”Voitan Tourin, jollei minua murhata ennen”

Näin sanoi Maurice Garin, ensimmäisen eli vuonna 1903 järjestetyn Tour de Francen voittaja. Lausunto on annettu vuoden 1904 Tourin aikana, jonka Garin lopulta voittaa, mutta hänet diskataan kuukausia kisan jälkeen. Draama ja vilppi ovat kuuluneet Touriin aina.

Tourin ratamestarit ovat olleet sadisteja alusta alkaen. Kisan isän Henri Desgrange halusi luoda niin rankan kisan, että vain yksi ajaja jaksaisi polkea sen loppuun asti. Aluksi hän suunnitteli viiden viikon pituista kisaa, mutta se jouduttiin peruttamaan liian vähäisen ilmoittautujamäärän vuoksi. Kisaa lyhennettiin kuuden päivän mittaiseksi, joten 60 ajajaa ilmoittautui mukaan. Kuuden päivän aikana ajettiin kuitenkin karmeat 2428 kilometriä, joten vain 21 kilpailijaa pääsi maaliin. Ennakkosuosikki Garin voitti ajalla 94 tuntia 33 minuuttia ja 14 sekuntia. Kisan voittajana hän pokkasi 6125 frangia palkintorahaa.

Toinen oli melkein viimeinen Tour

Palkintorahan himoko sai seuraavan vuoden Tourin sekaisin ja melkein jäämään historian viimeiseksi? Heti ensimmäisellä etapilla neljä naamioitunutta miestä hyökkää Garinin ja Lucien Pothierin kimppuun. Marseillen lähellä paikallisen kilpailijan kannattajat yrittävät estää muiden ajoa jotta suosikkinsa voittaisi etapin. Nîmesin liepeillä fanit avustavat suosikkiaan moottoriajoneuvolla ja hänet diskataan. Kannattajat raivostuvat ja kivittävät muita kilpailijoita. Viidennellä etapilla taas keksitään ihan viime vuosinakin nähty temppu: tielle on heitelty nastoja ja renkaita puhkeaa. Eräskin kilpailija joutuu ajamaan viimeiset 40 kilometriä molemmat renkaat tyhjinä. Ensimmäsisinä vuosina on näet kaikenlainen pyöränkorjaus kielletty, kuten myös kisan aikana syöminen! Aja siinä sitten monen sadan kilometrin etappeja yli viisitoista kiloa painavalla pyörällä ja sen ajan teillä! Ennen oli miehet rautaa?

Vuoden 1904 kisan neljä parasta ja yhteensä 29 kilpailijaa diskataan erilaisten sääntörikkeiden takia. Jotakuta oli vedetty autolla, joku oli syönyt matkalla… Garin saa kahden vuoden kilpailukiellon ja lopettaa uransa siihen.

Pikku nuohooja

Mikäs mies tämä Garin sitten muuten oli? Maurice Garin syntyi 3.3.1871 Aostan kaupungissa Italian puolella lähellä Ranskan rajaa (Aostan laaksohan oli tuolloin pitkälti ranskankielinen). Perhe muutti työn perässä Alppien toiselle puolelle. Maurice löysi töitä nuohoajana, joten pyöräilyn aloittaessaan hän saikin lempinimet ”pikku nuohooja” ja ”italialainen nuohooja”. Ranskan kansalaisuuden Maurice sai 21.12.1901, joten esimmäiset pyöräilykisansa hän voitti vielä italialaisena.

Mauricen pikkuveljet César ja Ambroise innostuivat myös pyöräilystä, joten useamman vuoden ajan perheessä oli kolme ammattipyöräilijää. Pikkuveljetkin menestyivät, olivat kumpainenkin parhaimmillaan Paris–Roubaix-kisan kakkosia, mutta Maurice oli aikansa menestynein pyöräilijä. Ensimmäisen kisansa hän ajoi vuonna 1892 ja voitto tuli seuraavana vuonna Namur–Dinant–Givet-kisassa. Garin oli juuri myynyt ensimmäisen pyöränsä ja ostanut uuden, joka oli kevyempi (vain 16 kiloa) ja varustettu pumpattavilla renkailla (kyllä: umpirenkaat olivat vielä tavallisia tuohon aikaan). Huonoksi onnekseen Garinin rengas puhkeaa kesken kisan, mutta hän saa kuitenkin lainaksi toisen kilpailijan varapyörän, sillä tämän toisen kilpailijan huoltaja sattumoisin odottelee niillä liepeillä. Garin jättää oman pyöränsä nojaamaan muuriin, ajaa kisan voittoon ja palaa seuraavana päivänä hakemaan oman pyöränsä siitä mihin oli sen jättänytkin.

Garinista tulee ammattilainen vähän sattumalta. Hänen piti osallistua kotipaikkansa Lensin lähellä järjestettävään kilpailuun, mutta lähtöpaikalla hänelle selviää, että kisa onkin varattu ammattilaislisenssin haltijoille. Harmistutut Garin lähtee kuitenkin ajamaan kisailijoiden perään, ohittaa heidät ja ajaa maaliin voittajana. Järjestäjät eivät halua maksaa 150:n frangin voittosummaa, mutta hurraava väkijoukko kerää hänelle 300:n frangin kolehdin. Seuraavassa kisassaan Garin onkin sitten ammattilainen.

Kotleteilla ja ostereilla kulkee

Ensimmäisen ammattilaisvoittonsa Maurice Garin nappaa Pariisin 24:n tunnin ajossa. Kisa ajettiin helmikuussa 1893 kylmissä olosuhteissa, joten moni kisailija joutuu jättämään leikin kesken. Garin voittaa kisan sitkeytensä ja hyvän ruokahuollon ansiosta. Hänen kerrotaan nauttineen kisan aikana muun muassa 19 litraa lämmintä kaakaota, 7 litraa teetä, kahdeksan madeiramunaa, kahvikupillisen samppanjaviinan kanssa, 45 kotlettia, 5 litraa tapiokaa, 2 kiloa riisiä ja ostereita. Näillä eväillä hän voitti pahimman kilpailijansa 49:llä kilometrillä ajaen vuorokaudessa 701 kilometriä!

Historian ensimmäisessä Paris–Roubaix-kisassa Garin oli kolmas, mutta seuraavana vuonna hän ylitti maalilinjan Roubaixin velodromilla ensimmäisenä. Kisa meni tiukalle, sillä ensimmäisenä velodromille ennättää Garin, mutta hänen niskaansa hengittää hollantilainen Mathieu Gordang. Kesken kaiken Gordang kaatuu ja Garin saa sadan metrin etumatkan. Kuuden jäljellä olevan kierroksen aikana Gordang saavuttaa koko ajan Garinia, mutta matka loppuu kesken ja Garin voittaa pyöränmitalla. Kisan jälkeen Garin myöntää vastustajansa olleen vahvempi. Seuraavan vuoden kisan Garin voittaa 20:n minuutin erolla.

maurice_garin_vainqueur_de_la_course_paris-brest_1901

Garinilla on onnea myös vuoden 1901 Paris–Brest–Paris-kisassa. Tätä raatelevaa 1208:n kilometrin kisaa johti pitkään Lucien Lesna, joka oli kisan puolivälissä jo kahden tunnin johdossa. Valmentajansa neuvosta Lesna käy välillä uimassa vilvoittellakseen, mutta kylpynsä jälkeen hänellä ei enää kuljekkaan. Joku epäilee hänen saaneen auringonpistoksen. Garin saavuttaa hänet, ja pian Lesna joutuu keskeyttämään. Lopulta Garin voittaa käyttäen 1208:n kilometrin matkaan 52 tuntia 11 minuuttia ja yhden sekuntin.

Monet muutkin aikakauden kisat ovat todella pitkiä, kuten legendaarinen 500 km pitkä Bordeaux-Paris, jonka Garin voittaa 1902.

Vuoden 1904 Tour de Francen hylkäyksen jälkeen Maurice Garin vetäytyy kilpauraltaan ja elelee Lensin kaupungissa kuolemaansa (1957) asti.