituksen Tour-fanin on syytä ranskan kieli vaikka opetella. Aikoinaan kun opiskelimme yliopistossa, meitä kannustettiin vanhan koulukunnan mukaan opiskelemaan uusi kieli jos tutkimuskohteeseen perehtyminen sitä edellytti. Yksi ystäväni opiskeli italian, toinen espanjaa, jotkut saksaa. Kielitaito on vähän kuin mäkien ajaminen, aina pääsee uusiin korkeuksiin ja paremmille näköalapaikoille, kunhan vain harjoittelee. Matkanteko on yhtä tärkeää kuin huipulle pääsy.

Ranskankielisistä mäkikirjoista Jean Mailletin otsikoltaan lupaava Le Tour de France en 300 sommets: Cols mythiques & ascensions légendaires (2013) jättää vähän sekavan ja epävarman vaikutelman. Kirjailija on valinnut pohdiskella hartaasti mäkien nimien etymologiaa, mutta nämä kieputtelut jäävät kyllä minulle usein hämäriksi ja kirjasta löytyvät pikkuvirheet syövät kirjan uskottavuutta. 300 huippua esittelevä yli 500-sivuinen opus ei luokituksessani nouse kuin kakkoskategoriaan.

makikirjoja3


L’Équipe
-lehden toimittama Cols mythiques du Tour de France (3. painos 2005) taas on vakuuttava, asiantunteva ja näyttävä järkäle. Tekstiä ei ole paljoa, mutta se on laadittu parhaiden toimittajien toimesta. Teoksen kuvatoimitus on ensiluokkainen, jo huikeiden kuvien takia kirjan voi hankkia vaikka tekstejä ei edes lukisikaan. Isomman esittelyn saavat tosiaankin vain kahdeksan myyttisintä mäkeä:

Alpit
L’Alpe d’Huez
Le Galibier
L’Izoard

Keskiylänkö
Le Puy de Dôme

Pyreneet
L’Aubisque
Le Tourmalet

Provencen massiivi
Le Mont Ventoux

Vogeesien vuoristo ja Jura
Le Ballon d’Alsace

Tämänkin kirjan voi löytää nettidivareista priimakuntoisena paljonkin normaalihintaa halvemmalla.

Vähän samantyyppinen kuin edellinen on Cols et grimpeurs mythiques du Tour de France (2013). Tekstit on laatinut Laurent Réveilhac, mutta kiinnostavinta tässä on Raphaël Géminianin kommentaarit. Ei ihan niin tyylikäs kokonaisuus kuin L’Équipe-lehden vastaava, mutta hyviä tarinoita tässäkin turistaan.

makikirjoja4


L’Equipe
-lehti on julkaissut myös Mont Ventoux -vuoresta oman kirjansa Le Ventoux: Sommet de la folie (2010), joka on meille tämän vuoren uskollisille palvelijoille välttämätön hankinta.

Muutkin kuuluisimmat vuoret ovat saaneet omat kirjansa. Mieleen tulee Jean-Paul Vespinin Le Tour se gagne à l’Alpe (1. painos 1995) on käännetty myös englanniksi The Tour is Won on the Alpe: Alpe d’Huez and the Classic Battles of the Tour de France (2008). Knoppitietona muuten mainittakoon ehkä vähän yllättävä juttu, että Alpe d’Huez ajettiin ensimmäisen kerran 1952, jolloin voittaja oli itse Fausto Coppi, mutta sen jälkeen se oli ohjelmassa vasta 1976. Mäen legendaarisuus onkin aika tuoretta tekoa, mutta viime vuosikymmeninä se onkin ollut Tourin ohjelmassa usein, keskimäärin joka toinen vuosi. Alpesta on myös ainakin Peter Cossins kirjoittanut kirjan Alpe d’Huez: The Story of Pro Cycling’s Greatest Climb (2015), mutta tähän tuoreeseen kirjaan en ole tutustunut.

Niin paljon mäkiä, niin vähän aikaa. Mutta muutamalla kirjalla pääsee jo pitkälle.

* * * *

Lisäys 6.4.2016

sidwells_tour_climps
Tämä kirja olisi kuulunut alkuperäiseen kirjoitukseeni, mutta sain sen vasta eilen käsiini. Chris Sidwells: Tour Climbs – The Complete Guide to Every Tour de France Mountain Climb (Collins 2008 & paperback-versio 2009). Kirja väittää esittelevänsä kaikki Tourin historiassa ajetut mäet. Tärkeämmät mäet saavat aukeaman verran tilaa, pienempiä esitellään viisikin aukeamalla.
 
Varsin kattava (256 melko suurikokoista sivua) ja kiinnostava kirja, joka lienee ajateltu auttamaan niitä, jotka itse haluavat lähteä kyseisiä mäkiä valloittamaan. Tähän tarkoitukseen kirja onkin oikein hyvä, mutta ei toki täydellinen tämäkään.
 
Itse jäin kaipaamaan Tourin grafiikoista tuttuja kilometrikohtaisia tietoja, joista näkee mm. jokaisen kilomertrin keskijyrkkyyden. Mäkien valintaan, valmistautumiseen, itsensä motivoimiseen ja voimiensa jakamiseen tämä tieto olisi tuiki tarpeellista, sillä mäen luonteesta ja vaativuudesta ei kerro riittävästi pelkät perustiedot: pituus, nousumetrit, keskijyrkkyys ja suurin jyrkkyysprosentti. Sidwells arvioi toki vaikeuttakin ja antaa vinkkejä, mutta grafiikka olisi hyvä ainakin klassikkomäistä.
 
Nousut on esitelty alueittain, esim. Itäiset Pyreneet, mutta alueista olisi voinut olla kartat, joihin mäet olisi sijoittettu. Näin kirja olisi palvellut myös majapaikkojen suunnittelussa sekä myös paremmin lenkkien suunnittelussa. Yhtä kaikki, varsin kiinnostava kirja mäkien ystäville.
 
Omani tilasin taas nettidivarista. Uudenveroiselle pehmytkantiselle tuli hintaa postikuluineen sellaiset kuusi euroa. Myös vuoden 2008 kovakantista editiota näytää olevan hyvin saatavilla.
* * * *
Lue myös:

William Fotheringham Pyöreän Tarinan Ritarikuntaan

Myönnetään. Me maantiepyöräilijät olemme usein hieman monomaaneja, fiksoituneita omaan harrastukseemme. Niin siinä käy helposti muidenkin harrastuksien suhteen, jos niihin suhtautuu intohimolla, voi yrittää selittää itselleen. Toki silloin kun oman Garmin-datansa ihailu lenkin jälkeen alkaa olla hartain kohta harrastuksessa, voi olla jotain jo hieman vinksallaan. Ainakin ulkopuolisen silmissä voi tuolloin touhu alkaa näyttäytyä yhtä kiinnostavalta kuin omien suolikaasujensa haistelu peittonsa alla.

Miten puhkaista kuplaa välillä hieman? Vähän laajentaa harrastuksensa perspektiiviä? Konstit ovat monet. Eikös matkailu aina avarra? Enkä nyt tarkoita pelkästään treenileiriä muiden trikooturistien suosimille vaelluskohteille. Matkalle voi lähteä myös nopeammilla lähdöillä ja pienemmillä budjeteilla. Ei, tällä kertaa en myöskään tarkoita Google-avusteista tai YouTube-matkailua. Nyt on kyseessä seuramatka hyvän oppaan avustuksella. Viittaan näet pyöräilykirjoihin. Sillä ilmeisesti on olemassa yhä edelleen niitäkin pyöräilijöitä, jotka kirjoja lukevat, siinä määrin niitä ainakin isommilla kielialueilla julkaistaan, ettei meinaa kaikessa kiinnostavassa perässä pysyä.

Tällä haavaa minua ei kiinnosta mitkään treenikirjat, joissa esitetään erilaisia harjoitustemppuja, joilla saisi omaan Garminiinsa vielä ihastuttavampia lukemia. Ovathan nekin kivoja ja hyödyllisiä, mutta nyt suunta on pois itsestä, kohti muita maita ja muita aikoja. Maantiepyöräilyn historiaa käsittelevät kirjat! Mikä tarinoiden aarreaitta. Lupasin aiemmassa kirjoituksessani – jossa mainitsin muutaman ranskalaisen pyöreän tarinan ritarin eli mainion pyöräilykirjoittajan – palata englanninkielisiin pyöräilykirjailijoihin.

fotheringham_hinault

Posti toi minulle William Fotheringhamin kirjan Bernard Hinault and the Fall and Rise of French Cycling (Yellow Jersey Press 2015). Innostuin tästä niin kovasti, että nostan Fotheringhamin ihan itsekseen esille. Hän kun ei todellakaan ole mikään eilisen teeren poika, sillä minunkin hyllystä löytyi häneltä tällaisia helmiä:

fotheringham_merckx

Merckx: Half Man, Half Bike (2012). Eihän sille mitään voi, Eddy Merckx, Kannibaali, on kaikkien aikojen kovin pyöräilyn suurmestari, vaikka kuinka päin painottaisi erilaisia saavutuksia. Jokaisen todellisen pyöräilyfanin, tifosin, täytyy lukea yksi kirja Merckxistä ja opetella kirjoittamaan nimi oikein. Se yksi kirja voisi hyvin olla tämä. Saapa muuten nähdä kuinka paljon Kannibaali-kirjoja nyt julkaistaan kun mestari täyttää 70 vuotta. Ainakin yksi julkaistiin eilen.

fotheringham_fallen_angel

No ei se Fausto Coppi jää kauaksi. Campionissimo, mestarien mestari. Fallen Angel – The Passion of Fausto Coppi (2009) kertoo vetävästi Coppin tarinan voittoineen ja skandaaleineen. Fotheringham on todellinen ammattimies pyöräilyn elämäkertojen saralla, asiat on selvitetty, lähteet luettu ja tarinat vetävästi kirjoitettu.

fotheringham_roule_britannia

Syvällistä asiantuntemusta huokuu myös brittien Ranskan ympäriajon valloitusyrityksiin keskittyvä Roule Britannia – Great Britain and the Tour de France (2005). Kirjasta täytyi toki tehdä uudistettu laitos vuonna 2012 kun Bradley Wiggins nousi ensimmäisenä brittinä keskimmäiselle podium-paikalle Champs-Élyséellä. Sky-tallin fanien on syytä hankkia tämä kirja käsiinsä, sillä siinä taustoitetaan brittiläisen tallin menestys laajempaan historialliseen kaareen. Skyn menestystä ei todellakaan luotu ex nihilo, tyhjästä, vaan monien aiempien yritysten luomalle pohjalle.

fotheringham_simpson

Sitten on ehkä se kaikken traagisin tarina: Put Me Back on My Bike – In Search of Tom Simpson (2002, uudistettu laitos 2007). Brittien suuri toivo, jo maailmanmestarin tittelin ja olympiamitalin saavuttanut sekä Tourin keltaista johtajan paitaakin kantanut Tom Simpson lyhistyi vuoden 1967 Tourin kolmannellatoista etapilla, Mont Ventoux’n raatelevassa nousussa vain pari sataa metriä ennen huippua. Kuolema huipulla. Mitä kaikkia kamoja hän oli vetänyt? Tämä ja muut myyttisen tarinan ainesosat saavat Fotheringhamilta kunnon käsittelyn.

Ja onhan hänellä vielä pari muutakin kirjaa. Yhtä kaikki, näistä saavutuksista ehdotan William Fotheringhamille Pyöreän Tarinan Ritarikunnan kultaista ansiomerkkiä keltaisin tankonauhoin.

Pyöreän tarinan ritarit – Tour de Francen kirjailijat

Aloittaessani lukemaan kirjaa yhdestä Ranskan ympäriajon legendoista, Antoine Blondinista (Jacques Augendre, Jean Cormier & Symbad de Lassus: Antoine Blondin – La légenge du tour, Éditions du Rocher 2015), osui silmääni hänen itsensä käyttämä hieno ilmaisu: un chevalier de la Fable Ronde. Tämän voisi alustavasti yrittää suomentaa vaikka pyöreän tarinan ritariksi. Ilmaisu pukee hyvin ajatukseksi sen, mitä olen pitkään ihastellut. Ranskasta nimittäin löytyy koko joukko kirjailijoita ja muita kynäilijöitä, jotka rakkaudesta lajiin ovat tehtailleet satoja pyöräilykirjoja. Erityisesti Tour de France on ollut näiden kirjoittajien intohimoisena kohteena. Jopa siinä määrin, että näistä kynäilijöistä parhaat on nostettu legendan asemaan, sinne ketjunpyörittäjien rinnalle.

Leikkimielisesti sanoisin, että englanninkielisessä pyöräilykirjallisuudessa tuntuu korostuvan tieto, kun taas ranskankielisessä on tärkeää saada mukaan myös oikea tunne. Siksi monet taitavat sanankäyttäjät ovatkin panneet parastaan kuvatessaan miltä pyöräily tuntuu ja miltä tuntuu olla kilpapyöräilijä. Näin on samalla runoiltu Tourin titaanien taistelut kansakunnan kollektiiviseen muistiin.

Antoine Blondin (1922–1991) on ehkä näistä kirjailijoista legendaarisin. Renttukirjailija Blondin keräsi mainetta kirjojensa lisäksi myös härkätaistelemalla kännipäissään autoja vastaan, hankkiutumalla lukuisia kertoja putkaan ja välttelemällä veronmaksua. Hän kiersi 27 Touria kirjoittaen L’Équipe-lehdelle 524 artikkelia, joihin täytyy syventyä tarkemmin toisessa kirjoituksessa, sillä nyt tyydyn vain etsimään hänelle muutaman hengenheimolaisen, toisia pyöreän tarinan ritareita.

Oma suosikkini pyöreän tarinan ritareista on Paul Fournel (s. 1947). Siinä vasta monipuolinen kirjailija. Fournel on kirjoittanut niin romaaneja, runoja, novelleja kuin lastenkirjojakin ja on myös kuuluisan kokeellisen kirjailijaryhmittymän OuLiPo nykyinen puheenjohtaja.

Hänen melko tuore ensimmäistä viisinkertaista Tour-voittajaa Jacques Anquetiliä käsittelevä kirjansa Anquetil tout seul (2012) on erinomainen. Fournel pokkasi opuksellaan Antoine Blondelin nimeä kantavan urheilukirjapalkinnon ja pari muutakin. Kirja on varsin mukaansatempaava ja selkeä, kunhan pysyy kertojanvaihdoksissa mukana. Todella omakohtaista ja tunteella tehtyä. Välillä Fournel tosin käyttää melko harvinaista sanastoa, sillä joitakin sanoja ei löydy isoimmista Ranska–Suomi-sanakirjastakaan. Ehkä pidän tästä kirjasta myös siksi, että itsekin tunnustaudun Anquetil-faniksi, mutta Fournelin lapsuus todellakin kului (fiktiivisen) Anquetilin kanssa polkien.

Fournelin pyöräilykirjoista nostaisin esiin kaksi muutakin mainiota opusta: Besoin de vélo (2001) ja Méli-Vélo – Abécédaire amoureux du vélo (2008). Jälkimmäinen on aivan hillitön pyöräilyn sanakirja, tehty rakkaudella, tunteella, huumorilla, kokemuksella ja tiedolla – ja vielä kerran rakkaudella. Näitä vitsikkäitä pyöräilysanakirjoja löytyy toki muitakin, vaikka Gérard Ejnèsin « Il m’a sucé la roue » – Dictionnaire absurde du cyclisme (»Hän imi rengastani» – Absurdi pyöräilyn sanakirja), Jean Damien Lesay’n Allumer la chaudière – Le Dico savoureux des expressions du cyclisme  (Lämppäri päälle – Maukas sanakirja pyöräilyn ilmaisuista) sekä Montpellierin yliopiston romaanisen filologian emeritusprofessorin Paul Fabre’n Expressions du cyclisme (Pyöräilyn sanonnat). Aivan ehdoton on myös Jacques Augendre’n, »Tourin elävän muistin» ja monien vuosien Tourin virallisen kirjan (Le livre officiel) laatijan, Abécédaire insolite du Tour (Tourin tavaton aapinen). Voi kun Peter Selin, tuo armoitettu pyöräilyselostaja ja pitkän linjan todellinen pyöräilykulttuurintuntija tekisi meille suomenkielisen pyöräilysanakirjan!

Reportterit ja yliopistomiehet

Legendaarisiin pyöräilyreporttereihin kuuluu myös Pierre Chany, joka oli myös L’Équipe-lehden »pyöräilyosaston» johtaja vuosikymmeniä, toimitti pyöräilyn vuosikirjaa L’Année du cyclisme ja kirjoitti nipun muitakin pyöräilykirjoja. Vuodesta 1989 on jaettu hänen nimeään kantava palkinto parhaasta ranskankielisestä pyöräilyyn liittyvästä lehtikirjoituksesta.

Lehtimiehistä maninittakoon myös Le Monde -lehden päätoimittajanakin toiminut monipuolinen kynäilijä Éric Fottorino, joka on innokas pyöräilijä, pyöräilykommentaattori ja muutaman pyöräilykirjan kirjoittaja (Je pars demain, Petit Éloge de la bicyclette ja Petit éloge du Tour de France).

Toinen mieleen tuleva pitkän toimittajanuran tehnyt on Jean-Paul Ollivier, joka on pitkään kiertänyt myös Tourin sirkuksen mukana mm. Antenne 2:n ja sen seuraajan France 2:n tehtävissä. Hän on erinomainen Tourin historian tuntija, ja onkin kirjoittanut huikeat parikymmentä pyöräilykirjaa, erityisesti Tourista ja suurista mestareista. Toinen hänen spesialiteettinsa on myös ranskalainen monumentti, joka sekin on saanut paljon mustetta virtaamaan, eli ranskalaisten Mannerheim, kenraali Charles de Gaulle, josta Ollivier on kirjoittanut neljä kirjaa.

Sitten on näitä kirjojen miehiä, joille pyöräily ei ole ainoa rakkauden kohde urheilun saralla, vaan toisena on kuningas jalkapallo. Ensimmäisenä ajattelen Jean-Paul Vespiniä, joka on laatinut aimo liudan erinomaisia pyöräilykirjoja, mutta hän näyttää kynäilleen myös jalkapallosta. Vespinin tiusta nostaisin esiin erityisesti ansiokkaan kirjan Gino Bartalista Gino le Juste: Bartali, une autre histoire de l´Italie (2014).  L’Équipe-lehden toimittajanakin uurastanut Serge Laget on myöskin urakoinut kymmeniä urheilukirjoja, pyöräilyn lisäksi jalkapallosta, rugbystä (joka on muuten varsin suosittua Ranskassa) ja olympiakisoista. Maininnan arvoinen on toki myös kymmeniä pyöräilykirjoja kynäillyt Pascal Sergent, joka on muuten Paris–Roubaix-kisan erityistuntia ja laatinut aiheesta useita kirjoja.

Reportteri-kirjailijan lisäksi löytyy yliopistomies-pyöräilykirjailijoita, kuten vaikka l´École polytechniquen tutkija Yves Jean, joka on kirjoittanut mainiot kirjat taisteluparin Anquetil–Poulidor kummastakin osapuolesta (Anquetil le mal-aimé on julkaistu vuonna 2015 ja Les Victoires de Poulidor vuonna 2013). Yliopistomiesten Tour-kirjoista on tässä yhteydessä pakko mainita sosiologi-demografi Jean-François Mignot’n tiivis Histoire du Tour de France, jossa Tourin historia esitetään mielenkiintoisesti tilastojen valossa ja niistä oivaltavasti laajempiin yhteyksiin sekä Ranskan historialliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen liittäen.

Tohtori Jean-Pierre de Mondenard taas on yksi johtavia dopingin asiantuntijoita. Hän on kirjoittanut yleisten doping-kirjojen lisäksi dopingista jalkapallossa ja pyöräilyssä, mutta myös kiinnostavat Tour-kirjat 36 Histoires de Tour de France ja Tour de France – Histoires extraordinaires des géants de la route ja Les Grandes premières du Tour de France.

Pyöräilyn historioitsijat

Patrick Fillion on tituleerattu yhdessä Laurent Réveilhacin kanssa kirjoittamansa kirjan Petites histoires inconnues du Tour de de France takakannessa pyöräilyn historioitsijaksi. Löytyy heitä muitakin Ranskasta, mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että tässä tyylilajissa on kunnostauduttu myös englanninkielisellä alueella eli ranskalaisittain keljuiltuna anglosfäärissä (anglosphère). Nämä englanninkieliset kirjoittajat vaativat oman esittelynsä toisella kertaa.

Mutta missä on suomalaiset pyöräilyn historioitsijat? Tässä yhteydessä on pakko mainita kotimainen kirjailija, armoton pyöräilijä ja jo vuosikymmeniä televisiossakin pyöräilykisoja Urheiluruudussa selostanut Jukka Pakkanen. Kymmenien muiden kirjojensa lisäksi Pakkanen on kirjoittanut kirjan Raateleva nousu – Johdatus ammattipyöräilyyn (2009). Hän on kyllä sen tason pyöräilyntuntija, että kernaasti lukisin häneltä vielä useita pyöräilykirjoja. Erityisesti italialaisesta pyöräilystä hänellä olisi valtavasti tietoa ja näkemystä.

Moni kiinnostava Touriin liittyvä pyöreän tarinan ritari jäi varmasti mainitsemattakin, mutta nämä satulamiehet nousivat ensimmäisinä mieleeni kirjahyllyäni silmäillessä.

* * * *

Lue myös
—> Kirjavinkit mäkimiehille
—> William Fotheringham Pyöreän Tarinan ritarikuntaan