Avainsana-arkisto: Ranskan ympäriajo

Vuoden 2018 Tour de Francen reitti

Näin syksyn sateisina ja synkeinä päivinä on piristävää kääntää katsettaan jo ensi kesään. Tourin reitin julkaisupäivä on meille Tour-faneille vuoden käännekohta, kuin uusi vuosi alkaisi. Ensi suven Tourin reittikartta paljastettiin Pariisissa tänään 17.10.2017. Mitä tarjoaa järjestyksessään 105. Tour de France?

Vain kahdeksan ajajaa joukkueessa

• UCI:n uuden säännön mukaan jokaisessa joukkuessa on viime vuosien yhdeksän ajajan sijaan vain kahdeksan urheilijaa. Näin ollen lähtöviivalle ei asetukaan 198 polkijaa, vaan 22:n joukkueen 8 miestä eli 176.

• Tänä vuonna on melkein 100 % ranskalainen Tour, sillä ainoastaan viitisentoista kilometriä kurvaillaan vuoristossa Espanjan Baskimaan puolella.

• Ensi kesänä ei ole prologia, vaan ensimmäinen etappi on täysipitkä (189 km) tasamaan etappi.

• Joukkueaika-ajoa on jo pari vuotta odoteltu, nyt se on onneksi mukana. Kolmannella etapilla kiidetään joukkueittain 35 km niin että wattimittarit vinkuu.

• Mukulakivien paluu: 9. etappi kolistelee kuuluisilla Paris–Roubaix-kisasta tutuilla, armottomilla mukulakivillä kaikkiaan 21,7 km matkan. Saa nähdä minkälaista kalustoa tällä etapilla tänä vuonna nähdään.

• Vuorille päästään vasta ensimmäisen lepopäivän jälkeen eli kymmenentenä ajopäivänä.

• Alkuetappeja (1–9) pyritään elävöittämään uudella innovaatiolla eli antamalla kolmelle tietyn kilomerimäärän ensimmäisenä ylittäneille 3, 2 sekä 1 sekuntia aikahyvitystä.

• Bonussekuntit ovat mukana, joten etapin voittaja saa 10 hyvityssekuntia, toinen 6 sekuntia ja etapin kolmannenkin ajasta vähennetään 4 sekuntia.

• Klassikkomäistä on mukana Alpe d’Huez, mutta aika-ajoa ei tänä vuonna ajeta vuoria kiiveten.

• Ensi kesänä kahden jokavuotisen vuoriston marssijärjestyson myötäpäivään eli ensin Alpit ja kolmiviikkoisen kilvanajon loppuhuipennusta pedataan Pyreneille.

• Pyreneiden kunkkuetapiksi nimetty 17. etappi on vain 65 kilometriä pitkä, mutta niistä 38 on raatelevaa nousua. Etappi päättyy col du Portet -mäen huipulle 2215 metriä merenpinnan yläpuolella.

• Kuten tänä vuonnakin, 20. etappi on henkilökohtainen aika-ajo, joten parhaimmillaan jännitystä kokonaiskilpailun voittajan suhteen riittänee toiseksi viimeiseen ajopäivään asti.

Tour 2018

  • 3 329 km
  • 8 tasamaan etappia
  • 5 kumpuilevaa etappia
  • 6 vuoristoetappia, joista kolmessa maali on mäen huipulla (La Rosière, Alpe d’Huez, Saint-Lary-Soulan col de Portet)
  • 1 henkilökohtainen aika-ajo
  • 1 joukkueaika-ajo
  • 2 lepopäivää

Koko Tourilla noustaan 25 mäkeä, jotka on luokiteltu vähintään kakkoskategorian mäeksi tai vaativammaksi (ykköskategoria tai luokituksen ulkopuolella eli hors catégorie). Näistä mäistä 11 on Alpeilla, 4 Keskiylängöllä ja 10 Pyreneillä. Vertailun vuoksi vuonna 2015 vastaaviin luokituksiin kuuluvia mäkiä oli 25, vuonna 2016 28 ja vuonna 2017 23 kappaletta.

Tässä etapit (en ehtinyt vielä kaikkien kerrottua tyyppiä tarkistaa).

ETAPPI Tyyppi päivä Lähtö ja maali Pituus
1 Tasamaa lauantai 7.7.2018 Noirmoutier en l’ile / Fontenay-le-Comte 189 km
2 Tasamaa sunnuntai 8.7.2018 Mouilleron-Saint-Germain / La Roche-sur-Yon 183 km
3 Joukkueaika-ajo maanantai 9.7.2018 Cholet / Cholet 35 km
4 Tasamaa tiistai 10.7.2018 La Baule / Sarzeau 192 km
5 Tasamaa keskiviikko 11.7.2018 Lorient / Quimper 203 km
6 torstai 12.7.2018 Brest / Mûr-de-Bretagne 181 km
7 perjantai 13.7.2018 Fougères / Chartres 231 km
8 lauantai 14.7.2018 Dreux / Amiens Métropole 181 km
9 sunnuntai 15.7.2018 Arras / Roubaix 154 km mukulakiviä 21,7 km
1. lepopäivä maanantai 16.7.2018 (Annecy)
10 Vuoristo tiistai 17.7.2018 Annecy / Le Grand-Bornand 159 km
11 Vuoristo keskiviikko 18.7.2018 Albertville / La Rosière Espace San Bernardo 108 km
12 Vuoristo torstai 19.7.2018 Bourg-Saint-Maurice Les Arcs / Alpe-d’Huez 175 km
13 perjantai 20.7.2018 Bourg d’Oisans / Valence 169 km
14  Kumpuileva lauantai 21.7.2018 Saint-Paul-Trois-Châteaux / Mende 187 km
15 sunnuntai 22.7.2018 Millau / Carcassonne 181 km
2. lepopäivä maanantai 23.7.2018 (Carcassonne)
16 tiistai 24.7.2018 Carcassonne / Bagnères-de-Luchon 218 km
17 Vuoristo keskiviikko 25.7.2018 Bagnères-de-Luchon / Saint-Lary-Soulan 65 km Maali 2215 metrin korkeudessa, 38 km ylämäkeä
18 torstai 26.7.2018 Trie-sur-Baïse / Pau 172 km
19 perjantai 27.7.2018 Lourdes / Laruns 200 km
20 Henkilökohtainen aika-ajo lauantai 28.7.2018 Saint-Pée-sur-Nivelle / Espelette 31 km
21 Tasamaa sunnuntai 29.7.2018 Houilles / Paris Champs-Élysées 115 km

Tässä esimakua tulevasta. Palataan asiaan tarkemmin myöhemmin. Kesä on jo näköpiirissä!

Linkki reitin esittelyvideoon:
http://www.dailymotion.com/video/x64x0l2


Vuoden 2017 Tourin reitti
• Vuoden 2016 Tourin reitti

Roger Pingeon on poissa

Tour de France -voittajien rivistö on tänä talvena harventunut tiuhaan tahtiin: ensin ikänestori Ferdi Kübler, sitten Roger Walkowiak, tänään 19.3.2017 vuoden 1967 voittaja Roger Pingeon. 76-vuotias ranskalaismestari menehtyi sydänkohtaukseen kotonaan.

Pingeonin voittovuotta varjosti kisan 13. etapilla tapahtunut dramaattinen brittiajaja Tom Simpsonin kuolema. Pingeon on yksi tuntemattomimmista voittajista, vaikka hän ei ollut edes ainoastaan yhden grand tourin voittaja. Kaksi kesää Tour-mestaruuden jälkeen hän onnistui valloittamaan myös Vueltan. Rogerin pikkuveli René Pingeon ajoi myös ammattilaisena yhden vuoden, isoveljensä tallitoverina tämän voittaessa Vueltan.

Vielä muutama kuukausi Vueltan jälkeen Roger Pingeon oli toinen kesän 1969 Tourilla, jolloin Eddy Merckx juhli ensimmäistä Tour-voittoaan.

Ammattilaisena Pingeon ajoi vuodesta 1965 vuoteen 1974, saavuttaen urallaan kolmisenkymmentä voittoa. Pingeonin ura osui kahden jättiläisen väliin: ennen häntä Jacques Anquetil oli dominoinut kisaa voittaen ensimmäisenä ajajjana Tourin viisi kertaa,  Kannibaali Merckx taas hallitsi 60-luvun lopusta pitkälle 70-luvulle, voittaen niin ikään viisi Touria.

Kolmen mestarin poistumisen jälkeen vielä 23 Tour-voittajaa on yhä elossa. Heistä vanhimman titteliä pitää nyt hallussaan vuoden 1959 mestari, 88-vuotias espanjalainen  Federico Bahamontes, »Toledon Kotka».

Roger Pingeon, vuoden 1967 Tour de Francen voittaja

Roger Pingeon & Tour de France

  • 1965: 12.
  • 1966 : 8.
  • 1967 : Leader du classement général kokonaiskilpailun voitto ja yksi etappivoitto
  • 1968 : 5., kaksi etappivoittoaLeader du classement de la combativité Prix de la combativité (yrittelijäimmän ajajan palkinto)
  • 1969 : 2.,yksi etappivoitto2. parhaan mäkimiehen kisassa (Grand Prix de la montagne)
  • 1970: keskeytys (7.b etapilla)
  • 1972 : keskeytys (9. etapilla)
  • 1974 : 11.

 

Roger Pingeon in memoriam

Muutama muistokirjoitus:

http://www.lemonde.fr/cyclisme/article/2017/03/19/roger-pingeon-vainqueur-du-tour-de-france-1967-est-mort_5097074_1616656.html

http://www.liberation.fr/sports/2017/03/19/cyclisme-roger-pingeon-la-mort-d-un-maillot-jaune-ecorche_1556852

http://www.velonews.com/2017/03/news/tour-de-france-loses-another-former-champion-pingeon_433075

http://www.eurosport.fr/cyclisme/tour-de-france/2017/deces-de-roger-pingeon-vainqueur-du-tour-de-france-1967_sto6099569/story.shtml

 

Tuleva ranskalainen Tour-voittaja?

Ranskalainen ajaja on voittanut Tour de Francen viimeksi vuonna 1985. Yli 30 vuotta on ranskalaisille pyöräilynrakastajille järkyttävän pitkä aika. Eddy »Kannibaali» Merckxin valtakauden loputtua alkoi Ranskan pyöräilyn viimeisin kultakausi. Merckxin kesäpaidan väri oli keltainen, sillä hän hallitsi myös Touria vuosikaudet, kunnes Bernard Thévenet onnistui kukistamaan tämän kaikkien aikojen parhaan pyöräilijän vallastaan. Ja kaksi voittoa taistelleen Bernardin takaa tuli myös toinen, vielä kovempi, nimittäin Bernard Hinault.

Hallinnasta kuivaan kauteen

Vuodet 1975–1985 olivat ranskalaisten hallintaa Tourilla. Thévenet voitti 1975 ja 1977, sitten Hinault 1978, 1979, 1981, 1982 ja vielä 1985. Mäyrän voittojen välissä Touria hallitsi Laurent »Intellektuelli» Fignon, joka voitti vuosien 1983 ja 1984 kisat. Näin ollen kymmenessä vuodessa vain kaksi kertaa voitto matkasi kotimaan ulkopuolelle. 1976 Thévenet ja viimeistä Touriaan ajava Raymond Poulidor eivät onnistuneet estämään belgialaisten rynnistystä ja loistavan mäkimiehen, kuusinkertaisen mäkikirikilpailun mestarin Lucien Van Impen ainoata kokonaiskilpailun voittoa. Vuonna 1980 Hinault joutui riisumaan keltaisen paitansa ja jättämään kisan kesken loukkaantumisen takia, joten vihdoin hollantilainen Joop Zoetemelk pääsi nousemaan keskipallille, neljä kertaa hän oli joutunut tyytymään toiseen sijaan.

Tombeau Laurent Fignon 23.12.2016
Laurent Fignon, ranskalaisen pyöräilyn tähti 1980-luvulla.

Vuoden 1985 jälkeen ranskalaisille alkoi kuiva kausi. Hinault tuli vielä 1986 kakkoseksi ja 1989 Fignon hävisi Tourin historian tiukimman kisan samalle miehelle kuin Hinault kolme vuotta aiemmin eli Greg LeMondille. Sitten kolmen parhaan joukkoon pääsi vasta Richard Virenque, joka on kolmas 1996 ja seuraavana suvena pykälää parempi. Ja aina vaan vaikeammaksi meni, sillä vasta 2014 nähtiin seuraavan kerran kotimaan ajaja Champs-Élysées-bulevardilla tuulettelemassa kokonaiskilpailun menestystä. Silloin yllättäen ranskalaisia olikin voittajan, Vincenzo Nibalin, molemmilla puolilla: veteraani Jean-Christophe Péraud kakkosena ja nuori leijona Thibault Pinot kolmosena (kaikkiaan 6 ranskalaispolkijaa oli kahdenkymmenen parhaan joukossa).

Toivo herää taas

Tämän jälkeen epätoivo on vaihtunut toivonkipinään, semminkin kun seuraavana vuonna nuortenkisan voittajan, kolumbialaisen Nairon Quintanan takana oli ranskalaiskolmikko Romain Bardet, Warren Barguil ja Thibaut Pinot. Viime kesänä Bardet jatkoi loistavia otteitaan ja nousi upeasti toiseksi kokonaiskilpailussa vahvan kolmannen viikon ansiosta. Hän jätti taakseen myös Quintanan. Suvereeni Tour-hallitsija Christopher Froome oli kuitenkin yhä yli neljä minuuttia vahvempi. Mutta näin lähelle voittoa ranskalainen ajaja ei ollut pitkään aikaan päässyt, sillä ero voittajaan oli Péraudilla kaksi vuotta aiemmin liki kaksinkertainen.

Péraud on jo uransa lopettanut, mutta näin montaa kokonaiskisan voittoa havittelevaa fransmannia ei ole näyty aikoihin. Koska se voitto vihdoin jää kotimaahan? Ja kuka sen voiton ottaa?

Kovimmassa kurssissa on tällä hetkellä 26-vuotias Bardet, jolla on vielä monta vuotta aikaa yrittää kavuta vielä yhtä sijaa ylemmäs. Samanikäinen Pinot taas on kahdella viime Tourilla ollut epätasainen (ja epäonninenkin), ja joku voi jo hieman alkaa epäilemään löytyykö mieheltä tarvittavaa tasaisuutta ja sitkeyttä kolmen viikon mieheksi ja kisan voittoon asti. Jos kaikki menee nappiin, niin mikä ettei, sillä onhan hän myös aika-ajoaan petrannut. Vuoden 2012 Tour de l’Avenir -voittaja Barguilin näytön paikka on pian, sillä 25-vuotiaan Sunweb-tallin ajajan täytyisi vielä nostaa tasoaan, jotta parantaisi toissavuoden 14:sta sijaansa. Entä sitten Julian Alaphilippe (24 v.)? Mihin suuntaan hän kehittyy, sillä iskijä-tyyppinen ajaja on näyttänyt kehittyneen myös mäkimiehenä.

Kultainen pyörä

Mutta taas kuuluu kummia Bretagnesta, joka on tuottanut aikojen saatossa niin monet Ranskan kovimmista kammenpyörittäjistä. Painakaa mieleenne nimi David Gaudu, sillä hänestä kohistaan Ranskan pyöräilypiireissä kovasti.

Vuosi 2016 oli David Gaudulle kovan kehityksen vuosi. Toukokuussa hän voitti Tšekin tasavallassa kolmen päivän Peace Race U23 (ranskaksi Course de la Paix espoirs) -kisan. Elokuussa hän kisaili rinta rinnan ammattilaisten parhaimmiston joukossa Tour de l’Ain -kisassa ollen sen viides. Kauden kruununa hän voitti kahdeksanpäiväisen Tour de l’Avenir -etappikisan, jota pidetään U23-ajajien, eli 23 tai nuorempien, (joita ranskaksi kutsutaan hauskasti sanalla espoir, ›tulevaisuuden toivot›, ›lupaukset›, ›toiveet› – niitähän heihin ladataan) Tour de Francena.

David Gaudu, ranskalaisen pyöräilyn suurin lupaus.

Vélo Magazinen viime numerossa (#547, décembre 2016/janvier 2017) jaettiin taas palkintoja viime vuoden parhaille ranskalaisille ja kansainvälisille pyöräilijöille. Kansainvälinen jury muuten valitsi vuoden 2016 Kultainen pyörä -kisan (Vélo d’Or Mondial) voittajaksi Peter Saganin (86 pistettä), ennen Chris Froomea (70 pistettä) ja Nairo Quintanaa (43 pistettä).

Kansallisen juryn valinta vuoden parhaaksi ranskalaisajajaksi oli Romain Bardet (120 pistettä), toisena Arnaud Démare (88) ja kolmantena Julian Alaphilippe (62). Muistutettakoon tässä välissä, että samaan kisaan osallistuvat myös maastopyöräilijät ja ratapyöräilijät, joten viime vuosien voittajien joukosta löytyy myös maastotähti Julien Absalon (kolme kertaa peräkkäin) ja ratamestari Gregory Baugé.

Nuorten kisan eli Vélo d’Or Espoirs voitto taas on vuodesta 1995 lähtien laskettu kisoista kerättyjen pisteiden perusteella. Tänä vuonna voittaja keräsi ennätykselliset 1433 pistettä. David Gaudu oli voittajan nimi.

David Gaudu on ranskalaisen pyöräilyn suurlupaus
David Gaudu 2016.

Näiden temppujen Gaudu hän sai ensimmäisen ammattilaissopimuksensa FDJ-tallissa, jossa hän hän ehti olla vain muutaman kuukauden harjoittelijan statuksella (stagiaire). Kokenut FDJ-tallin tallipäällikkö Marc Madiot, itsekin muuten vahna Tour de l’Avenir -voittaja, oli vakuttunut: »Olen kahdenkymmenen vuoden ollut onnekas kohdatessani muutamia ilmiömäisiä lahjakkuuksia. Ne voidaan laskea yhden käden sormista. Hän kuuluu niihin.» (Vélo Magazine 547, s. 44.)

Pikachu

Mukiinmenevän kisamenestyksen lisäksi Gaudua kiidättää nuorikaisen potentiaalista liikkuvat hurjat tarinat. Hän on mitoiltaan perinteisen mäkimiehen mitoissa, sillä pituutta on 1,73 m mutta painoa vain 53–54 kiloa. Mäessä häntä kiidättää hirmuinen moottori, sillä testeissä on mittauttanut VO2max-arvoikseen 92 ml/min/kg ja kentälläkin 90! Mutta näin käsittämättömän kovat luvutkaan eivät takaa kenestäkään automaattisesti kovaa mäkimiestä, sillä todellisen mäkimiehen täyty jaksaa kiitää useampi mäki peräjälkeen sekä kestää korkeaa, vähähappista ilmanalaa.

No, kuinka sujuu nuorelta herralta kiipeäminen, sillä eihän hän edes ole kotoisin vuoristoseudulta. Ensimmäisen vuorensa kisassa Gaudu ajoi vuoden 2013 Classique des Alpes Juniors -kisassa, jossa hän iski heti ensimmäisessä nousussa Kissan Kukkulalla (Le Col du Chat). Seuraavat kolme nousua hän ajoi kisan kärjessä, kunnes törmäsi kissan kanssa ja kaatui. En tiedä oliko kissa musta, mutta kisan voiton Gaudu menetti tähän kolariin.

Ranskan nuorten joukkueen valitsija Pierre-Yves Châtelon on vakuuttunut: »En ole ikinä nähnyt moista mäkimiestä.» Hänen entinen amatöörijoukkueensa valmentaja Rodolphe Henry taas kertoo kuinka Pyreneillä harjoitusleirillä helmikuussa 2015 hän päätti lähettää muut ajajat jo hotellille, mutta tehdä vielä Gaudulle  julman testin Tourista tutulla Col du Portillonilla. Gaudu pistettiin tekemään auton torven töräytyksestä kymmennen sekunnin sprinttejä ylämäkeen, sitten 20 sekuntia normivauhtia ja taas 10 sec kiri jne. Kovatkin kuskit hyytyvät yleensä viimeistään kymmenen, viidentoista vedon jälkeen. Gaudu se vaan jatkoi vetojaan. Autossa istuneet alkoivat jo epäuskoisena kaivelemaan äläpuhelimiaan taskuistaan kuvatakseen nuoren toivon suoritusta. Gaudu jaksoi vetää samaan tyyliin mäen päälle asti! Ei ihme, että Gaudun iskuja verrataan nuoren Alberto Contadorin tyyliin. (Vélo Magazine 547, s. 44–45.)

Gaudua odotellessa

Bardet, Pinot, Barguil… Gaudu. Nyt on ranskalaisten pullat paremmin uunissa kuin aikoihin, joten Tourin kotimaassa seuraavia ajoja odotellaan palkintopallin kiilto silmissä. Itse rohkenen veikata, että viimeistään 2020 loppuu fransmannien kuiva kausi.

Gaudua tuskin nähdään Tourilla vielä tulevana kesänä, antaa hänen vielä kehittyä ja harjaantua kisailijana. Itsekin hän tunnustaa: »Ammattilaiseksi tulessa lähdetään taas nollasta. On vielä valtavasti tietä kuljettavana. Luonnollisestikin pidän eniten etappikisoista. Isot etappikisat vuorineen, kolmen viikon kisat, niistä minä haaveilen. […] Ja unelmani on voittaa sellainen. Unelma, joka voisi muuttua tavoitteeksi.» (Vélo Magazine 547, s. 48.)

En attendant Godot oli Samuel Beckettin kuuluisa näytelmä (kyllä, hän kirjoitti sen ensin ranskaksi, vasta pari vuotta myöhemmin käänsi itse englanniksi nimellä Waiting for Godot), jossa odoteltiin Godot-nimistä henkilöä, joka ei sitten koskaan saapunutkaan. Huomenna hän tulee on yksi suomennos näytelmän nimestä, Godota odotellessa toinen. Tätä huomista ranskalaiset ovat odotelleet pitkään. Mutta jos Godot ei koskaan tullut, niin nyt uskotaan Gaudun tulemiseen. Gaudua odotellessa. En attendant Gaudu…

* * *

 

Täällä treenivideo, jossa David Gaudu ja Leo Vincent vetävät mäkitreeniä:

http://www.directvelo.com/videos/132/stage-equipe-de-france-espoirs-leo-vincent-david-gaudu-dans-la-montee-de-valmeinier

Julio Jiménez – Le Puyn herra

Ranskalaiset muistelevat usein vuoden 1964 Tour de Francea kaikkien aikojen ikimuistoisimpana. Ihmekös tuo, sillä kisan voitosta kamppailijat kaksi kotimaan edustajaa, varsinaiset aikakauden ikonit Jacques Anquetil ja Raymond Poulidor. Koko kansa oli jakautunut anquetillisteihin ja poulidoristeihin. Sekuntikisa huipentui 12.7.1964 Tourin 20. etapilla Le puy de Dômen kuuluisalla nukkuvalla tulivuorella.

Tuona päivänä tulivuori heräsi taas hetkeksi eloon, sillä valokuvat noiden kahden titaanin ohjaustankoja kolauttelevasta, rinta rinnan etenevästä taistosta kuuluvat ranskalaisten kansalliskuvastoon. Lukuisat ovat kamppailua selostavat kuvaukset pyöräilykirjallisuudessa. Joskus pääsee jopa unohtumaan, että tuota etappia ei edes voittanut kumpikaan näistä kokonaiskilpailun pääpukareista.

237 kilometriä pitkän etapin voittaja oli 163 senttiä pätkä 30-vuotias mäkimies Pyreneiden tuolta puolen. Tuo mies oli liian pitkään odottanut pääsyä Tourille. Hän oli näyttänyt mäennousukykynsä jo monasti, voittaen jopa parhaat, kuten itse Federico »Toledon kotka» Bahamontesin vuoden 1962 Dauphiné Libéré -kisassa. Nyt tämän vuoden Tourilla hän tulisi kaivertamaan nimensä mäkimiesten kultaiseen kirjaan: Julio Jiménez. Ja millä tavalla!

Julio Jiménezin tavaramerkki oli putkelta runttaaminen valtavalla välityksellä.

Ensimmäinen etappivoitto oli tullut Jiménezille jo Pyreneillä, jossa 13. etapilla oli päättynyt Andorran puolelle. Tuolloin seuraavaa etappia kauhulla odottava pääjoukon pomo Anquetil oli antanut hänen mennä: »Minä metsästän kotkaa, joten antaa pienten varpusten lentää tiehensä.» Varpunen oli näyttänyt kykynsä, mutta nyt hän halusi osoittaa, ettei kyseessä ollut vain onnenkantamoinen, kuten lehdistö hänen ensimmäistä voittoaan vähätteli, itse Tourin johtaja Jacques Goddet etunenässä. Nyt tuo hirveällä välityksellä putkelta useimmiten survova espanjalainen näyttäisi kuinka tanssitaan tulivuoren rinteillä.

Vuosisadan taisto?

Ennen raatelevaa loppunousua pääjoukossa oli tehty esikarsinta. Vain kuusi päivän kovinta oli vuosisadan loppukahinoissa mukana: kisaa johtava Anquetil; hänen tiputustaan janoava ja vihdoin kokonaiskisan kärkeen nousua havitteleva huippukuntoinen Poulidor; melkein aina penkistä hullunkurisessa asennossa vispaava mäkien kuningas Bahamontes; kovin italialainen Vittorio Adorni sekä Jiménez ja hänen KAS-Kaskol-tallin joukkuekumppani Joaquín Galera. Ensimmäisenä joutuvat menon yhä kiihtyessä antautumaan Adorni ja Galera. Vain neljä miestä jäljellä ja neljä viimeistä kilometriä. Jimenez oli Tourin ensikertalainen eikä tuntenut Le puy de Dômen loppunousun metkuja:

»En tuntenut le puy de Dômen nousua. Se oli 237 km pitkä ja kova etappi. Ajoin ensimmäistä Touriani, enkä ollut olenkaan varma pystyisinkö pitämään pintani. Olin sanonut sen Federicolle [Bahamontes], eikä minulla ollut aikeitakaan iskeä, se tuli vaistonvaraisesti, sillä tunsin hetkeni tulleen.»
(»Julio Jiménez: L’Homme du Puy», Vélo Magazine n°547, Décembre 2016–Janvier 2017, s. 73.)

Vanteetkin taipuu!

Äkkiä alkoi Jiménezin hirmuinen tanssi isolla välityksellään. Vain Bahamontes sai myllynsä pyörimään niin, että pääsi Jiménezin kantaan. J. J. jatkoi kuin tulisilla hiilillä ja Bahamontesin froomemainen singerikin alkoi yskiä. Välillä Jiménezin usko meinasi kuitenkin loppua, kun hänen vanteensakin oli niin vääntynyt, että jarru laahasi vanteeseen kiinni ja Jiménez joutui survomaan jättiläisvälityksellään oikein voimain takaa että pääsi edes etenemään jyrkkää mäkeä. Taisi hän näyttää myös toista tavaramerkkiään eli kieli ulkona ajamistakin (nykyäänhän tämän tyylin on tehnyt tunnetuksi tuhatilmeinen kuminaama ja väriläiskä Thomas Voeckler). »Baha» pääsi supistamaan eron kymmeneen sekuntiin, joten aikaa Jiménezin pyöränvaihdolle ei ollut. Lopulta huippu armahti Jiménezin ja hän pääsi huudattamaan huipun valloittanutta valtavaa väkijoukkoa ensimmäisenä.

Jiménez oli le Puyn kunkku, Bahamontes kakkonen, Anquetilin lopulta väsyttänyt Poulidor kolmonen, ja ennättipä vielä Adornikin nousemaan uupuneen Anquetilin ohi.

Nämä kaksi espanjalaista ratkaisivat myös Tourin vuoriston valtiaan tittelin: Baha voitti tällä kertaa tittelin kuuden pisteen erolla, mutta seuraavat kaksi vuotta Julio oli mäkikunkkukisan ykkönen.

Inan sivuilta löytyy taltiointi etapin loppumäen tapahtumista.

Jolleivät espanjalaiset olisi ehättäneet ylittämään maaliviivaa ennen Poulidoria ja tämä olisi saanut sen etapin ensimmäiselle jaetun aikahyvityksen, olisi hän ollut hyvinkin Tourin voittaja. Joka tapauksessa Poulidorin isku olisi pitänyt tulla aiemmin kuin 950 metriä ennen huippua. Anquetil säilytti johtonsa vaikka Poulidor sai kurottua sitä umpeen 42 sekuntia (56 sekuntia kutistui neljäntoista sekuntin eroksi). Poulidor ajoi vielä viimeisessä aika-ajossa vahvemmin kuin yleensä tempossa, mutta aika-ajon mestari Anquetil repi siinä silti lisää aikaeroa ja tuuletteli Parc de Princesin velodromilla historiallista viidettä voittoaan.

Voittoisa kaikissa grand toureissa

Monien mäkikotkien tapaan Jiménez ei ollut riittävän hyvä aika-ajaja, jotta olisi noussut kokonaiskisojen voittajien joukkoon.  Mutta Tourin mäkikirikilpailun hän voitti kaiken kaikkiaan kolme kertaa: peräkkäisinä vuosina 1965, 1966 ja 1967. J. J. voitti myös Espanjan ympäriajon mäkikirikilpailun kolme kertaa peräkkäin (1963, 1965 & 1965) sekä piti yhden päivän kokonaiskilpailun johtajan keltaista paitaa. Kyllä, tuohon aikaan myös Vueltan johtajan paita oli keltainen, joten kyllä Poulidorkin pääsi kantamaan keltaista paitaa aikoinaan – vaikka ei harmikseen Tourilla.

Myös Italian ympäriajon johtajan pinkkiä paitaa Jiménez kantoi peräti 11 päivää. Se oli vuoden 1966 Girossa, jossa hän  tippui lopulta palkintopallin ulkopuolelle neljänneksi. Hänen olisi pitänyt uskoa Anquetilin neuvoa luovuttaa paita aiemmin pois ja napata se sitten myöhemmin takaisin. Hän voitti tuossa Girossa kaksi etappia, kuten myös kaksi vuotta myöhemmin. Näin ollen hän voitti etapin jokaisessa grand tourissa: Ranskassa 5, Italiassa 4 ja kotimaansa kierroksessa 3.

Voitoistaan nauttiva Jiménez viihtyi podiumtyttöjen seurassa mielummin kuin kilpakumppaniensa parissa, sillä näiltä hän sai tulkkausapua.

Vuoden 1966 Tourin yllätysvoittaja Lucien Aimar vasemmalla, mäkikirikilpailun voittaja Julio Jiménez oikealla.

Jiménez & Tour de France

1964: kokonaiskilpailun 7. & 2 etappivoittoa (13. ja 20. etappi)
1965: kokonaiskilpailun 23. & mäkikirikilpailun voitto ja 2 etappivoittoa (9. ja 17. etappi)
1966: kokonaiskilpailun 13. & mäkikirikilpailun voitto ja 1 etappivoitto (16. etappi)
1967: kokonaiskilpailun toinen & mäkikirikilpailun voitto
1968: kokonaiskilpailun 30.

1960-luvun tiimoilta lue myös:

Vuoden 2017 Tour de Francen reitti

Ensi kesän Tour de Francen reitti julkistettiin Pariisin Kongressipalatsissa (Palais des Congrès) 18.10.2016. Mitä meille Tour-faneille on luvassa heinäkuuksi 2017?

Iso lähtö (le Grand Départ) on tällä kertaa kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen Reinin toisella puolella, jossa Düsseldorf isännöi tällä kertaa starttia. Saksan lisäksi reitti kurvaa Belgian ja Luxemburgin kautta ennen kuin saavutaan kotimaahan, jossa sitten pysytään kisan loppuun asti.

Kevyesti vuoria?

Ensi Tourilla on ’vain’ viisi todellista vuorietappia, joista kolme päättyy mäen päälle. Tällä kertaa reitti onkin rakennettu niin, että kokonaiskisaa ei välttämättä voitetakaan noissa (maali)mäissä. Tämä tuo kyllä vaihtelua, etenkin kun nuo viime vuosina vuorille pedatut kokonaiskilpailujen mano a mano -taistelut ovat usein jääneet vaisuiksi – ei vähiten Sky-tallin musertavan kovan mäkimieskohortin ylivoiman vuoksi.

Vaikka mäkietappeja onkin vain viisi (esimerkiksi tänä vuonna oli yhdeksän), reitille osuu kuitenkin kaikki viisi Ranskan merkittävintä vuoristoa: Vogeesit, Jura, Pyreneet, keski-ylänkö (eli Massif central) ja viimeisenä Alpit. Viimeksi vuonna 1992 käytiin kaikilla päävuoristoilla.

izoard_profil

Klassikkomäistä mukana ei ole yhtäkään kovasta kolmikosta Tourmalet, Mont Ventoux tai l’Alpe d’Huez. Ensi kesän kunkku on l’Izoard, jonne etappi ei muuten ole ikinä vielä päättynyt. Muita kesän kohokohtia ovat le Mont du Chat, le Grand Colombier ja Col du Galibier, joka ajetaan tällä kertaa Col du Télégraphen puolelta, joten nousu on pitkä.

galibier_profil

Ehkä Sky-tyyppisen kovavauhtisen ja kisaa kontroloivan mäkijunan puksutuksen sekoittamiseksi nyt on kaivettu kartalta yhä jyrkempiä mäkiä. Col du Grand Colombier on pahimmillaan 22 prosenttinen, Peguere 18, Peyragudes 16, Mont du Chat 15, Peyra Taillade 14, joten vaunut voivat irrota junista irtiottoihin ja aikaeroja saattaa syntyä lyhyemmälläkin matkalla. Muutenkin reiteille on haettu sellaisia profiileja, jotka mahdollistaisivat pidemmät irtiotot kuin vain viimeisten kilometrien nykäisyjä. Mallia on varmasti haettu myös Vueltasta, jossa mäkimiehet eivät ole pystyneet niin paljon tukeutumaan joukkuetovereidensa apuun, vaan erittäin jyrkissä mäissä on nähty todellista pystypainia pääpukarien välillä.

Lyhyet aika-ajot

Ensi suvenakaan emme pääse nauttimaan joukkueaika-ajosta. Henkilökohtaisia aika-ajoja on kaksi: karkeloiden aloituspäivänä  prologiksi hieman pitkä 13 km aika-ajo Düsseldorfin kaduilla. Saksalainen tuore aika-ajon maailmanmestari Tony Martin varmasti haluaisi pukea kisan ensimmäisen keltapaidan päälleen kotitantereellaan. Pariisiin saapumista edeltävänä päivänä taas ajetaan melko ratkaiseva 23 kilometriä pitkä aika-ajo Marseillesissa. Reitillä on yksi kilometrin mittainen kunnon mäkikin, joten ihan pelkkää korttelirallia ei ajeta.

nouveau-record-d-affluence-au-stade-velodrome

Marseillesin tempoon on keksitty kunniarooliin kaupungin kuulu velo Stade Vélodrome. Historian saatossa Stade Vélodrome on ollut kymmenen kertaa aiemmin Tourin etapin maalina. Onhan siellä järjestetty myös ratapyöräilyn maailmanmestaruuskisat vuonna 1972. Nykyään stadionin pääkäyttäjä on tietenkin Olympique de Marseille -jalkapallojoukkue ja tämä yleisökapasiteetiltaan Ranskan toiseksi suurin stadioni nimettiin juuri kuluvan vuoden heinäkuussa, eli sielläkin pelattujen jalkapallon EM-kisojen jälkeen, uuden pääsponsorinsa mukaan nimellä Orange Vélodrome. Viittaus velodromiin säilyi siis nimessä, vaikka itse pyöräilybaanaa ei enää pitkään aikaan stadionilla ole ollutkaan.

Keltainen, vihreä…

Chris Froome oli mielissään kun hänen Tour-uransa nousukiitoon lähettänyt jyrkkä la Planche des Belles Filles on taas mukana viidennen etapin maalimäkenä. Näin jo ensimmäisellä viikolla on luvassa esimakua pääpukareiden mäennousukunnosta antava kunnon testi. Muistammehan kuinka vuoden 2012 Tourilla Froome juuri tuossa pahimmillaan 20-prosenttisessa loppunousussa jätti kaikki muut – mukaan lukien oman kapteeninsa ja tuon vuoden tulevan Tour-voittajan Bradley Wigginsin – ja otti ensimmäisen etappivoittonsa Tourilla.

la_planche_des_belles_filles

Mutta onko Froome sittenkään niin vahva ennakkosuosikki kuin jotkut arvelivat julkistuksen jälkeen? Tourin johtaja Christian Prudhomme sanoi, että ensi kesän reitti on »suunniteltu niin, että sen voittaja on todellinen mestari». Toki Froome on viime Tourin esityksiensä ja jo kolmen kokonaiskisan voiton jälkeen todellinen mestari. Mutta Froome itsekin arveli, että tällä kertaa kisaa ei välttämättä ratkaista mäissä, joten kisassa on nyt mahdollisuutensa myös hieman erityyppisillä ajajilla kuin parin viime vuoden todella mäkipainoitteisissa editioissa.

Mukana on yhdeksän tasamaan etappia, joten kirikisoja on luvassa paljon ja irtiottoyrityksillekin on omat saumansa. Tuoreelle sateenkaaripaidan uusijalle Peter Saganille puettiin jo joissakin kommenteissa vihreää paitaa. Se olisikin jo hänen kuudes perättäinen ja Sagan pääsisi tasoihin eniten voittoja omaavan Erik Zabelin kanssa. Se olisikin melkoinen temppu, mutta niitähän Ihme-Petteri onkin meille tottunut tarjoamaan.

Saa nähdä kuinka käy. Kisa on kyllä rakennettu melkoisen poikkeuksellisesti. Tour voi hyvinkin olla niin ennalta-arvaamaton kuin reittimestari on toivonut ja jopa kokonaiskisa ratketa millä etapilla hyvänsä. Ja kartalla se näyttää ainakin aika veikeältä!

 

2017_tour_plan_route

Tour de France 2017

• 3516 km
• 9 tasamaan etappia
• 5 kumpuilevaa etappia
• 5 vuorietappia, joista 3 päättyy mäen päälle
(La Planche des Belles Filles, Peyragudes, Izoard)
• 2 henkilökohtaista aika-ajoa
(1. etappi 13 km, 20. etappi 23 km, yhteensä 36 km)
• 2 lepopäivää

1. etappi
Lauantai 1. heinäkuuta
Düsseldorf – Düsseldorf, 13 km, henkilökohtainen aika-ajo

2. etappi
Sunnuntai 2. heinäkuuta
Düsseldorf – Liège, 202 km

3. etappi
Maanantai 3. heinäkuuta
Verviers – Longwy, 202 km

4. etappi
Tiistai 4. heinäkuuta
Mondorf-les-Bains – Vittel, 203 km

5. etappi
Keskiviikko 5. heinäkuuta
Vittel – La Planche des Belles Filles, 160 km

5_etappi_2017_tour_profil

6. etappi
Torstai 6. heinäkuuta
Vesoul – Troyes, 216 km

7. etappi
Perjantai 7. heinäkuuta
Troyes – Nuits-Saint-Georges, 214 km

8. etappi
Lauantai 8. heinäkuuta
Dole – Station des Rousses, 187 km

8_etappi_2017_tour_profil

9. etappi
Sunnuntai 9. heinäkuuta
Nantua – Chambéry, 181 km

9_etappi_2017_tour_profil
Maanantai 10. heinäkuuta
Dordogne, 1. lepopäivä

10. etappi
Tiistai 11. heinäkuuta
Périgueux – Bergerac, 178 km

11. etappi
Keskiviikko 12. heinäkuuta
Eymet – Pau, 202 km

12. etappi
Torstai 13. heinäkuuta
Pau – Peyragudes, 214 km

12_etappi_2017_tour_profil

13. etappi
Perjantai 14. heinäkuuta, Ranskan kansallispäivä
Saint-Girons – Foix, 100 km

13_etappi_2017_tour_profil

14. etappi
Lauantai 15. heinäkuuta
Blagnac – Rodez, 181 km

15. etappi
Sunnuntai 16. heinäkuuta
Laissac-Sévérac l’Église – Le Puy-en-Velay, 189 km

15_etappi_2017_tour_profil
2. lepopäivä
Maanantai 17. heinäkuuta
Le Puy-en-Velay

16. etappi
Tiistai 18. heinäkuuta
Le Puy-en-Velay – Romans-sur-Isère, 165 km

17. etappi
Keskiviikko 19. heinäkuuta
La Mure – Serre-Chevalier, 183 km

17_etappi_2017_tour_profil

18. etappi
Torstai 20. heinäkuuta
Briançon – Izoard, 178 km

18_etappi_2017_tour_profil

19. etappi
Perjantai 21. heinäkuuta
Embrun – Salon-de-Provence, 220 km

20. etappi
Lauantai 22. heinäkuuta
Marseille – Marseille, 23 km, henkilökohtainen aika-ajo

21. etappi
Sunnuntai 23. heinäkuuta
Montgeron – Paris Champs-Élysées, 105 km

 

2016 Tour de Francen onnistujat

Vuoden 2016 Tour de Francen onnistujat

Sky & Froome

Sky-talli onnistui erinomaisesti tavoitteessaan eli Christopher Froome sai keltapaidan suvereenilla tavalla. Kaikki tallissa tekivät työtään eleettömän tehokkaasti ja ammattimaisesti, mutta erityisesti mäissä loistanut Wouter Poels pelasti Froomen moneen kertaan. Yllättävää ehkä on Froomen voittoja vertaillessa se, että kun hän viime vuonna voitti myös pallopaidan, nyt hän on mäkikirikilpalussa vasta 18. Mutta Froome sai tällä voitolla varmasti paljon uusia faneja, olihan hän keksinyt uusia metkuja: iskut alamäessä uudella tyylillä ja kova irtiotto kirimiehille povatulla etapilla. Hän myös esiintyi varsin nöyrästi tiedotusvälineiden edessä ja Ranskan televisiossa häntä monesti suorastaan ylistettiin, koska hän vastasi aina kysymyksiin ystävällisesti ja Tourin omalla kielellä, joten ranskaa on selvästi opeteltu siinä kuin mäenlaskuakin. Chapeau ! Ja kyllähän Froome tulee nyt jäämään Tourin historiaan yhtenä suurista, sillä harva on kolmen Tourin voittoon pystynyt saati Mont Ventoux’n rinnettä ylös juossut keltapaidassa ja ilman pyörää. Kaksi etappivoittoa kruunaavat kokonaiskisan voiton. Keltapaitojen määrässäkin Froome nousi jo kaikkien aikojen kuudenneksi, heti Jacques Anquetilin perään:

  1. Merckx 106
  2. Armstrong 96
  3. Hinault 74
  4. Indurain 55
  5. Anquetil 47
  6. Froome 41

Tinkoffin Sagan & Majka

Tinkoffilla oli monta korttia pelattavaksi kisan alussa. Kun Alberto Contador loukkaantui epäonnisten kaatumisten takia, toiset pelit sentään onnistuivat: väriläiskä Peter Saganille viides perättäinen vihreä paita täysin ylivoimaisesti (sekä kolme komeaa etappivoittoa) ja Rafal Majkalle pallopaita myös selkeällä erolla. Erinomainen saavutus! Ja Alberton suhteen jäi vielä jossiteltavaa, mutta kokonaiskilpailun kortiksi noussut Roman Kreuziger nousi lopulta kokonaiskilpailun kymmenenneksi, mikä ei sekään ollut huono suoritus.

Mark Cavendish ja Dimension Data

Mutta ei pidä unohtaa alkukisaa ja Mark Cavendishin huimaa paluuta tämän vuoden ykköskirimieheksi ja nousua todellisten Tourin legendojen joukkoon. Cavendishillä on nyt tämän kesän neljän etappivoiton jälkeen yhteensä 30 etappivoittoa, joten hän on jo kakkosena kaikkien aikojen Tour-etappivoittojen määrässä heti Eddy Merckxin jälkeen ja Tourin kirimiehistä kaikkien aikojen paras (sillä Kannibaalihan otti voittoja myös aika-ajossa, kuten Cavendishin ohittama Bernard Hinault). Cavin sarja on muutenkin aivan käsittämätön: 30 etapin ykköspaikkaa, mutta vain 3 kakkossijaa ja 4 kolmossijaa! Cavendishin suorituksen arvoa nostaa myös se, että hänellä ei ollut tänä suvena voitoissaan mitään ylivoimaista vetojunaa (à la Kittel viime vuosina) vaan hän ratkaisi kisat ylivertaisella taidolla, kokemuksella ja ajoituituksella! Tänä vuonna ei minkään tallin vetojunat olleet ylivertaisia, joten kirit olivatkin tämän Tourin yksi suola. Harvoin, jos koskaan, on nähty näin tiukkoja kisoja, jossa maalikameroilla jouduttiin tarkastamaan muutaman millimetrin eroja. Kaikkiaan peräti viisi etappivoittoa Team Dimension Datalle, joten se oli voitoissa ykkönen! Kuka olisi uskonut ennen kisaa?

Yates, Meintjes, Pantano…

Kisan sensaatio oli (ainakin minulle) Adam Yates (Orica-BikeExchange), joka nappasi nuorten kisan valkoisen paidan ja kokonaiskisan neljännen sijan! Muita onnistujia olivat nuoren kisan kakkonen Louis Meintjes (Lampre-Merida), joka oli myös kokonaiskisan kahdeksas! Näistä herroista tultaneen vielä kuulemaan. Myös Julian Alaphilippe (Etixx-Quick Step) oli vahvasti esillä melkein missä maastossa vaan, joten kun vielä tasaisuus kasvaa ja onneakin tulee mukaan enemmän kuin tänä vuonna, niin hänellä mahdollisuuksia on vaikka mihin. Kolumbialainen Jarlinson Pantano lopettavasta IAM Cycling -joukkueesta oli myös loppukisan valopilkku ja yllättäjä. Tom Dumoulin (Giant-Alpecin) voitti kaksi etappia, kunkkuvuorietapin sekä aika-ajon, mutta joutui valitettavasti kaatumisen jälkeen keskeyttämään 19. etapilla.

Ja tietenkin Bardet!

Ranskalaiset ovat tunnetusti olleet ilman voittoa omassa kisassaan vuodesta 1985 asti, mutta Romain Bardet (AG2R la Mondiale) pelasti heidän kunniansa sekä nousi kansansuosikiksi tämän Tourin huikean nousunsa avulla. Vielä 14. etapin jälkeen hän oli seitsemäntenä, kunnes aikoi komea viimeisen viikon kiri. Toinen sija Tourilla on kova suoritus, joten hän kyllä onnistui erinomaisesti!

Vielä viimeinen etappi ajamatta, joten joku/jotkut vielä voivat nousta onnistujien joukkoon, onhan viimeisen etapin voitto myös todella kova sulka hattuun. Kuka voittaa?

Entä sitten epäonniset…

Kilpailu on kovaa ja ratsuväki raakaa. Aina ei voi kaikkia onnistaa, fortuna ei hymyillyt tällä kertaa mm. seuraaville ajajille: Alberto Contador (kaatumisia ja sairastuminen), Thibaut Pinot (sairastuminen), Pierre Rolland (kaatumisia), Julian Alaphilippe (kaatuminen ja tekninen ongelma), Tom Dumoulin (kaatuminen), Richie Porte (rengasrikko ja sen hidas korjaaminen).

Epäonnistujat

Otetaan vain muutamia silmäänpistäviä epäonnistumisia tämän vuoden Tourilla:

Fabio Aru: mahdollisuudet oli viiden sakkiin, mutta viimeiset mäet tiputtivat kolmanneksitoista.

Tejay Van Garderen: ei edelleenkään huippuonnistumista Tourilla, viime vuonna oli paljon lähempänä. Tuleeko hänestä koskaan amerikkaisten toivomaa voittajaa?

Marcel Kittel: yksi voitto ei taatusti viime vuosina loistanutta kirihirmua tyydytä.

Bauke Mollema oli pitkään kiinni kakkospaikassa, mutta pari viimeistä päivää oli liikaa vaikka hän kuinka taisteli – eikä Trek-Segafredo-talli pystynyt tekemään mitään kapteeninsa auttamiseksi!

Nuoresta Wilco Keldermanista ei oikein ollut vielä tällä kertaa Robert Gesinkin korvaajaksi LottoNL-Jumbo joukkueen kapteenina.

Onhan varmasti moni muukin pettynyt, mutta ainakin näin katsojan näkökulmasta Movistar-talli voidaan laskea epäonnistujiin. Ei Nairo Quintanan kolmas sija huono sijoitus tietenkään ole, mutta hänen tavoite oli todellakin voittaa ja siihen nähden esitys oli ponneton (tosin myös huhuja jostakin parhaimman terän vieneestä sairaudesta on liikkunut). Eikä Alejandro Valverden kuudes sijakaan huono ole, mutta oli hänkin yllättävän vaisu, vaikka olisi voinut pystyä toki myös parempaankin, jos talli olisi ajanutkin Quintanan sijaan hänelle. Joukkuekilpailun voitto tosin heitä varmasti lämmittää sekä yksi etappivoitto (Ion Izaguirre) vihdoin toiseksi viimeisenä päivänä, mutta kyllä Sky jyräsi erityisesti Movistarin odotetun mäkivoiman yli kuin höyryjuna. Ne parhaat herkut eli mano a mano -taistelut vuorilla jäivät tänä vuonna aika laimeiksi.

Astanalle jäi varmasti myös hampaankoloon Fabio Arun romahdettua viimeisenä mäkipäivänä kolmanneksitoista, varsinkin kun Giron voittaja Vincenzo Nibalikaan ei onnistunut nappaamaan etappivoittoa.

Pari pettynyttä on jo suunnannut katseensa Espanjan ympäriajoon, Vueltaan. Tai ensi vuoden Tour de Franceen!

Col de Joux Plane

Vuoden 2016 Tour de Francen viimeisen vuoripäivän vaikein nousu Col de Joux Plane ansaitsee oman esittelynsäkin 20. etapin yleisen esittelyn lisäksi. Tästäkin vuoresta näkee – kuten monista muistakin mäistä – myös väliviivalla kirjoitettavaa versiota Joux-Plane.

Maagisia lukuja

 

TDF16_PP_JOUX PLANE_A

• korkeus 1 691 m
• nousumetrejä 987 m
• 11,6 km ylämäkeä
• keskijyrkkyys 8,5 %
• jyrkin kohta 12,5 %
• luokitus: hors catégorie

Kovia lukuja, mutta monien mielestä mäki on vielä lukujaan paljon ilkeämpi. Yksi vaikeuttava tekijä on se, että mäessä ei ole esimerkiksi Alpe d’Huezin mäestä tuttuja, nousua helpottavia neulansilmäkaarteita.

2016 on 12. kerta Tourilla

Tour de France on kiivennyt ennen vuotta 2016 Joux Planelle 11 kertaa. Ensimmäinen kerta ei ole ollut hirveän kauan aikaa sitten, vasta vuonna 1978. Tässä lista vuoren huipulle ensimmäisenä päässeistä:

Vuoden 2006 editiossa Floyd Landis teki aivan hämmästyttävän suorituksen kuroen kiinni seitsemän minuutin eron Oscar Pereiroon. Se olikin liian hyvää ollakseen totta, sillä Landis jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä vain pari päivää Pariisin voittoseremonioidensa jälkeen. Pereiro sai jälkikäteen kokonaiskilpailun voiton ja Carlos Sastre Joux Planen nousun ykkössijan.

Kolme kuolemaa

Muutakin dramatiikkaa liittyy Joux Planen voittajiin. Marco Pantanin traagisen kohtalon muistaa moni.

Mäen kuningas vuonna 1991 oli Thierry Claveyrolat, joka oli edellisenä vuonna voittanut koko Tourin mäkikirikilpailun pallopaidan. Claveyrolat, »Vizillen kotka», teki itsemurhan vain 40-vuotiaana. Pari viikkoa aiemmin hän oli aiheuttanut kolarin, jossa neljä ihmistä oli loukkaantunut.

Vuonna 1984 Tourin 19. etapilla italialainen Carlo Tonon törmäsi rajusti Joux Planen alamäessä vastavirtaan ajajeen harrastelijapyöräilijän kanssa. Hän oli useita päiviä koomassa sekä kärsi lopun ikäänsä onnettomuuden aiheuttamista vammoista. Hänen pyöräilyuransa loppui tuohon onnettomuuteen. Hänkin päätti itse päivänsä 41-vuotiaana.

Pomo meinaa poksahtaa

Vuoden 2000 Tourilla itse Lance Armstrong oli vaikeuksissa Joux Planen raatelevassa nousussa. Se taisi olla ainoa kerta kun hän oli todella vaikeuksissa seitsemän hallintavuotensa aikana. Armstrong sanoi etapin jälkeen: »Se oli epäilemättä surkein päiväni pyörän päällä koskaan.»

Youtubesta löytyy muidenkin vuosien Joux Plane -etapeista materiaalia, Marco Pantania ja muita…

Huikeita maisemia

Tässä The Col Collectiven ja Mike Cottyn hieno esittelyvideo vaikka niille, jotka himoavat itsekin lähteä vuorta huiputtamaan:

Tässä videolla näkyy se alamäki Joux Planen huipulta Morzineen, vauhtia riittää:

Joux Plane on todellinen klassikko, joka varmasti on monien kukkuloiden mestästäjien »jonakin näistä päivistä minäkin» -listalla. Se ei ole kaikkein vaikein, mutta petollisen hankala. Erityisesti kova alkurinne pitää malttaa ottaa rauhallisesti, jos meinaa huipulle asti jaksaa nousta.

* * *

Lue myös:
• Mont Ventoux – Tourin jättiläinen numero 1
• Col du Tourmalet
• Tourin mäet – Kirjavinkit mäkimiehille
• Marco Pantanin ylämäki
• Federico Bahamontes – Toledon kotkan jäätelötuutti

20. etappi esikatselussa – Tour de France 2016

Tour de France 2016
20. etappi: Megève —> Morzine

Päivä: Lauantai 23.7.2016
Lähtö: Megève
Maali: Morzine
Pituus: 146,5 km
Etapin laji: Vuoristoetappi
Nousumetrejä: 3421 m

20_etappi_kartta_2016_tour

Megève on tätä vuonna ollut Tourin järjestäjien suosikki, sillä 18. etappi päättyi sinne ja nyt 20. etappi lähtee sieltä matkaan. Etapin maali Morzine on ollut Tourin isäntäkaupunki jo 19 kertaa ennen tätä kesää. Siitä edellistä maalikertaa ei ehkä niin mielellään muistella, sillä vuonna 2006 voittaja oli pian testosteronihuijariksi paljastunut Floyd Landis. Historiankirjoissa lukeekin tuon etapin voittajana Carlos Sastre, joka pari vuotta myöhemmin voitti koko Tourin. 1997 voiton Morzinessa vei Marco Pantani, kaksi voittoa on poiminut Richard Virenque (2000 ja 2003).

20_etappi_profiili_2016_tour

Tourin viime vuosien trendi on ollut tällaiset viimeisten päivien ’lyhennetyt’ vuoristoetapit, siis alle parinsadan kilometrin etapit. 20. etappikin on ’vain’ 146,5 km pitkä. Etapit ovat toimineet halutulla tavalla eli  jännitystä on ollut tarjolla enemmän – pidemmät vuoristoetapit tässä vaiheessa kisaa tuppasivat usein olemaan etappien alkupäästä aikas turhaa väsyneiden miesten ajelua.

Nytkin asetelma on 19. etapin jälkeen hyvin mielenkiintoinen. Jos haavoittunut Chris Froome pitänee paikkansa, hänen takanaan tullaan vielä kamppailemaan kovaa. Isäntämaan kunnian pelastaja Romain Bardet nousi etappivoittonsa myötä jo kakkoseksi, Bauke Mollema valui taas siltä paikalta melkein kympin sakista ulos. Kakkosen ja seiskana olevan Alejandro Valverden ero on vain hieman tuli kaksi minuuttia. Kisan yllättäjä Adam Yates osoitti hieman väsyminen merkkejä, onko hän seuraava joka tullaan tiputtamaan?

Myös tällä etapilla on neljä vuorta, kasvavassa järjestyksessä:

  • Km 21,0 • Col des Aravis (1 487 m) • 6,7 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 7 % • catégorie 2
  • Km 45,5 • Col de la Colombière (1 618 m) • 11,7 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,8 % • catégorie 1
  • Km 93,5 • Col de la Ramaz (1 619 m) • 13,9 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 7,1 % • catégorie 1
  • Km 134,5 • Col de Joux Plane (1 691 m) • 11,6 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 8,5 % • hors catégorie

Jos Col des Aravis (2. kat.) ajellaan vielä rauhallisesti, Col de la Colombièren (1. kat.) usein ajettu mäki innostanee jo iskuihin. Col de Ramaz on vielä vaikeampi, punaisia kilometrejä on liki kymmenen ja mustan puolella (kymmenen prosentin molemmin puolin) mennään parin kilometrin ajan.

20_etappi_ramaz_2016_tour

Tämän heinäkuun kokonaiskisan loppuhuipentuma nähdään Col de Jeux Planen rinteillä. 11,6 kilometriä keskijyrkkyydellä 8,5 %. Hors catégorie. Pelkkää punaista ja pitkään mustaa. Moni sanoo, että Mont Ventoux’n lisäksi Jeux Plane on tämän Tourin vaikein mäki: koko ajan jyrkkä ja vaihteleva nousuprosentti ei anna hetkenkään helpotusta. Harrastajien nähdään mäessä monesti tuuppaavan pyöriään vaikeimmissa kohdissa. Pystyykö kukaan uhmaamaan yhä Marco Pantanin nimissä olevaa ennätystä 32 min 50 sek vuodelta 1997?

 

20_etappi_jouxplane_2016_tour

 

The Col Collective on tehnyt tästäkin noususta hienon esittelyvideon. Tosin Mike Cotty saa tämänkin mäen näyttämään hieman liian helpolta. Maisemat ovat taas kerran huikeat!

Eikä ylämäen jälkeen sovi vielä herpaantua, sillä alamäki on jyrkkä ja tekninen. Viimeinen kilometri on tasaisempi.

20_etappi_loppu_2016_tour

 

Tästä rääkistä selvinneet ajajat pääsevät tämän Tourin ainoalla lentokoneella tehtävällä siirtymällä Pariisiin viimeistä etappia ja loppujuhlallisuuksia varten.

19. etappi esikatselussa – Tour de France 2016

Tour de France 2016
19. etappi: Albertville —> Saint-Gervais Mont Blanc

Päivä: Perjantai 22.7.2016
Lähtö: Albertville
Maali: Saint-Gervais Mont Blanc – Le Bettex
Pituus: 146 km
Etapin laji: Vuoristoetappi
Nousumetrejä: 3743 m

19_etappi_kartta_2016_tour

Etappi on lyhyt, vain 146 kilometriä, mutta nousumetrejä (3743) on kolmanneksi eniten tämän vuoden Tourilla. Talviolympialaisten isäntäkaupunki Albertville on isännöinyt Tourin etappia vain kaksi kertaa aiemmin. Maalimäki Le Bettex on taas ollut ohjelmistossa vain kerran aiemmin, vuonna 1990.

19_etappi_profiili_2016_tour

Matkalla on neljä mäkeä, joista kaksi ensimmäistä poljetaan alkuverryttelynä  kahdelle viimeiselle, jotka ovat sitten kovia haasteita.

  • Km 42,5 • Col de la Forclaz de Montmin (1 157 m) • 9,8 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 6,9 % • catégorie 1
  • Km 73,5 • Col de la Forclaz de Queige (870 m) • 5,6 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 7,8 % • catégorie 2
  • Km 96,5 • Montée de Bisanne (1 723 m) • 12,4 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 8,2 % • hors catégorie
  • Km 146,0 • Le Bettex (1 372 m) • 9,8 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 8 % • catégorie 1

Montée de Bisanne

 

19_etappi_bisanne_2016_tour

Montée de Bisanne on päivän ainoa ja ehkä tämän vuoden kisan tuntemattomin hors catégorie -nousu. Mittaa on kuitenkin 12,4 km eikä jyrkkyyskään ole pieni (8,2 %). Huipulta (1723 m) lasketaan alas pitkään ja hartaasti (melkein 40 kilometriä), mennäänpä edellispäivän aika-ajon reitin mäkikin (Côte de Domancy) alaspäin. Sitten tulee seinä vastaan.

Le Bettex

 

19_etappi_montblanc_2016_tour

Le Bettex’n nousu alkaa julmasti: ensimmäinen kilometri on kaikkein jyrkin. Se onkin keskijyrkkyydeltään 12,9 %. Pari seuraavaa kilometriä eivät ole paljoa helpompia, mutta sitten on muutama helpompi, kunnes taas luvassa on vaikeampaa. Jos alkukilometreillä saadaan apuajajat tiputettua, on kokonaiskilpailun pääpukareilla pitkä mäki edessään sitä todellista välienselvittelyä varten. Nyt kannattaa ottaa riski ja tehdä isku ajoissa? Jos se jää taas vain viimeiselle kolmelle kovalle kilometrille, sillä ei kovin montaa sijaa pysty kokonaiskisassa nousemaan.

Kuka vielä jaksaa nousta?

Chris Froomen takana seuraavat kymmenen ovat vain hieman yli neljän minuutin sisällä, joten loppumäessä tämä porukka laitetaan uuteen järjestykseen. Aikaa parannella sijoitusta on enää kaksi vuoristopäivää. Kenen jalat jaksavat vielä kolmannella viikolla? Jatkavatko Romain BardetRichie Porte ja Fabio Aru viime päivien hyvää menoaan? Onnistuessaan kaikilla heistä on vielä mahdollisuudet nousta podiumille Pariisissa.

Entä se historiallinen tilanne, että tänä vuonna ei ole vieläkään yhtään ranskalaista, italialaista tai espanjalaista etappivoittajaa… Luulisi yritystä ja jännitystä vielä riittävän, vaikka kokonaiskilpailun johtajaa on enää vaikea horjuttaa. Niin vakuuttavaa on Froomen ja koko Sky-joukkueen ajo ollut – eikä onneksi aina niin tylsää kuin aiemmin. Tylsyyteen ovat valitettavasti vaipuneet tällä kertaa ihan toiset joukkueet, joilla olisikin myös kasvoja pestäväksi jäljellä olevien kahden vuoristoetapin aikana.

18. etappi esikatselussa – Tour de France 2016

Tour de France 2016
18. etappi: Sallanches —> Megève

Päivä: Torstai 21.7.2016
Lähtö: Sallanches
Maali:  Megève
Pituus: 17 km
Etapin laji: Henkilökohtainen aika-ajo
Nousumetrejä: 668 m

18_etappi_kartta_2016_tour

Tänään on luvassa CLM, contre-la-montre, sananmukaisesti »kelloa vastaan» eli aika-ajo, joka sekin on vielä alalajia individuel eli henkilökohtainen. Eikä siinä vielä kaikki, vaan vielä henkilökohtaisenkin alalajia en monté tai en bosse eli mäkeen. Tämän vuoden Tourilla ei sitä toista aika-ajon lajityyppiä eli joukkueaika-ajoa ole valitettavasti tarjolla ollenkaan. Lontoon murteella viitataan henkilökohtaiseen aika-ajoon lyhenteellä ITT eli Individual Time Trial, joukkueaika-ajo taas on TTT eli Team Time Trial.

Henkilökohtaisia aika-ajoja ylämäkeen ei ole Tourilla kovin usein ajettu. Viimeksi sellainen oli vuonna 2004, kun poljettiin Alpe d’Huezin raateleva mäki ylös. Voittaja oli silloin Lance Armstrong. Sitä edellinen ylämäkitempo oli Tourilla vuonna 1996, jolloin viipurilainen Jevgeni Berzin oli ykkönen.

Côte de Domancy & Bernard Hinault

Sallanches on ranskalaisille merkittävä pyöräilypitäjä, sillä Bernard Hinault voitti täällä maailmanmestaruuden vuonna 1980 iskiessään ratkaisevasti Côte de Domancyn nousussa. Reitti kiersi tuolloin 20 kierrosta, jolloin myös Côte de Domancy tuli noustua yhtä monta kertaa. Mäki on 2,5 kilometriä pitkä, mutta sillä noustaan melkein 250 metriä, joten jyrkkyys on liki 10 % (9,4 %). Tour kunnioittaa pikään organisaatiossaan työskennellyttä maailmanmestaria jakamalla Bernard Hinault erikoispalkinnon ajajalle, joka selviytyy mäestä nopeimmin.

On Sallanches ollut maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskisojen näyttämönä aiemminkin kuin tuolloin 1980. Vuonna 1964 siellä järjestettiin maailmanmestaruuskisat, joissa oli vielä tuolloin omat sarjat ammattilaisille ja  amatööreille. Ammattilaisten voittaja oli hollantilainen Jan Janssen ja amatöörien nuori Eddy Merckx.

18_etappi_profiili_2016_tour

Kaikkiaan reitti sisältää 17:sta kilometrin matkalla jopa 668 nousumetriä kiipeämistä. Nousemista vaikeuttaa myös mäen epäsäännöllisyys ja jyrkkyys. Taas pärjäävät ne mäkimiehet, jotka osaavat vaihtaa rytmiä sekä rytmittää myös voimansa oikein.

Myös kaluston valitseminen on ratkaisevaa. Vaikka kyseessä on aika-ajo, aivan täysiverisiä aika-ajo eli tempopyöriä tuskin reitillä läheskään kaikkien käytössä nähdään, sillä nyt on kiivettävä jopa yli yhdentoista prosentin mäkeä. Välityksetkin on valittava oikein, 39 x 23 tai 39 x 25 on ainakin hyvä pyörään laittaa, jotta vaikeimmat kohdat nousee optimaalisesti.

 

18_etappi_clm_2016_tour

Ensimmäiset neljä kilometria ovat »tasaista», sitten hyökätään Côte de Domancyn kimppuun. Sen jälkeen nousu loivenee hetkeksi, sitten tulee kolmisen kilometriä neljän–viiden prosentin nousua kunnes taas jyrkkenee yli kahdeksaan prosenttiin. Yksi kilometri tasaista, kilometri yli kahdeksaa prosenttia, pätkä loivempaa kunnes ollaan mäen huipulla 1219 metrin korkeudessa. Lähtöviiva oli 659 metriä alempana.

Lopussa on vielä parin kilometrin nopevauhtinen alamäki, jossa varmaan monet liukuvat kolminumeroisella vauhdilla.

Bernard Hinault esittelee etapin (ranskaksi):

Repeääkö kokonaiskisa

Chris Froome on nyt pitänyt koko urallaan jo 40 päivää keltapaitaa. 18. etappi sopinee hänelle oikein hyvin, onhan hän erinomainen aika-ajaja sekä mäkimies. Tämän etapin jälkeen voi hyvinkin olla niin, että hänellä on jo melko turvallisen tuntuinen yli viiden minuutin ero kokonaiskilpailun kakkosmieheen.

Hyvinkin voi siis käydä myös siten, miksi ylämäkitempoja ei niin usein järjestetä Tourilla eikä ainakaan kisan alkupuolella: erojen pelätään ratkeavan liian isoiksi.

Girossakin on ylämäkitempoa viime vuosina ajettu ja kolmella viime kerralla rosapaidan voittaja on voittanut myös mäkitempon.

Mutta Tour de France on täynnä yllätyksiä…