Avainsana-arkisto: Tour de France

Presidentti pysäytti Tourin

Silmäillessäni suosikkilehteni Vélo Magazinen vanhoja numeroita osui silmiini artikkeli Ranskan presidenttien suhteesta Touriin: Serge Lagetin artikkeli Le Tour de France et les présidents de la République (Vélo Magazine n° 496/Mai 2012). Siitä yksi tarina.

16.7.1960 ajettiin etappi Besançon–Troyes. Presidentti Charles de Gaulle oli saapunut vaimonsa Yvonnen kanssa viikonlopun viettoon Colombey-les-Deux-Églises’in kylään. Tasavallan presidentillä oli tuolloinkin jo tiukat turvatoimet, mutta kuulun L’Équipe-urheilulehden hyvin informoitu toimittaja Fernand Albaret oli saanut vihiä, että presidentti on reitin varrella. Hän ottaa yhteyttä Tourin silloiseen johtokaksikkoon ja kertoo presidentin olevan loma-asunnollaan. Jacques Goddet ja Félix Lévitan toteavat, että kisassa ei ole irtiottoa, joten voitaisiinhan kisa hetkeksi pysäyttää presidentin kunniaksi. Jos irtiotto olisi muodostunut, ei kisaa olisi voitu pysäyttää eikä etappi olisi jäänyt historiaan.

Ennen päätöstä kisan pysäyttämisestä täytyi tehdä kaksi konsultaatiota. Ajajien puoleen käännyttiin hallitsevan Ranskan mestarin Henry Angladen kautta. Anglade oli juuri palannut pissatauolta satulaan kun häneltä kysyttiin sopisiko pieni pysähdys presidentin kunniaksi. Angladea ajatus huvitti ja sana pysähdyksestä laitettiin kiertämään muidenkin joukkueiden kapteeneille.

Toinen konsultaatio täytyi tehdä poliittisista syistä, sillä aihe oli arkaluontoinen. Goddet kysyi neuvoa vasemmistolaiselta toimittajalta Jacques Marchandilta, joka mietti asiaa hetken ja vastasi: »Kuule, suurin huoleni on se, että minun pitää vielä täyttää neljä sivua lehteä iltaan mennessä eikä minulla ole mitään sanottavaa, koska mitään ei tapahdu. Joten vaikka tästä tulee polemiikkiä, on meillä ainakin materiaalia…» Goddet vakuuttui ja kuulutti kisaradioon 30:n sekuntin pysähdyksen presidentin kunniaksi hänen residenssinsä kohdalla.

le-general-de-gaulle-en-1960

Jacques Goddet pysäyttää autonsa keskelle ajorataa ja pääjoukko jarruttaa sen perään. Presidentti seisoo tien vasemmalla puolella odottamassa. Goddet lausuu kovaääniseensä: »Tour tervehtii sydämellisesti presidentti de Gaulle’ia.» Presidentti lähestyy pääjoukkoa vaivaantuneena sanoen: »Herra johtaja, teidän ei olisi täytynyt.» Presidentti de Gaulle tunnistaa pääjoukon kärjestä Ranskan mestarin ja kiiruhtaa paiskaamaan kättä tämän kanssa: »Herra Anglade, onnitteluni.» Sitten hän huomaa vierestä keltapaidassa ajavan italilaisen Gastone Nencinin: »Herra Nencini, tunnen saavutuksenne. Bravo! Olette voittaja, Pariisiin ei ole enää pitkä matka.» Presidentti ennättää vielä puristaa vihreän paidan kantajaa, mutta sitten pääjoukon on aika jatkaa matkaa. Presidentti ehtii vielä toivottaa herroille hyvää matkaa.

Ehkä turhaan ei sanottu, että de Gaulle oli ranskalaisten presidentti 11 kuukautta vuodessa. Heinäkuussa johtaja oli Jacques Goddet!

Tourin isä Henri Desgrange varmaan kääntyi haudassaan, sillä hän ei olisi pysäyttänyt kisaa kenenkään tai minkään vuoksi. Kenraali de Gaulle oli muuten oikeassa, sillä vuoden 1960 kokonaiskilpailun voitti Gastone Nencini, Henry Anglade oli kahdeksas.

* * *

Lisäys 29.1.2016:

INAn sivuilta löytyy paljon vanhaa televisiomateriaalia ja Tourista on siellä paljon hauskoja pätkiä. Olipa siellä parin minuutin uutisinsertti, jossa oli historiallinen katsaus Ranskan presidenttien Tour-vierailuista. Tämän kirjoituksen tapahtumasta oli myös mukana:

Les présidents de la République et le Tour de France

http://www.ina.fr/video/5047907001031/les-presidents-de-la-republique-et-le-tour-de-france-video.html

Col du Tourmalet

Luokitus: HC (hors catégorie)
Korkeus 2115 metriä
Korkeusero: 1268 metriä
Nousun pituus: 17,1 kilometriä
Keskijyrkkyys: 7,3 % (maksimi 13 %)

Kaikilla pyöräilyfaneilla on oma kaikkein pyhin vuorensa. Meille Tour-entusiasteille se voi olla L’Alpe d’Huez, Col du Tourmalet, Col d’Izoard, Col du Galibier tai Mont Ventoux. Minulle se on tietenkin viimeksi mainittu, ei pelkästään siksi, että kolmen vuoden ajan se näkyi kirkkaalla ilmalla työhuoneeni ikkunasta. Tänä vuonna ajetaan Tourissa kaksi ensimmäistä kandidaattia: toiseksi viimeisenä päivänä L’Alpe d’Huez ja tänään hirmuinen Col du Tourmalet, jota voidaan myös hyvillä perusteilla pitää Tourin arvostetuimpana vuorena.

2015_mountain_pass_cycling_milestone_-_tourmalet_luz-saint-sauveur

Useasti Tourmalet on ylös ajettu, sillä tänään on kahdeksaskymmenes kerta kun sille noustaan. Ensimmäinen nousu oli jo vuoden 1910 Tourissa osana järjettömän rankkaa 325 km pitkää etappia. Legendan mukaan tuolloin 21.7.1910 etapin voittanut Octave Lapize huusi Tourin järjestäjille: Olette murhaajia! Lapize kuoli muuten eilisestä päivälleen 98 vuotta taaksepäin »Suuren sodan» (La Grande Guerre eli ensimmäinen maailmansodan) ilmaiskussa Ranskan kansallispäivänä 14.7.1917.

Henri Desgrange oli eniten huolissaan Pyreneiden huipuilla liikkuneista karhuista, joiden pelättiin hyökkäävän yksistään ajavien pyöräilijöiden kimppuun. Pyreneillä oli tuolloin enemmän karhuja kuin nykyään eikä korkealla vuorilla etappeja ollut juuri kukaan seuraamassa. Ketään ei kuitenkaan syöty…

1913-eugene_christophe-tour

Yksi kuuluisimmista Tourmaletin legendoista syntyi kolme vuotta myöhemmin, kun Eugène Christophe oli urheasti jo kiivennyt huipulle, mutta laskiessaan alas hän ajoi kuoppaan ja hänen pyörästään rikkoutui etuhaarukka. Kilometritolkulla hän kantoi pyöräänsä kyyneleet silmissä alas kylään, jossa hän etsi käsiinsä kylän sepän. Säännöt eivät sallineet, että muut kuin kilpailijat itse korjasivat menopelejään, joten Christophe itse korjasi haarukkansa ajokuntoon. Kilpailun tuomari tosin langetti hänelle kymmenen minuutin aikasakon, koska eräs nuori poika oli auttanut häntä puhaltamalla pajan palkeita.

Turisteille ja pyöräilyfaneille syötetään usein etymologiaa, jonka mukaan Col du Tourmalet tarkoittaisi »ilkeää kiertotietä» tai »huonoa kiertotiertä» (latinan malum-sanasta väännettynä). Toisen tulkinnan mukaan Tour-mal-et tarkoittaa vain kaukaista vuorta.

Vuonna 2010 tuli täyteen sata vuotta ensimmäisestä noususta Tourilla, joten sen kunniaksi tämä raateleva nousu kiivettiin kahdesti. Viimeistään silloin Tourmalet oli kohotettu todelliseksi monumentiksi.

Kovimpia Tourmalen nousun spesialisteja ovat olleet Jean Robic (Ranska), Federico Bahamontes (Espanja), Julio Jimenez (Espanja) ja Lucien Van Impe (Belgia), jotka ovat kaikki kiivenneet ensimmäisenä ylös kolmasti. Myös kaikkien aikojen suurin pyöräilijä Eddy Merckx ehätti huipulle ensimmäisenä vuonna 1969, mutta seuraavana vuonna hän oli itärinteen La Mongien kylään päästyään raivoissaan, sillä musette eli lounaspussi oli hänen mukaansa sisältänyt raakoja persikoita!

Maisemat Tourmalen tienoilla ovat aivan huikeat. Nehän ovat Tourissa sitä parasta herkkua!

* * *

Tällainen se on ajaa, tosin Mike Cotty saa kaikki mäet näyttämään niin helpolta:
Col du Tourmalet (Campan) – Cycling Inspiration & Education

Kahdeksan sekuntia: intellektuelli vs. renkaannuolija

Vuoden 1989 Tour oli ensimmäinen televisiosta näkemäni ympäriajo. Muistan kyllä, että Urheiluruudussa oli esitetty joitakin välähdyksiä aiemminkin, mutta kun Eurosport aloitti tuona vuonna, kisaa pääsi todella seuraamaan. Olin kesätöissä päivät. Myöhään iltaisin Eurosportilta tuli tunnin kooste päivän etapista. Jäin koukkuun. Selostus oli Eurosportilla aluksi englanniksi, Peter Selinin upeat suomenkieliset selostukset tulivat vasta 90-luvun puolella.

route_of_the_1989_tour_de_france

Vuoden reitti kulki hyvin samaan suuntaan kuin tänäkin vuonna: silloin aloitettiin Luxembourgista, josta siirryttiin Belgiaan. Viides etappi toi Tourin Ranskan puolelle Bretagneen, mistä lasketeltiin kohti Pyreneiden vuoria. Isojen kaupunkien, Toulousen, Montpellierin ja Marseillen kautta marssittiin sitten Alpeille kisaa ratkaisemaan.

Intello vs. renkaannuolija

1989 Tour oli nappikisa aloittelevalle seuraajalle, sillä kisasta tuli kaikkien aikojen tiukin. 3285 kilometriä kilvanajoa ja maalissa voittajan etumatka oli 8 sekuntia! Ja voittaja oli väärä! Sen piti voittaa ranskalainen Laurent Fignon, lempinimeltään intellektuelli (L’intello). Se olisi hänen kolmas Tourinsa, sillä hänellä oli viidenkymmenen sekuntin etumatka ennen ratkaisevaa, Versaillesista Pariisin Champs-Élyséelle ajattevaa 24,5 kilometriä pitkää henkilökohtaista aika-ajoa. Fignon ei ollut parhaimmillaan aika-ajossa, mutta hän laski, että hän voisi hävitä hänen niskaansa hengittävälle amerikkalaiselle Greg LeMondille (entiselle joukkuetoverilleen, sittemmin inhoamalleen renkaannuolijalle) korkeintaan puoli minuuttia. Kyllä Fignon oli kelpo aika-ajajakin, sillä maalissa hänen keskinopeutensa oli 52 km/h. Tuolla nopeudella kahdeksassa sekunnissa pyörä kulkee noin 82 metriä. 3285 kilometriä kutistui alle sataan metriin.

Fignonin hahmo on ristiriitainen ja kiehtova. Kun nämä kahdeksan sekuntia tulivat mieleeni tämän vuoden Touria katsellessa, aloin taas silmäillä Fignonin omaelämäkertaa (Laurent Fignon, Nous etions jeunes et insouciants. Éditions Grasset & Fasquelle, Paris 2009). Olen unohtunut lukemaan sitä sieltä täältä, sillä se on varsin kiehtovaa luettavaa. Fignonin hahmo on todella traaginen. Oikea Tourin arvoinen legenda. Syöpä hänetkin vei 50-vuotiaana.

Kuukautta ennen kuolemaansa hän oli ollut taas Ranskan television kommentaattorina vuoden 2010 Tour-lähetyksissä. Viimeisen etapin lähetyksen aikana juontajat kiittävät kommentaattoriaan, joka sairaudestaan huolimatta oli halunnut vastata myönteisesti kutsuun tulla kisaa kommentoimaan ja oli jaksanut kolmen viikon urakan loppuun asti. Juontajat kutsuivat häntä taas studioon kanssansa kommentoimaan maailmanmestaruuskisoja ja myös seuraavan kesän Touria. Fignon liikuttuu kyyneliin ja seuraa pitkä hiljaisuus lähetyksessä. Tämä Tour jäi »Professorin» viimeiseksi esiintymiseksi Tourila. Hän kuoli 31.8.2010.

Ranskan kulta-ajan loppu

Fignonin lyhistyessä vuoden 1989 Tourin lopuksi Champs-Élyséen mukulakiville ranskalaisen pyöräilyn kultainen 1980-luku päättyi ja alkoi pitkä kuiva kausi. Fignonin pitkäaikainen tallipäällikkö Cyrille Guimard arvioi jälkikäteen: »Sen jälkeen alkoi biologinen doping eikä mikään ollut enää ennallaan.»

Fignonia itseään raivostutti, kun häneen viitattiin niin usein miehenä, joka hävisi Tourin kahdeksalla sekunnilla. Fignon vastasi: »Ei, minä olen voittanut kaksi.»

Fignon, Pascal Jules (1) ja Marc Madiot (2) olivat ranskalaisen pyöräilyn nuoret leijonat, joille muutamaa vuotta vanhempi valtias Bernard Hinault kuului kuitenkin kuin eri aikakauteen. Hinault, lempinimenltään Mäyrä (Bleireau), ei katsonut aina hyvällä uusia haastajia. Erityisesti Fignonin kanssa samassa joukkuessa ajaminen sai isot egot törmäyskurssille. Fignon voitti nuorena miehenä, vain 22-vuotiaana, ensimmäisen Tourinsa (1983) ja uusi tempun seuraavana vuonna. Sitä seuraavana vuonna oli taas vanhan Mäyrän vuoro, viidettä kertaa, mutta vuoden 1985 Hinaultin voiton jälkeen ranskalainen ei ole keskipallille kiivennyt. Kolmekymmentä vuotta ilman kotivoittoa on pitkä aika. Kirous alkoi kahdeksasta sekuntista?

fignon_lemond_podium_1989

Vuoden 1989 tappion jälkeen Fignon oli murtunut mies. Guimard arvioi Fignonin kuoleman jälkeen: »{N}ämä 8 sekuntia olivat liikaa… Tappion jälkeen hänen käyttäytymisensä, mielialansa ja elämänprojektinsa muuttui. Hän kääntyi sisäänpäin.» (3)

Miksei Fignonin joukkue tehnyt protestia voittaja Greg LeMondin tuolloin sääntöjen vastaisesta triathlontangosta? Muistelmissaankin Fignon pohtii tuota, muttei vieläkään keksinyt syytä miksei. Fignon laski, että LeMondin käyttämä triathlontanko toi etua sekuntin kilometrillä. LeMond käytti tankoa kaikissa Tourin kolmessa aika-ajoissa ja kaikkiaan tempoa oli 138 km, joten tappiota tuli 2 min ja 18 sek. Myös Fignonin tallin välinetoimittaja oli tarjonnut heille samantyyppistä ratkaisua. Guimard ja Fignon eivät halunneet riskeeta vaan halusivat pelata sääntöjen mukaan sekä luottaa vain jo testattuihin sekä hyviksi ja kestäviksi havaittuihin välineisiin. (4)

Entä mitä olisikaan tapahtunut, jos Fignon ei olisi joutunut pohkeen jänneleikkaukseen jo 25-vuotiaana? Cyrille Guimardin mukaan Fignonilta hävisi leikkauksessa 20 wattia tehoa, eikä hän ikinä saanut niitä takaisin. Kuinka monta Touria hän olisikaan voinut voittaa? Sen vuoden 1989 Tourin lisäksi.

laurent_fignon_urnengrab

Viitteet

1. Pascal Jules (s. 1961) kuoli vain 26-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Hän ajoi ammattilaisena 1982–1985 Renault-Elf-tallissa, 1986 Seat-Orbea-tallissa ja kuolinvuonnaan Caja Rural-Seat-tallissa. Hän osallistui neljään Ranskan ympäriajoon ja voitti Fignonin toisena voittovuonna kahdeksannen etapin. Jules oli Fignonin tapaan pariisilainen ja temperamentiltaan samantyylinen, joten heistä tuli läheiset joukkuetoverit.

2. Marc Madiot (s. 1959) teki komean ammattilaisuran ensin Fignonin joukkuetoverina Renaultin tallissa 1980–1985 ja sitemmin muissa talleissa kilpaillen vuoteen 1994 asti. Hän voitti mm. kaksi kertaa Paris–Roubaix-kisan, Ranskan mestaruuden niin maantiellä kuin cyclocrossissakin, osallistui Tourille kaikkiaan yhdeksän kertaa, voittaen myös etapin Fignonin toisena kokonaiskilpailun voittovuonna 1984. Vuodesta 1997 alkaen hän on ollut tallipäällikkönä La Française des jeux -tallissa (nykyään tallin nimi on lyhennetty muotoon FDJ), jossa Jussi Veikkanenkin on ajanut melkein koko ammattilaisuransa.

3. Guimard raconte Fignon, Vélo Magazine n°479/Octobre 2010, s. 68.

4. Katkerana Fignon kertoo, että hän yritti osallistua pari kuukautta myöhemmin triathlontangolla varaustetulla pyörällä Grand Prix Eddy Merckx -kisaan, mutta kilpailun jury oli kieltänyt sen.

* * *

Ps. Ei tullut kotiyleisön kaipaamaa voittajaa tänäänkään, Ranskan kansallispäivänä. Warren Barguil kaatui ja kovimmatkin ranskalaiset mäkimiehet olivat vaikeuksissa loppumäessä. Ja voittaja oli keltapaitainen britti, näytöstyyliin.

* * *

YouTubesta löytyy kooste ratkaisevasta aika-ajosta amerikaksi:

1989 Tour de France Final Time Trial – LONG VERSION – Greg Lemond – Laurent Fignon

”Voitan Tourin, jollei minua murhata ennen”

Näin sanoi Maurice Garin, ensimmäisen eli vuonna 1903 järjestetyn Tour de Francen voittaja. Lausunto on annettu vuoden 1904 Tourin aikana, jonka Garin lopulta voittaa, mutta hänet diskataan kuukausia kisan jälkeen. Draama ja vilppi ovat kuuluneet Touriin aina.

Tourin ratamestarit ovat olleet sadisteja alusta alkaen. Kisan isän Henri Desgrange halusi luoda niin rankan kisan, että vain yksi ajaja jaksaisi polkea sen loppuun asti. Aluksi hän suunnitteli viiden viikon pituista kisaa, mutta se jouduttiin peruttamaan liian vähäisen ilmoittautujamäärän vuoksi. Kisaa lyhennettiin kuuden päivän mittaiseksi, joten 60 ajajaa ilmoittautui mukaan. Kuuden päivän aikana ajettiin kuitenkin karmeat 2428 kilometriä, joten vain 21 kilpailijaa pääsi maaliin. Ennakkosuosikki Garin voitti ajalla 94 tuntia 33 minuuttia ja 14 sekuntia. Kisan voittajana hän pokkasi 6125 frangia palkintorahaa.

Toinen oli melkein viimeinen Tour

Palkintorahan himoko sai seuraavan vuoden Tourin sekaisin ja melkein jäämään historian viimeiseksi? Heti ensimmäisellä etapilla neljä naamioitunutta miestä hyökkää Garinin ja Lucien Pothierin kimppuun. Marseillen lähellä paikallisen kilpailijan kannattajat yrittävät estää muiden ajoa jotta suosikkinsa voittaisi etapin. Nîmesin liepeillä fanit avustavat suosikkiaan moottoriajoneuvolla ja hänet diskataan. Kannattajat raivostuvat ja kivittävät muita kilpailijoita. Viidennellä etapilla taas keksitään ihan viime vuosinakin nähty temppu: tielle on heitelty nastoja ja renkaita puhkeaa. Eräskin kilpailija joutuu ajamaan viimeiset 40 kilometriä molemmat renkaat tyhjinä. Ensimmäsisinä vuosina on näet kaikenlainen pyöränkorjaus kielletty, kuten myös kisan aikana syöminen! Aja siinä sitten monen sadan kilometrin etappeja yli viisitoista kiloa painavalla pyörällä ja sen ajan teillä! Ennen oli miehet rautaa?

Vuoden 1904 kisan neljä parasta ja yhteensä 29 kilpailijaa diskataan erilaisten sääntörikkeiden takia. Jotakuta oli vedetty autolla, joku oli syönyt matkalla… Garin saa kahden vuoden kilpailukiellon ja lopettaa uransa siihen.

Pikku nuohooja

Mikäs mies tämä Garin sitten muuten oli? Maurice Garin syntyi 3.3.1871 Aostan kaupungissa Italian puolella lähellä Ranskan rajaa (Aostan laaksohan oli tuolloin pitkälti ranskankielinen). Perhe muutti työn perässä Alppien toiselle puolelle. Maurice löysi töitä nuohoajana, joten pyöräilyn aloittaessaan hän saikin lempinimet ”pikku nuohooja” ja ”italialainen nuohooja”. Ranskan kansalaisuuden Maurice sai 21.12.1901, joten esimmäiset pyöräilykisansa hän voitti vielä italialaisena.

Mauricen pikkuveljet César ja Ambroise innostuivat myös pyöräilystä, joten useamman vuoden ajan perheessä oli kolme ammattipyöräilijää. Pikkuveljetkin menestyivät, olivat kumpainenkin parhaimmillaan Paris–Roubaix-kisan kakkosia, mutta Maurice oli aikansa menestynein pyöräilijä. Ensimmäisen kisansa hän ajoi vuonna 1892 ja voitto tuli seuraavana vuonna Namur–Dinant–Givet-kisassa. Garin oli juuri myynyt ensimmäisen pyöränsä ja ostanut uuden, joka oli kevyempi (vain 16 kiloa) ja varustettu pumpattavilla renkailla (kyllä: umpirenkaat olivat vielä tavallisia tuohon aikaan). Huonoksi onnekseen Garinin rengas puhkeaa kesken kisan, mutta hän saa kuitenkin lainaksi toisen kilpailijan varapyörän, sillä tämän toisen kilpailijan huoltaja sattumoisin odottelee niillä liepeillä. Garin jättää oman pyöränsä nojaamaan muuriin, ajaa kisan voittoon ja palaa seuraavana päivänä hakemaan oman pyöränsä siitä mihin oli sen jättänytkin.

Garinista tulee ammattilainen vähän sattumalta. Hänen piti osallistua kotipaikkansa Lensin lähellä järjestettävään kilpailuun, mutta lähtöpaikalla hänelle selviää, että kisa onkin varattu ammattilaislisenssin haltijoille. Harmistutut Garin lähtee kuitenkin ajamaan kisailijoiden perään, ohittaa heidät ja ajaa maaliin voittajana. Järjestäjät eivät halua maksaa 150:n frangin voittosummaa, mutta hurraava väkijoukko kerää hänelle 300:n frangin kolehdin. Seuraavassa kisassaan Garin onkin sitten ammattilainen.

Kotleteilla ja ostereilla kulkee

Ensimmäisen ammattilaisvoittonsa Maurice Garin nappaa Pariisin 24:n tunnin ajossa. Kisa ajettiin helmikuussa 1893 kylmissä olosuhteissa, joten moni kisailija joutuu jättämään leikin kesken. Garin voittaa kisan sitkeytensä ja hyvän ruokahuollon ansiosta. Hänen kerrotaan nauttineen kisan aikana muun muassa 19 litraa lämmintä kaakaota, 7 litraa teetä, kahdeksan madeiramunaa, kahvikupillisen samppanjaviinan kanssa, 45 kotlettia, 5 litraa tapiokaa, 2 kiloa riisiä ja ostereita. Näillä eväillä hän voitti pahimman kilpailijansa 49:llä kilometrillä ajaen vuorokaudessa 701 kilometriä!

Historian ensimmäisessä Paris–Roubaix-kisassa Garin oli kolmas, mutta seuraavana vuonna hän ylitti maalilinjan Roubaixin velodromilla ensimmäisenä. Kisa meni tiukalle, sillä ensimmäisenä velodromille ennättää Garin, mutta hänen niskaansa hengittää hollantilainen Mathieu Gordang. Kesken kaiken Gordang kaatuu ja Garin saa sadan metrin etumatkan. Kuuden jäljellä olevan kierroksen aikana Gordang saavuttaa koko ajan Garinia, mutta matka loppuu kesken ja Garin voittaa pyöränmitalla. Kisan jälkeen Garin myöntää vastustajansa olleen vahvempi. Seuraavan vuoden kisan Garin voittaa 20:n minuutin erolla.

maurice_garin_vainqueur_de_la_course_paris-brest_1901

Garinilla on onnea myös vuoden 1901 Paris–Brest–Paris-kisassa. Tätä raatelevaa 1208:n kilometrin kisaa johti pitkään Lucien Lesna, joka oli kisan puolivälissä jo kahden tunnin johdossa. Valmentajansa neuvosta Lesna käy välillä uimassa vilvoittellakseen, mutta kylpynsä jälkeen hänellä ei enää kuljekkaan. Joku epäilee hänen saaneen auringonpistoksen. Garin saavuttaa hänet, ja pian Lesna joutuu keskeyttämään. Lopulta Garin voittaa käyttäen 1208:n kilometrin matkaan 52 tuntia 11 minuuttia ja yhden sekuntin.

Monet muutkin aikakauden kisat ovat todella pitkiä, kuten legendaarinen 500 km pitkä Bordeaux-Paris, jonka Garin voittaa 1902.

Vuoden 1904 Tour de Francen hylkäyksen jälkeen Maurice Garin vetäytyy kilpauraltaan ja elelee Lensin kaupungissa kuolemaansa (1957) asti.

Mitä vuoden 2015 Tourilla kannattaa seurata?

Mitä jännää tai uutta on luvassa tänä vuonna? No ainakin seuraavat:

1. Ihmeneloset
Tätä asetelmaa on hehkutettu. Viime vuoden voittaja Vincenzo Nibali, edellisen vuoden voittaja Christopher Froome, viime vuoden Giron voittaja Nairo Quintana ja Giro–Tour-tuplaa tavoitteleva Alberto Contador ovat kaikki mukana. Nelikosta löytyy kaikki tämän hetken kovimmat Grand Tour -kilpailujen voittajakandidaatit. Itse asiassa Alberto Contador voitti jo viime vuoden Vueltan, joten jos hän voittaisi myös Tourin, olisi se kolme Grand Tour -kisaa peräkkäin!

2. Jännää riittää lopppuun asti
Tämänkin vuoden reitti on pyritty rakentamaan siten, että jännitys kokonaiskilpailussa säilyy toiseksi viimeiseen päivään asti. Toiseksi viimeisenä päivänä maalimäkenä on legendaarinen L’Alpe-d’Huez, todellinen raateleva nousu. Kisa voi hyvinkin ratketa vasta viimeisten 21:n serpentiinimutkan aikana.
Viimeinen päivä on varattu perinteisesti kirimiesten kuninkuustaistoksi Champs-Elyséellä, mutta kokonaiskilpailun osalta tärkeintä on tulevan voittajan huulilleen ajon aikana nostama samppanjalasi.

3. Ensimmäinen viikkokin ratkaisee
Ensimmäinen viikko on jo pitkällä, neljä ensimmäistä etappia ovat todellakin olleet täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kaikkien aikojen nopein henkilökohtainen aika-ajo, sivutuulta, muurin yli kiipeämistä ja mukulakiviä. Vanhan viisauden mukaan Touria ei voiteta vielä ensimmäisellä viikolla, mutta se voidaan hävitä. Moni onkin jo hävinnyt mahdollisuudet kokonaiskilpailun suhteen.

4. Montvernier
Tämän vuoden reitti on erityisen vuoristoinen. Mäkien mies odottaa erityisesti Montvernierin kahdeksaatoista kurvia. Mäki ei ole pitkä, vain 3,4 km, mutta tulee varmasti olemaan komeaa kuvattavaa helikopterista.

5. Ensimmäinen afrikkalainen joukkue mukana
MTN-Qhubeka-joukkue tekee historiaa, sillä se on Tourin historian ensimmäinen afrikkalainen joukkue. Joukkueen ajaja Daniel Teklehaimanot sai kunnian lähteä ensimmäisenä matkaan kisan aloitusetapilla.

6. Sporttikamerat ja some
Sporttikamerat rynnistävät tänä vuonna pääjoukkoon ja luvassa on paljon videokuvaa kuskien kyydistä. Some on tehnyt tuloaan viime vuosina myös joukkueiden, pyöränvalmistajien ja sponsoreiden Tour-pöhinään. Nyt kaikilla on tarjolla faneille videoita ja vaikka mitä lisämatskua. GPS-paikannustakin luvataan vihdoin olevan tarjolla paremmin, kuten muutakin dataa.

7. Ranskan neloset
Järjestäjämaa on jäänyt vuosikaudet vaille suurempaa menestystä. Viimeinen ranskalainen kokonaiskilpailun voitto tuli 30 vuotta sitten, kun Bernand Hinault juhli viidettä kokonaiskilpailun voittoaan vuonna 1985. Viime vuonna vihdoin kaksi ranskalaista kiipesi Nibalin rinnalle palkintopallilla, joten isäntämaassa on odotukset korkealla. Edellisen edition kakkonen Jean-Christophe Péraud ja kolmonen Thibaut Pinot ovat molemmat mukana, mutta odotukset ovat korkealla myös nuoren Warren Barguilin (23) ja viime vuoden kutosen Romain Bardetin suhteen.

Ei taida olla helppoa nousta tänä vuonna palkintopallille ihmenelosten joukkoon, mutta ainahan sitä ihmeitä tapahtuu. Tourissa ainakin, kuten tulemme näkemään…

Nyt on se aika vuodesta!

102. Ranskan ympäriajo on jo kovassa vauhdissa, kun kolme etappia on jo ajettu. Viisi kilpailijaa on jo joutunut jättämään kisan kesken.(1) Itse olen katsellut alkupäiviä vähän toisella silmällä, kun on ollut niin hienot ilmat ja lasten kanssa on ollut jos jonkinmoista menoa. Muutenkin olen mäkien mies, minulle Tour alkaa todella vasta kun päästään Pyreneille ja Alpeille raateleviin nousuihin. Eli tämä ensimmäinen viikko on minulle vasta lämmittelyä.

Kunhan tässä päästään kunnolla vauhtiin, niin bloggaan kaikenlaisesta Touriin liittyvästä, sillä kyseessä ei ole mikä tahansa urheilukilpailu. Ei se vielä mitään, että kyseessä on suurin joka vuosi järjestettävä urheilukilpailu. Tourista tekee Tourin kaikki siihen liittyvä historia, legendat, suuret mestarit, eeppiset taistelut, karvaat tappiot, epäihimillisen raskaat etapit hirveine nousuineen. Mutta sekään vielä mitään, sillä Tour on niin ranskalainen ja sen luonnetta määrittää koko (manner) Ranskan maantiede monimuotoisuudessaan, alueiden erityispiirteet, ilmasto, tuulet jne. Ja ne ranskalaiset!

Ranskalaiset ovat saaneet leivottua tähän urheilukilpailuun koko maansa historian, paikalliset nähtävyydet ja erikoisuudet, joista vähäisimpiä eivät ole ruoat ja juomat. Tour on Ranskan piilomainontaa parhaimmillaan.

Vanhan vitsin mukaan jumala loi täydellisen kuusikulmaisen maan, jossa oli kaikkea parasta mitä milläkin osa-alueella voi kuvitella; täydellisen monipuolisen maan, jossa oli kaikkea, niin kauniita vuoristoja kuin merenrantaakin, viljavia laaksoja, hedelmä- ja viinitarhoja. Kaikkea oli niin yllin kyllin, että maa alkoi näyttää liian täydelliseltä, joten jumala päätti luoda maata asuttamaan ranskalaiset!

Tour on niin ranskalainen! Sitä joko rakastaa kiihkeästi tai sitten inhoaa.

Itse olen seurannut tapahtumaa vuodesta 1989, kun meillä alkoi näkyä Eurosport. Kolmena Ranskassa asumanani vuotena olen seurannut sitä siellä, mutta useimmiten siis pääasiassa televisiosta. Armoitettuna frankofiilinä suhtaudun kisaan intohimoisesti, koska kysessä ei ole mikä tahansa urheilukilpailu, vaan vuoden tärkein tapahtuma ja merkkipaalu. C’est le Tour !

1. Tiistaina selvisi, että jo seitsemän ajajaa ei pääse lähtemään neljännelle etapille.
Cycling Weekly kertoo ketkä ovat jo ulkona kisasta ennen neljättä etappia.